kaikille tunne-elikoille :)
Johtaako rakkaus meitä
halki elämän
kohti kuolemaa
joskus ohittaen sen, niin täpärästi
vastaan kaikin voimin taistellen
Ohjaako rakkaus meitä
suuriin tekoihin
uskomattomiin ponnistuksiin elämässä
tunteisiin
jotka täyttävät niin monet hetket
liidättäen mielemme välillä mitä suurimpiin atmosfääreihin
Tässä ajassa ja paikassa on usein hankalaa,
vaikeatakin löytää todellista rakkautta
sellaista joka tosiaan näyttää tietä silloin kun päivä pimenee synkimmin
niin monissa taruissakin kerrotaan
miten se sapuu hetkinä jolloin sitä vähiten odottaa
vaikka niin monesti on antanut kaikkensa
tehnyt parhaansa
ja luullut nähneensä kaiken niin oikein
mutta vain luullut
sillä monestikin nuo yritykset ovat kaatuneet haavoittuneisiin lopputuloksiin
sitten hetkenä arvaamattomana
rakkaus
se liihottaa luoksensa
kuin enkeli joka ottaa sinut kantaakseen
kauniille valkoisille sulkasiivillensä
ripotellen puhtaita höyheniä siihen kokemaasi sysimustaan yöhön
joka niin auringonsätein sen värjätessä taas uudeksi päiväksi vaihtuu
---- ----- ----- -----
oikeutettu rakkauteen onko koskaan
tuohon viestiin välillä niin mahdottomaan
siihen ainoaan voimaan
joka voi vihan lailla samankaltaisen mielen murskata
paloiksi runnoa
sirpaleiksi särkeä
pahuuden puolelle kääntää
katkeruudella kostuttaa
vaan jos rakkaus johtaa
on silloin oikeutettuja nekin
jotka haavoittuneina hetkinään lakkasivat siihen uskomasta
taivaankaartin näkemästä
tie ei ruusuinen helppo ole silloin sen sanansaattajille
tuon mahdin maallisille olomuodoille
vaan teki sen sitten tietoisesti tai tietämättään
on pienen enkelin haavoittunutkin siipi täynnä elämää
joka loistaa valoa pimeään
silloinkin kun tie synkkä raskas on yksin kantaa
viimeisillä voimillaankin
satutetun särkyneelle siivelleen nostaa
eteenpäin kohti valoa lennättää
pimeyden keskellä nurkan taakse kurkistaa
siellä rivissä viattomuuden toverit odottaa
sulillaan eteenpäin polkua viitoittaa
sinä löysit sen tien
tuon tien rakkauden
löysit perille
löysit aina kotiin asti
ei suurempaa ole kauneutta olemassakaan
kuin uskoa mahtiin uskomattomaan.
Johtaako rakkaus meitä
halki elämän
kohti kuolemaa
joskus ohittaen sen, niin täpärästi
vastaan kaikin voimin taistellen
Ohjaako rakkaus meitä
suuriin tekoihin
uskomattomiin ponnistuksiin elämässä
tunteisiin
jotka täyttävät niin monet hetket
liidättäen mielemme välillä mitä suurimpiin atmosfääreihin
Tässä ajassa ja paikassa on usein hankalaa,
vaikeatakin löytää todellista rakkautta
sellaista joka tosiaan näyttää tietä silloin kun päivä pimenee synkimmin
niin monissa taruissakin kerrotaan
miten se sapuu hetkinä jolloin sitä vähiten odottaa
vaikka niin monesti on antanut kaikkensa
tehnyt parhaansa
ja luullut nähneensä kaiken niin oikein
mutta vain luullut
sillä monestikin nuo yritykset ovat kaatuneet haavoittuneisiin lopputuloksiin
sitten hetkenä arvaamattomana
rakkaus
se liihottaa luoksensa
kuin enkeli joka ottaa sinut kantaakseen
kauniille valkoisille sulkasiivillensä
ripotellen puhtaita höyheniä siihen kokemaasi sysimustaan yöhön
joka niin auringonsätein sen värjätessä taas uudeksi päiväksi vaihtuu
---- ----- ----- -----
oikeutettu rakkauteen onko koskaan
tuohon viestiin välillä niin mahdottomaan
siihen ainoaan voimaan
joka voi vihan lailla samankaltaisen mielen murskata
paloiksi runnoa
sirpaleiksi särkeä
pahuuden puolelle kääntää
katkeruudella kostuttaa
vaan jos rakkaus johtaa
on silloin oikeutettuja nekin
jotka haavoittuneina hetkinään lakkasivat siihen uskomasta
taivaankaartin näkemästä
tie ei ruusuinen helppo ole silloin sen sanansaattajille
tuon mahdin maallisille olomuodoille
vaan teki sen sitten tietoisesti tai tietämättään
on pienen enkelin haavoittunutkin siipi täynnä elämää
joka loistaa valoa pimeään
silloinkin kun tie synkkä raskas on yksin kantaa
viimeisillä voimillaankin
satutetun särkyneelle siivelleen nostaa
eteenpäin kohti valoa lennättää
pimeyden keskellä nurkan taakse kurkistaa
siellä rivissä viattomuuden toverit odottaa
sulillaan eteenpäin polkua viitoittaa
sinä löysit sen tien
tuon tien rakkauden
löysit perille
löysit aina kotiin asti
ei suurempaa ole kauneutta olemassakaan
kuin uskoa mahtiin uskomattomaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
papatusta.
