Voisiko joku foorumin lukijoista/kirjoittajista kertoa omia kokemuksiaan puolison suhtautumisesta transvestismiin.
Minulla vaimon suhtautuminen tuntuu vaihtelevan laidasta laitaan. Yhtenä päivänä hän lähtee kanssani vaateostoksille, valitsee minulle mekkoja ja kehottaa pitämään niitä aina kotiasuna, ja sitten toisena päivänä hän sanoo ettei halua nähdä minulla mitään tiittivaatteita. Sellainen vaihteleva suhtautuminen tekee minun oloni vaikeaksi. Olen äärettömän iloinen, jos minun tiittiyteni hyväksytään ja sitä jopa tuetaan, mutta jos huomaan sen aiheuttavan pahaa oloa puolisolleni, siirrän sen vain pois näkyvistä.
Olen kyllä kertonut tiitti-taipumuksistani ja siitä, kuinka paljon nautin saadessani pitää kauniita vaatteita. Ilmeisesti se voi olla puolisolle vaikea pala nieltäväksi, vaikka hän yrittäisikin sen hyväksyä. Taustalla voi vielä kummitella pelko siitä, että jos minulle ei riitäkään pelkkä pukeutuminen, vaan koen naiseuden lopulta niin vahvasti omakseni, että päätän lähteä sukupuolenkorjausprosessiin.
Ehkä aika auttaa. Ehkä parasta on vähitellen totuttaa puolisoa asiaan ja antaa hänen huomata, ettei tyttöily ole vaarallista. Ehkä, ehkä...
Minulla vaimon suhtautuminen tuntuu vaihtelevan laidasta laitaan. Yhtenä päivänä hän lähtee kanssani vaateostoksille, valitsee minulle mekkoja ja kehottaa pitämään niitä aina kotiasuna, ja sitten toisena päivänä hän sanoo ettei halua nähdä minulla mitään tiittivaatteita. Sellainen vaihteleva suhtautuminen tekee minun oloni vaikeaksi. Olen äärettömän iloinen, jos minun tiittiyteni hyväksytään ja sitä jopa tuetaan, mutta jos huomaan sen aiheuttavan pahaa oloa puolisolleni, siirrän sen vain pois näkyvistä.
Olen kyllä kertonut tiitti-taipumuksistani ja siitä, kuinka paljon nautin saadessani pitää kauniita vaatteita. Ilmeisesti se voi olla puolisolle vaikea pala nieltäväksi, vaikka hän yrittäisikin sen hyväksyä. Taustalla voi vielä kummitella pelko siitä, että jos minulle ei riitäkään pelkkä pukeutuminen, vaan koen naiseuden lopulta niin vahvasti omakseni, että päätän lähteä sukupuolenkorjausprosessiin.
Ehkä aika auttaa. Ehkä parasta on vähitellen totuttaa puolisoa asiaan ja antaa hänen huomata, ettei tyttöily ole vaarallista. Ehkä, ehkä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja kyllähän sullakin näyttää hyväksyvän, mutta älä ole itsekäs ja ajattele pelkästään itseäsi.
Hyväksy säkin se, että ei vaimos jaksa/huvita olla koko ajan siitä kiinnostunut.
vai "vaihteleva suhtautuminen"! Että pistää toisinaan harmittaan nuo ihmeen selitykset. Oma mieheni tuli tuon asian kanssa kaapista jonkin aikaa sitten ja se vaatteiden kanssa pelailu sai välittömästi ylivallan meidän yhteisellä ajasta. Eikö näille transvestiitelle kohtuus enää riitä. Alkuun vähän autoinkin miestäni näissä asioissa, kun kuvittelin ettei se suhteessamme näy sen enempää kuin ennenkään. Siitähän ei mitään tullut. Nykyisin meillä on käytäntö, että mies hoitelee nuo juttunsa jossain muualla kuin kotona. Tai ainakin poissa silmistäni. Alkuun se oli ihan hauskaakin, ja vähintään koomiselta touhultahan se vaikutti, mutta kun ukkoni (yli 40v) muuttui sen myötä sellaiseksi akkamaiseksi piipittäjäksi ettei enää seksikään suju entiseen malliin niin EI KIITOS!
Meilläkin yhteiselämä mieheni kanssa kävi mahdottomaksi asian tultua ilmi. Olihan siihen tietysti muitakin syitä, mutta tuo oli se suurin syy erolle. Koin etten vaimona ja naisena enää riittänyt miehelleni ja tämä harrastuksensa sai hänestä täydellisen yliotteen. Meillä on kaksi pientä lasta, jotka asuvat luonani ja tapaamisissa ex-mieheni on luvannut olla tuomatta tätä trans-asiaa mitenkään esille. Tulemme kuitenkin nykyisin ihan hyvin toimeen, eikä välillämme ole riitoja. Tämä on vaikea asia, enkä osaa siihen mitään neuvoakaan antaa. Tiedän että on kuitenkin vaimoja jotka hyväksyvät tämän piirteen miehessään. Minä en siihen pystynyt.
Yleensähän tiiteillä on vähintäänkin kohtuuttomia odotuksia naisilta. Pitää hyväksyä ja ymmärtää, mutta nainen ei silti saa miestään pitää tippaakaan vähempää maskuliisina. Jos nainen ei hyväksy neiteilyä on nainen huono siinä, jos taas nainen hyväksyy neiteilyn mutta ei sitten pidä enää samalla lailla miestä miehenä ja seksuaalisesti kiinnostavana sekin on huono.
Eipä tiitit paljoa sille puolisolle anna vaihtoehtoja kuin pomppia kokoajan tuntojensa mukaan ja sitten ovat jatkuvasti pettyneitä kun ei toinen pompi oman mielen mukaan ja kohtele miestä milloin naisena, milloin miehenä tiitin odotusten mukaan.
Jos haluat olla suhteessa ois ehkä asiallista että itse miettisit miltä sinusta tuntuisi elää sellaisen naisen kanssa joka haluaisi olla mies. Koetko miehet seksikkäinä, kiihottavina? Haluaisitko parisuhteen miehen kanssa? Voisit itse yrittää samaistua tuota kautta pikemminkin kuin äimistelemällä täällä ristiriitaista suhtautumista. Ristiriitaistahan se on jos rakas ihminen ei ole sitä mitä itse oikeasti haluaa
Parasta ehkä vain kysyä vakavasti, tahtooko puoliso tosiaan samoja asioita kuin sinä.
Jos hänelle tulee huono olo asiasta, kannattaisi ehkä harkita suhteen katkaisemista.