Kaipaisin neuvoja/ohjeita fiksummilta sellaiseen asiaan miten suhtautua lasten eriarvoisuuteen uusperheessä?
Meillä tilanne on se, että minun lapsilleni mies pitää kovempaa kuria kuin omilleen. TOisin sanoen se, minkä hän sallii omilleen, ei ole sopivaa minun lapsilleni. Olen koittanut asiasta keskustella, mutta ilman tulosta. Mies ei suostu asiasta keskustelemaan, vaan aloittaa riidan/mykkäkoulun. Tilanne on sellainen tällä hetkellä, että hän katselee "ruusunpunaisten lasien läpi" lastensa tekemisiä, eikä suostu hyväksymään että hekin tekevät virheitä, vaan vika on aina minun lapsissani. Olen koittanut tolkuttaa että minulle kaikki perheen lapset ovat samanarvoisia ja jokaisella on samat säännöt ja rajat... Mutta miehen osalta tämä ei kyllä toteudu.
Miten ihmeessä saisin mieheni tajuamaan tilanteen ja sen, kuinka se minua ahdistaa lasteni kannalta???
Meillä tilanne on se, että minun lapsilleni mies pitää kovempaa kuria kuin omilleen. TOisin sanoen se, minkä hän sallii omilleen, ei ole sopivaa minun lapsilleni. Olen koittanut asiasta keskustella, mutta ilman tulosta. Mies ei suostu asiasta keskustelemaan, vaan aloittaa riidan/mykkäkoulun. Tilanne on sellainen tällä hetkellä, että hän katselee "ruusunpunaisten lasien läpi" lastensa tekemisiä, eikä suostu hyväksymään että hekin tekevät virheitä, vaan vika on aina minun lapsissani. Olen koittanut tolkuttaa että minulle kaikki perheen lapset ovat samanarvoisia ja jokaisella on samat säännöt ja rajat... Mutta miehen osalta tämä ei kyllä toteudu.
Miten ihmeessä saisin mieheni tajuamaan tilanteen ja sen, kuinka se minua ahdistaa lasteni kannalta???
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta kirjoitin oman tarinani, se on vähän alempana ja siinä keskustelun nimenä on ahdistaa, ootko lukaissut sen?
tunnesidettä lapsiisi kuin sinulla luonnollisestikin äitinä on.
Seassa saattaa miehen puolelta olla myös ripaus mustasukkaisuutta siitä että joutuu "jakamaan" sinut lapsiesi kanssa.
Jos miehesi lapset eivät ees asu teillä arkea,yrittää hän sitten järjestää ne lapsentulo viikonloput varsinaiseksi "sirkus-elämykseksi"..odotuksia viikonlopulle on paljon,mutta ne sinun lapset sitten "häiritsevät",ja kun odotukset eivät täytykään miehen mielestä tapaamisilla..tulee turhautumista,ja monenmoista syyttelyä.
Jos taasen miehesi lapset asuvat arkea teillä,kokee mies ehkä sen että "lapsi on joutunut kärsimään"erosta sen verran että heitä pitää suojella kaikin tavoin..asettaa omansa sinun lastesi yläpuolelle,eikä näe siinä edes mitään väärää.
Meill hieman sama tilanne,jos komennan mieheni teini-iässä olevaa,meidän kanssamme asuvaa lasta..siitä mies suuttuu.Itse ei sanoisi ikinä mitään,vaikk aihettakin olisi.
Kun etälapsena asuva mieheni lapsi tulee luoksemme,häntä pitäisi miehen mielestä joka hetki hyysätä..vaikka eskari-ikää lähestyvän lapsen olisi hyvä olla jo itekseenkin hetki.
Jos erehdyn nuorempaa komentamaan aiheesta..miehen mielestä se on väärin,ja se on hänen mielestään vain merkki siitä etten hyväksy hänen nuorempaa lastaan.
Kuitenkin kaikessa lapsia koskevissa asioissa on vain kyse siitä että samat kodin säännöt koskevat niin omia,-kuin miehenikin lapsia.
Se että pyykkään,laitan ruoat ja siivoankin heidän jälkensä oikeuttaa minua myös asioita ääneen sanomaan.
Mutta jotenkin tässä vain on sovussa koitettava elää,meneehän nuo etälapsiviikonloput aina hyvinkin nopeasti..ja ainahan sitä voi mennä töihinkin;)