Juttuhan meni näin että ootin kesää ihan sikana koko talven koska kesä 2007 oli niin huippu. Ja nyt ei kiinosta siis yhtään mikään, siis kaikki on päin persettä ja voi että ku palais jo normi rutiineihin. Sitte lähisukulaisissa sattu sairaskohtaus, ja se tais murtaa sitte lopullisesti.
En jaksa ennää mithään, ja kauan oottama viikonloppu on eessä, eikä yhtään huvita se enää. Haluais vain nukkua, mutta öisin herään aina siinä 5-6 maissa ja uni on ihan sekavaa.
Ku yrittää jolle puhuu, niin tyypit aattelee että perus teiniangstia. Olen 16.
Olis huippua löytää joku jolla on samat fiilikset :)
En jaksa ennää mithään, ja kauan oottama viikonloppu on eessä, eikä yhtään huvita se enää. Haluais vain nukkua, mutta öisin herään aina siinä 5-6 maissa ja uni on ihan sekavaa.
Ku yrittää jolle puhuu, niin tyypit aattelee että perus teiniangstia. Olen 16.
Olis huippua löytää joku jolla on samat fiilikset :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla vähän sama homma. Kotona on tullu istuskeltua päivät, ei huvita mikään/mua ei kysytä mukaan mihinkään.
Olen kans 16..
Tämä mun juttu/olo (mikälieonkaan) on tosin jatkunut jo keväästä/lopputalvesta. Haluaisin nukkua/muulla tavalla olla miettimättä koko ajan tätä ja kaikenlaista tyhmää, mutta kun ei ole mitään muutakaan tekemistä, niin ajatukset pyörivät päässä..
Joo, yrittää koko ajan keksiä jotain mukavaa tekemistä ettei tartte aatella näitä tunnetiloja.
Ja sitte ku on tällanen olo, niin mää ainakkii alan kehittelemän itteleni joitain kauheita sairauksia, joita ei oikeasti ole. Ja sitte tuskissani aattelen että jos mulla on oikeasti se sairaus, ja yritän ettiä itestäni niitä oireita.
Se pahentaa tunnetta.
Kun mä olin teidän ikänen niin mullahan oli melkein jokainen "kauhea sairaus."
Jokainen nuori käy erilaisia tuntemuksia läpi.
Se on kai se henkinen murrosikä :)
hei