Olenko kummajainen,ja en oisi uskonut itsekkään kuinka helpottavalta tuntuu kun on saanut ajatuksensa hallintaan ja selvinnyt erosta.
Askel on keveä,silmät vilkuilee ympäristöä,pieni virnistys kasvoilla: Minä elän!
Mikä tunne,mikä fiilis,voin kohdata uuden tulevaisuuden minuna itsenäni.
Uskalsin,jopa rukoilin- ja sain avun jostain.
Nyt on helppo jatkaa.
Oletteko kokenut vastaavanlaista?
Askel on keveä,silmät vilkuilee ympäristöä,pieni virnistys kasvoilla: Minä elän!
Mikä tunne,mikä fiilis,voin kohdata uuden tulevaisuuden minuna itsenäni.
Uskalsin,jopa rukoilin- ja sain avun jostain.
Nyt on helppo jatkaa.
Oletteko kokenut vastaavanlaista?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Erosta toipuminen vaati minulta vuoden ajan ja panostamista itseni opiskeluun mm. Fisher jälleenrakennuskurssilla ja NLP peruskurssilla.
Rakensin itselleni kotipesää ja nautin omasta rauhasta. Elin oman ohjelman ja harrastusten mukaan. Kutsuin kylään vain minulle rakkaita ihmisiä.
Mietin mistä pidin ennen avioliittoa paljon ja muistin: paritanssit! Naisten tansseissa oli ihanaa: sain paljon positiivista palautetta ja mukavaa liikuntaa komeiden miesten käsivarsilla.
Elämä ei ole vain parisuhdetta!
siltä alkaa vaikuttamaan kun vieläkin exä on vainonnut viimeisen puolen vuoden ajan muitten välityksellä!
Ei hellitä ennen eikä jälkeenpäin. Helpotuksesta et pääse huokaisemaan - koskaan. Voi jättää kyllä pitkiksi ajoiksi rauhaan, mutta voi palata.
kun vihdoin VAPAUS koitti. Ylpeys omasta uskalluksesta, toivo uudesta elämästä itsenäisenä yksilönä. Vaikka yksin olemisen vastuu hiukan pelottikin lapsista, toimeentulosta, ajan riittävyydestä jne, se oli pientä sen valtavan vapauden tunteen rinnalla. Sitä eivät kaikki voi käsittääkään.
Vienkö heti ero paperit vetämään.
kun oli vimppa työpäivä.
Eroon ja vapauteen "kyyläämisestä" ja pilikun n..... ja minuuttien tarkkailusta.
eron ihanuuteen.Taik riippuu tiätty kuin paha oli olla yhres.Jos niit hyvii päivii ovvaa harvakseltas,ni taitaa olla parempi jakkaa haaruka.
Mut kyl sen ihanuure tajuamine otti taatust aikas.
Meniks mont kuukaut vai vuas erost toipumissee ?
Mut kaikkee hyvää sul valitsemalles tiäl!
laittanut kuvaasi.
Emmää ossaa,mut voin kertoo,mittää et hävii vaiks ei
olkka kuvaa.
Kyl mää koiti,ihan totta,muttem mää osannu.Mut mää voin senki kertoo,sen kuva:tumma,paljo harmaat jo,tuntuu joka
pvä tuleva sata uutta.Painoo on liikaa tai sopivasti,jos pituut olis pual metrii lissää.Silmät on vihriät,"muttei kateurest".Yllä oli (siin kuvas)kananpoja-keltane jakkupuku.
Ei ole kuvaa ei,mut mitäs meinaat,ku oli koko nimi.
Olinpas kömpelö ku laiti pojanpoja tekemät hianot
sivut suasikkilinkeiks ja siält se tupsahti esil.
Otin äkkii pois.Kiitti ku "huamautit" kuvast :)
voi olla niin erilaisia. Itse en ole kokenut avioliitossani olevan mitenkään kahlittu. Olen saanut mennä ja tulla miten itsestäni on tuntunut.