Siinä enkelin siivellä lentäessään
sen hellässä huomassa
vahvojen voimien suojassa
elämän epätodellisuuden myräkässä
vahvasti
oman polkunsa taistelussa.
Sen kautta itselleen
suuria lupauksia antaneena
sellaisia joita oli kaikessa kokonaisuudessaan
oman elon muodossaan luvannut toteuttaa
silloinkin kun ei ollut muita näkemässä
vakauksiinsa uskomassa
monesti vain ristiriitaisia mielipiteitä
ja saastuttavia tekijöitä.
Mutta nuo lupaukset olivat vahvasti maailmalle tehtyjä
samalla tavoin kuin lujat vuoret,
jotka vuodesta toiseen jylhästi paikallaan seisoivat
ei vastoinkäymiset, vastakkaispuoliset
usein epätoivoiset
pystyneet niitä lupauksia ja niiden todellisuutta rajoittamaan
sillä ne säilyivät hengissä kuin merikotka suurimmassakin myrskyssä
uljailla siivillään ilmaa halkoen, tyrskyistä huolimatta maailman yllä liidellen.
Ei sanojen tai tekojen aliarvioimiset
ilkeydet tai nauramiset
voineet niiden lupausten olomuotoa heiluttaa
ei niiden arvoa vähentää
sillä ne olivat ennenkaikkea lupauksia sille suurelle mahdille
joka valon pisaran muodossa otsalle valui
pois tuonelan porteilta eksyneen kantoi
varjoista takaisin
elämän uudelleen antoi.
Se pieni siipirikko enkeli
vaan osa mahtavinta taivaankaartia
siinä särkyneenä verta vuotavana
samanlaisten heikkoudet hyväksyvänä
vaatimatta, pyytämättä
sai lupauksen ikuisen
luovuta en
täytän tieni, lupaan sen
elän eloni sitä täyttäen
valon tietä näyttäen.
KIITOS, etpä tiedäkään miten tarpeeseen nämä tulivat :)))
vain :)
lisää ajatuksia.
Ei se,
miltä me näytämme,
eikä se,
mitä me aikaan saamme,
merkitse
sen rinnalla
mitään,
mitä me olemme
toinen
toisellemme.
- Marleena Ansio –
oli tän päivän helmiä..vaikkakin pari saikin tunteilemaan heti aamutuimaan..:)
tässä vielä iltapäivä runo päiväänne (toivottavasti) kaunistamaan.
En viereltäni löydä sinua
vaan tiedän olet siellä jossain
tiedänkö kuka olet
tunnenko sinut
vai oletko vain sateen tuoma
pisara poskillani
tuulen luoma henkäys hiuksissani
kuiskaus korvissani
meren tyrsky sielussani
myrsky sisälläni
lähetän tunteeni ilmaan haukan lailla liitelemään
"vie nämä, vie ne perille asti
anna niiden ehtiä kaiken pahuuden edelle"
(tämän takia lintu kakkii autosi ikkunaan.)
ja jossain on kaipaus
se syvyyden luoma todellisuuden tila
johon hetkittäin jään kellumaan
maistellen sen jokaista uomaa
sinä olet jossakin
vielä minä sinut löydän.