Ero?

Mikään ei ikuista ole, tottakai sattuu, mutta asian vatvominen tuskin auttaa, jos kaikki loppuu... ehkä se joskus on hyväkin... ei saa olla liian riippuvainen toisesta.
Ajattele se vaikka "uutena mahdollisuutena"
helppo sanoa...tiedän!!!

ilman elämää? Ihmisyyden irvikuva?
Joo,tolta se tuntuu,ensiksi on vihainen,sitten surullinen,sitten pelkää,ja mitä jää jäljelle?
Ite jaksoin monta vuotta aivan suotta.
Nyt ei enää nyt se on loppu, moido.
Olenhan hyvä ihminen joten kohta olen ONNELLINEN.

Joillekin se saattaa merkitä elämän katkeamista, kuten eräälle tutulleni. Tälle miehelle vaimon vieraan suhteen paljastuminen vei koko perheen katastrofiin, surullista jos mikä, kun kaikki näytti siihen saakka ulkoisesti onnelliselta.

Jos ero tulee vieraiden suhteiden tai heilastelujen suhteen mukamas yllätyksenä, niin en voi muuta sanoa kuin TYHMÄ, omaa päänuppia voi vain syyttää. Siinä vaiheessa kun on alkanut ajattelemaan enemmän vierasta kuin omaa puolisoa on tietoisesti ottanut sen riskin, että tässä ei välttämättä tule lopulta hyvin käymään...mun kohdalla tilanne on just tälläinen. Vaimoni jopa suorastaan kerjää itselleen eroa omilla harrastuksillaan. Ero tulee oleman hänelle hirvittävä kokemus jos jonain päivänä kyllästyn hänet hurvitteluihinsa tai pyrkyryytensä uuden suhteen tavoittelussa. Tää voi olla monenkin mielestä kovaa tekstiä, mutta tämä on rehellinen tunnekuvaus omasta henkisestä tilanteestani. Uskon, että vaimoni kyllä rakastaa minua, mutta pitääkö minun sallia hänelle vieraat suhteet???