Varsinkin sen jälkeen, kun lapset lähtivät kotoa.
Kunnioitan miestäni, koska hän ei ole asetellut minulle rajoja.
Onhan sitä kapsäkkiä pitkän liiton aikana tullut pakkailtua muutaman kerran, mutta ulko-ovea pidemmälle en ole päässyt, kun katumus iskenyt :=))
Kun nyt olet vapaa, muista nauttia siitä vapaudesta, äläkä kirmaa heti uuteen suhteeseen, kuten niin moni tekee.
Uusi rakkaus on varmasti aina kiva tunne, mutta siinäkin se arki koittaa jossain vaiheessa.
Eihän sitä voi koskaan varma olla oman liitonkaan jatkuvuudesta, joten parein olla kehumatta. Mutta jos joutuisin joskus eroamaan, en ikinä enää uutta miestä ottais saman katon alle asumaan.
Onnea vaan sulle jatkossa, ja nauti nyt elämästä täysin rinnoin :=))
Minäkin ajattelin, etten koskaan enää vilakisekaan miehiin, kun yhdestä eroon pääsen. Mutta kummasti sitä vaan on alkanut tuntua siltä, että semmoinen mukava mies olisi ihan kiva olemassa. Etenkin näin kesällä. Näköjään täytyy ihan itse kulkea polku, ennenkuin tietää, mitä sen varrella tapahtuu.
haluasit ottaa itsellesi?
Älä suutu tämä oli huumorilla kirjoitettu.
Kesäkollit vaan pruukaa joutua hukkaan syksyn tullen.
Joo, niin siinä voisi käydä, että syksyn tullen kyllästyisin sen kollin mouruamiseen ja heittäisin ulos. Mutta kesän kyllä pitäisin hyvänä;))
tarkoita, ettei miehiin sais vilkaista.
Tarkoitin vaan ettei nyt heti ota sellasta pysyvää kotikollia, vaan vaihtelee niitä aina kun entiseen kyllästyy :=))
Sitten kun alkaa 80v. lähestymään, harkitsee pysyvämpää asuinkumppania. Eihän ihmisen ole kovin kiva yksin vanhoilla päivillään olla :=))
ihan helppo ole ainakaan 20 v avion jälkeen. Eihän se liitto intohimoista rakkautta ollut kuin pari vuotta. Eron jälkeen kesti useampi vuosi huonon itsetunnon vallassa. Piti miettiä, mitä kummaa oikein tein väärin kun se nainen häipyi toisen kainaloon.
Sitten on ollut paljon parempi elellä yksin. Lapsetkin maailmalla omine perheineen ja pitävät yhteyttä. Netin kuvapuhelut ahkerassa käytössä.
Uusia naisiakin on tullut tilalle. Netistä nekin löytyneitä. Jotkut seurustelut ovat jääneet lyhyiksi. Muutama on jäänyt pitkäaikaisiksi, ehkä elinikäisiksi ystäviksi.
Tuntuu noita täälläkin olevan, noita onnellisia vapaita...
näyttää siltä, että täytyy kirjoittaa elämänkertani paikallislehteen jatkokertomuksena ja totuudenmukaisena mitään lisäämättä tai pois jättämättä ennenkuin tämän kaupungin ihmiset älyävät jättää minut rauhaan.
Jos minun on kohta pakko johonkin sellaiseen turvautua, voin vakuuttaa, etten säästä ketään tai mitään. Totuus tulee juuri sellaisena kun se on kohdallani tapahtunut varsinkin 3 viimeisen vuoden aikana!
Helpottavalta tuntui,sitten kun sain itseni koottua eron jälkeen. Tulee elokuun alussa kaksi vuotta erosta. Aikaa on mennyt, mutta tuntuu hyvältä elää. Miten käyttää vapautensa viisaasti?
Nauttikaa elämästä!!!
