Miehen tekosyyt(?) miksei vauvaa?

Opiskeluja voi jatkaa lapsen synnyttyäkin. Harva esimerkiksi tyytyy vain siihen yhteen tutkintoon. Mitä jos se ensimmäinen ala ei kiinnostakkaan? Ja nykyään vakivirat ovat aika harvinaisia. Projektit ja määräaikaiset työt ovat paljon yleisempiä.. Ja toisaalta eivät ne lapsetkaan ihan ensiyrittämällä välttämättä maailmaan putkahda..

Että ovat sitten tekosyitä tai oikeita syitä, jokaisella on omat syynsä lapsen teon lykkäykseen..

Luulisin kuitenkin että tuo on vain miehesi omista tunteista kiinni. Ja vaikka miehesi ajattelee järjellä ja mielestänsä fiksusti, niin etteköhän te pärjäisi miehesi tuloilla ja äitiystuilla vaikka lapsen jo tekisitte.. Elämästä ei koskaan tiedä, ja tuskin koskaan tulee sitä "täydellistä" hetkeä.. Vielä semmoista että enitenhän työnantajat pelkäävät sitä että uutena työntekijänä nainen varmaan jäisi pian äitiyslomalle. Ja jos teillä lapsi jo olisi, tuota ongelmaa ei välttämättä tulisi vastaan..

Järkeillä voin kaikkiin suuntiin. Tärkeintä on kuitenkin, että teette niinkuin yhdessä päätetään ja kummastakin tuntuu hyvältä!

Aurinkoista kesää!

hyviä syitä, huonoja syitä ? kirjoitti:

Opiskeluja voi jatkaa lapsen synnyttyäkin. Harva esimerkiksi tyytyy vain siihen yhteen tutkintoon. Mitä jos se ensimmäinen ala ei kiinnostakkaan? Ja nykyään vakivirat ovat aika harvinaisia. Projektit ja määräaikaiset työt ovat paljon yleisempiä.. Ja toisaalta eivät ne lapsetkaan ihan ensiyrittämällä välttämättä maailmaan putkahda..

Että ovat sitten tekosyitä tai oikeita syitä, jokaisella on omat syynsä lapsen teon lykkäykseen..

Luulisin kuitenkin että tuo on vain miehesi omista tunteista kiinni. Ja vaikka miehesi ajattelee järjellä ja mielestänsä fiksusti, niin etteköhän te pärjäisi miehesi tuloilla ja äitiystuilla vaikka lapsen jo tekisitte.. Elämästä ei koskaan tiedä, ja tuskin koskaan tulee sitä "täydellistä" hetkeä.. Vielä semmoista että enitenhän työnantajat pelkäävät sitä että uutena työntekijänä nainen varmaan jäisi pian äitiyslomalle. Ja jos teillä lapsi jo olisi, tuota ongelmaa ei välttämättä tulisi vastaan..

Järkeillä voin kaikkiin suuntiin. Tärkeintä on kuitenkin, että teette niinkuin yhdessä päätetään ja kummastakin tuntuu hyvältä!

Aurinkoista kesää!

Lue lisää

Kyllä nuo ovat ihan oikeita syitä. Yleensä kuitenkin lapsen ja äidin kustannuksista vastaaminen jää työssä käyvän isukin harteille. Ennen raskautta töissä ollut äiti saa enemmän tukea ja isän harteilla oleva taakka siksi kevenee. Monella vauvakuumeisella on auttamattoman romanttisen auvoinen kuva siitä miten raha tulee riittämään ja että kunhan rakastaa niin se on tarpeeksi...

Yksi vain kirjoitti:

Kyllä nuo ovat ihan oikeita syitä. Yleensä kuitenkin lapsen ja äidin kustannuksista vastaaminen jää työssä käyvän isukin harteille. Ennen raskautta töissä ollut äiti saa enemmän tukea ja isän harteilla oleva taakka siksi kevenee. Monella vauvakuumeisella on auttamattoman romanttisen auvoinen kuva siitä miten raha tulee riittämään ja että kunhan rakastaa niin se on tarpeeksi...

Lue lisää

Jos oikeasti elämäntilanteeseen sopii, ei elä muutenkaan yli varojensa, on säästänyt ja elää kaikin puoli realistisesti, niin kyllä sitä vauvan kanssa pärjää. Minä tiedän että emme pärjäisi hyvin tällä hetkellä. Siksi emme lasta nyt teekkään, vaikka tiedän myös, että ei maailma siihen silti kaatuisi. Ja myös siksi yritämme suunnittella elämää fiksusti.

Enkös minä myös sanonut että ap:n miehen syyt lykätä lapsen tekoa ovat fiksuja ja luultavasti ihan oikeita syitä. Ja vaikkeivät olisikaan niin JOKINHAN sitä miestä kaivertaa, ja SEKIN on oikea syy. Eihän kannata tehdä lasta vaikka miten olisi täydellinen hetki mutta itseä ei kiinnosta!

Ja lasten hankkimista ei kannata edes harkita jos ajatusmaailma on sitä että "kaikki jää isän harteille, blaa blaa", niin kuin sinulla tuntuu olevan. Enkös sanonut että kummankin täytyy olla tosissaan mukana?

Se vuosi miehen elätettävänä ei ole kuule pitkä aika. Ja samallalaillahan niitä töitä tehdään muutenkin!

Meillä esimerkiksi minä olen parempituloisena (kumpikin opiskelijoita) elättänyt meitä tämän reilun vuoden, ja tulen elättämään vielä vähintään tämän vuoden loppuun. Sitten kun tulee se aika että jään äitiyslomalle, niin on lähes itsestään selvyys että mies tuo suurimman osan elannosta kotia! Näin olemme sopineet, eikä kumpikaan jää katkeraksi. Elämä ja parisuhde ovat kompromissien tekemistä.

Että romanttisen auvoisia kuvia ei tässä kuviossa ole liihotellut. Enemmänkin pelkoa siitä että tuleeko näistä haaveista mitään ja miten helvetissä me tämä kuukausi taas selvitään, kun opiskelijan tulot ovat mitä ovat.

Että kiitos kommentistasi. Taisit lukea aikaisemman vastaukseni väärät silmälasit päässä?