Että ajatuksia voi olla vaikee purkaa sanoiks joskus. Alotetaan sillä, että meitsi on nuori heppu, jolla periaatteessa kaikki ihan jees: tuore ylioppilas ja esimerkiks perhejutut kondiksessa, mut välillä vaan tuppaa ahdistaa.
Tuntuu, että elämä on vähä sisällötöntä tällä hetkel. Tuttujen suunnitelmia ja menoja kun kuuntelee ja vertailee niitä omiin, niin aikamoinen erohan siinä on. Meikäläinen kun ei oo mikään älyttömän aktiivinen ihminen, niin istuskelen lähinnä vaan himassa koneel ja välillä käyn ulkona joko yksin, frendien tai perheen kanssa tekemässä jotain satunnaista. Kavereita löytyy muutama ja niistä yks hyväki kaveri, joten periaatteessa ois mahiksia tehä kaikennäköstä, mut kiinnostuksen kohteet ei usein vaan mee ihan yks yhteen. Esimerkiks dokaaminen ei nappaa juuri koskaan, vaikka välillä velvollisuudentunnosta tuleekin käytyä jossain. Jos ei käy ryyppäämässä niin tulee vähän ulkopuolinen olo, ku monet keskustelut liittyy just viikonlopun tapahtumiin tai vastaavaa. Uusia kavereitakin on vähän hankala taikoa ykskaks.
Myös tyttöystävän hankkiminen pyörii mielessä enemmän ku usein. Ois kiva kun ois joku, jonka kans vaan hengailla ja duunaa kaikennäköst. Missä tämmösiin mimmeihin kuitenkaan törmää? Baareissa kun ei juuri lainkaan käy, niin aika hankalaa on.
Tätä tunnetta on vaikea kuvailla. Viihdyn kyllä usein hyvin koneella pelatessa, chattaillessa niin netti- kuin "oikeidenkin" kaverien kanssa, leffoja kattoessa ja muuta tehdessä, eikä tyttöystävällekään välttämättä ole mitään akuuttia tarvetta. Silti takaraivossa paukuttaa jatkuvasti ajatus siitä, että pitäisi olla sosiaalisempi ja aktiivisempi nimenomaan "oikean" elämän puolella.
Olis varmaan naivia kuvitella, että täältä palstalta jotain maagista apua löytyis, mutta tulipahan ainakin vähän purettua omaa tilannetta, jos ei muuta niin omaks ilokseni. Ehkäpä joku saa kirjotuksestani jotain irti.
Kommentit tervetulleita!
Tuntuu, että elämä on vähä sisällötöntä tällä hetkel. Tuttujen suunnitelmia ja menoja kun kuuntelee ja vertailee niitä omiin, niin aikamoinen erohan siinä on. Meikäläinen kun ei oo mikään älyttömän aktiivinen ihminen, niin istuskelen lähinnä vaan himassa koneel ja välillä käyn ulkona joko yksin, frendien tai perheen kanssa tekemässä jotain satunnaista. Kavereita löytyy muutama ja niistä yks hyväki kaveri, joten periaatteessa ois mahiksia tehä kaikennäköstä, mut kiinnostuksen kohteet ei usein vaan mee ihan yks yhteen. Esimerkiks dokaaminen ei nappaa juuri koskaan, vaikka välillä velvollisuudentunnosta tuleekin käytyä jossain. Jos ei käy ryyppäämässä niin tulee vähän ulkopuolinen olo, ku monet keskustelut liittyy just viikonlopun tapahtumiin tai vastaavaa. Uusia kavereitakin on vähän hankala taikoa ykskaks.
Myös tyttöystävän hankkiminen pyörii mielessä enemmän ku usein. Ois kiva kun ois joku, jonka kans vaan hengailla ja duunaa kaikennäköst. Missä tämmösiin mimmeihin kuitenkaan törmää? Baareissa kun ei juuri lainkaan käy, niin aika hankalaa on.
Tätä tunnetta on vaikea kuvailla. Viihdyn kyllä usein hyvin koneella pelatessa, chattaillessa niin netti- kuin "oikeidenkin" kaverien kanssa, leffoja kattoessa ja muuta tehdessä, eikä tyttöystävällekään välttämättä ole mitään akuuttia tarvetta. Silti takaraivossa paukuttaa jatkuvasti ajatus siitä, että pitäisi olla sosiaalisempi ja aktiivisempi nimenomaan "oikean" elämän puolella.
Olis varmaan naivia kuvitella, että täältä palstalta jotain maagista apua löytyis, mutta tulipahan ainakin vähän purettua omaa tilannetta, jos ei muuta niin omaks ilokseni. Ehkäpä joku saa kirjotuksestani jotain irti.
Kommentit tervetulleita!
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000036389134
Siis baaristahan harvemmin tyttöystäviä saa.
Etsi vaikka kirjastosta tai nuorten illoista.
Voithan aina mennä kavereiden kaa dokaamaan mutta ei sinun tarvitse juoda.