Se ero vaan ei ollut niin ihanaa. Alku oli rankkaa. Kyllä siinä meni pari vuotta itsetutkiskelussa ja elämän rakentamisessa palapalalta. Enpä oikein muistakaan miten alku sujui. Kait se sujui, kun täs kohtaa ollaan. Nyt elämä on seesteistä, tosin taloudellisesti niukkaa. Selvitty ollaan ja maksut on ajallaan maksettu. Tyytyväiseksi voisin luonnehtia omaa olemistani tässä "uudessa" elämässäni :)
muutama kk taakseppäin harmitti ja oikeastaan jo viimeiset vuodet,huomaten etten olu miehelle mitenkään kelvollinen.
Asiat käännettiin aina päinvastoin,mielipide-eroja jotka tulkittiin riitelyksi,olisi pitänyt vaan olla jees,jees-tyyliin.
Ei joustamista,ei minkäänlaista positiivista näkemystä mistään,kaikki oli vain hänen mielestään p.....stä säitä myöten.
Suurta itsekkyyttä vain oman edun tavoittelua ja narsistista käyttäytymistä.
Kun sain itsestäni irti sanan,nyt lähden,se tuntui helpolta.Ja aina peruin ja käänsin lehteä.
Kunnes mies sai sanottua,ettei halua jatkaakaan ja katosi tyystin.
Koska "ystävät"oli sanoneet,jätä se nainen ja eihän ystäville voi sanoa ei,vaimolle kyllä,muuten menettää kasvot.
Oli monta mustaa viikkoa...siitä sitten kampesin itseni ylös ja ulos ja sain huomata että olinkin vielä elävä ihminen!!
Siinä oli monta hyvää sattumaa mukana,ystävät ja uudet ystävät.
Nyt siis tuulta purjeisiin ja eletään tämä ns.kolmas elämä täysin palkein!
Antaa onnin tulla ja tunnin olla....
Iloisia terveisiä ! Kiva "tavata" pitkästä aikaa !
Olet niin tasapainoinen ja seesteinen,että sen "näkee jo kauas".
Jokos lastenlapset on lisääntyny :)
Pitkästä aikaa :) Moikka.
Ei vielä mitään. Viimestä viikkoa mennään ja lähetty on jo pari kertaa ja takas palautettu.
Toivottavasti ei tule pikalähetys, nimittäin vaarana on sellanenkin. Kirjottelen sitten :) Hyvin on isukki mukana :)
ja ehkä pitkäkin piinava jakso takana, helpotus on varmaan useimpien kohdalla tuttu tunne.
Jos on tehnyt parhaansa suhteen parantamiseksi ja todennut sen mahdottomaksi, voi jatkaa matkaansa vapautuneena.
Toivotan hyvää kesää ja onnellisia päiviä sinulle.
Onnittelen onnistuneen eron johdosta ! Mutta missä on lapsiin menetetty kontakti, täydellinen yksinäisyys, vanhenemisen pelko, mielikuva vammaisesta tai sairaasta vanhuksesta jolla ei ole ketään, menetetty mansikkapaikka maalla, asunto kaupungissa, yhteiset ystävät jne ?
ajatella tuollaisia asioita. Miksi olisin menettänyt kontaktin lapsiini, kun erosin? Päin vastoin, välit muuttuivat entistä paremmiksi, kun itsekin muutuin iloisemmaksi ja rennommaksi. Miksi potisin täydellistä yksinäisyyttä? Olin tarpeeksi yksinäinen silloin kun elin kaksin ja se on yksinäisyyden lajeista sitä pahinta. Vanhenemisen pelko? No, me vanhennutaan kaikki siviilisäädystä riippumatta. Sairaus tai onnettomuus voi kohdata ketä tahansa - tai sitten ei. Leskeyskin on tosiasia, ja jäähän silloinkin toinen yksin. Mansikkapaikoista, asunnoista ja muusta aviotavarasta en niin paljon välitä ja elämääni niiden varaan rakenna, että semmoisen takia yhdessä väkisin sinnittelisin. Ja yhteiset "ystävät"...hmmm....ehkä kuitenkin pidän mieluiten omat rakkaat ja samanhenkiset todelliset ystäväni.