Uusia kavereita ei tosta vaan löydy mut kyllä niitä tulee kun etsii.
Tekstisi on melkein,kuin itseni kirjoittamaa.
Itselläni on hieman samankaltaisia "ongelmia".Periaatteessa kaikki on ok,olen tuore ylioppilas,kotona ei ole mitään ongelmia,taloudellisesti kaikki on ok ja kavereitakin on.Kavereita tulee nähtyä 3-4 viikossa (toki skypessä puhutaan päivittäin) ,mutta aina välillä sitä jää ulkopuoliseksi,kun ei tule lähdettyä baareihin tai muutenkaan iltaisin kaupungille.Pari kertaa olin mukana ryyppäämässä,mutta ei se oikeen sytyttänyt.Kavereiden kuskina olenkin sitten ollut useammin,baariin sisälle en kuitenkaan jää odottelemaan.Baarireissujen tapahtumista puhutaan aika usein,joten välillä tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi.
Itse tykkään enemmän liikkua ihmisten ilmoilla päivisin,en niinkään iltaisin.Koneella ja ylipäätään himassa tulee aikaa vietettyä paljon.Joskus sitä vaan havahtuu,että aika sisällötöntähän tämä elämä on.
Tuolle tyttöystäväasialle en jaksa kauheasti uhrata ajatuksia.Mielestäni se löytyy jos on löytyäkseen,ilman se enempää etsimistä.
Uusiin ihmisiin minun on aika vaikea tutustua,koska olen vieraassa seurassa aika hiljainen.Nekin n.s uudet tuttavuudet,joita joskus välillä tulee ovat kavereiden kavereita.
Itse olen ainakin tyytynyt sellaiseen päätelmään, etten yksinkertaisesti ole luonteeltani samanlainen kuin monet muut, eikä ole mitään syytä yrittääkään olla. Olen vain oma itseni.
Viihdyn yleensä ihan hyvin yksikseni rauhallisesti kotona eikä ole tarvetta bilettää tai muuta vastaavaa. Jos joku ulkopuolinen haluaa määritellä ainoan "oikean elämän" itsensä kautta, niin eipä tuo minun ongelmani ole. Kun vielä lukiossa kävin, niin kyllähän sitä jostain syystä kuuli puoliavointa vittuilua luokkakavereiden suusta ihan vain siksi, etten käy baareissa ja muissa. Välillä on tietysti ärsyttävää tuntea itsensä ulkopuoliseksi.
Tyttöystävän haluaisin löytää, vaikken siitä tosin ainakaan enää jaksa paineita ottaa. Pitäisi vain olla edes vähän samantyyppinen kuin minä, kun ei siitä muuten mitään tulisi ja sellaiset vain tuntuvat olevan melko harvassa. Ikään kuin minulla ei jo muuten olisi vaikeuksia tutustua ihmisiin.
Tämä viesti on lähinnä oman mielen purkamista, joten tuskin tästä mitään apua on.
Mukava aina kuulla, että on muitakin samanhenkisiä. Kiitos kirjoituksistanne ja lisää vaan tulemaan!
muuten aika samanlaista tekstiä mut en oo ylioppilas vielä ja oo sosiaalisempi... mut mä oon monessa mukana välillä likaakin mut tuntuu et ei oo sitä oikeeta ystävää joka olis kans samanlainen. niin ja kyllä sekin mietityttää et koskaan ei oo poikakaveria mulla ollu... no ehtiihän sitä vielä
Havahduin itsekkin tuossa pari viikkoa sitten, että täytän reilun kuukauden päästä 18v ja aloin miettimään, että mitä tässä sitten on saatu aikaiseksi. Muutosta johtuneen kavereiden katoamisen takia viimeiset 6 vuotta on mennyt urheillessa kaikkea mahdollista, vähän liikaakin ja kun harrastaa 4-6 iltana viikossa niin eipä siinä mitään ihmeempiä tullut tehtyä. Mukaan mahtuu hienoja aikoja, huonoja aikoja ja kaikkea siltä väliltä. Syksyllä lompakko on täynnä kesätyörahoja ja moottoritie on kuuma. Päätin, että nyt eletään täysillä eikä jäädä kotiin nysväämään.
viisaita sanoja:> sentenced: brief is the light
Hear these words I say:
- Make the most out of your day
For brief is the light on our way
On this momentary trail
Hear these words, awake:
- Make the most out of your day
For brief is the time, so brief is the time
that we’re allowed to stay
Life passes by, melts away like snow in the spring
We all are blind to the running of time
öitä...
Mistä näitä miehiä sitten löytää jotka eivät viihdy baarissa. Itsellä haaveissa raitis poikaystävä jonka kanssa voisi vain oleilla kotona ja katsoa vaikka tv:tä.
En varmaan ikinä löydä miestä kun en viihdy "porukoissa" ja olen huono tutustumaan. Noh tämähän on ihan oma ongelmani ja johtuu minusta...
Haave olisi asua maalla mukavan miehen kanssa ja viljellä peltoa ja kasvattaa karjaa.