Minua on ahdistanut koko päivän.
Ikävä pois nukkuneita läheisiä.
Itkenyt olen ja miettinyt.
Pettynyt ihmisten pinnallisuuteen. Joskus mietin, ajatteleekohan kaikki ihmiset mitä he puhuvat. Toistelen lauseita mielessäni. Kaikesta pitäsi olla vaan hyötyä. Miksi ihminen ei ole tyytyväinen Luojan antamaan päivään, toisinkin voisi olla. Ihminen unohtaa kuinka haavoittuva ja heikko hän on. Kuorsaus katkos pitempään, hän on kuollut.
Tuuli käy hänen ylitseen ja häntä ei enää ole.
Ikävä pois nukkuneita läheisiä.
Itkenyt olen ja miettinyt.
Pettynyt ihmisten pinnallisuuteen. Joskus mietin, ajatteleekohan kaikki ihmiset mitä he puhuvat. Toistelen lauseita mielessäni. Kaikesta pitäsi olla vaan hyötyä. Miksi ihminen ei ole tyytyväinen Luojan antamaan päivään, toisinkin voisi olla. Ihminen unohtaa kuinka haavoittuva ja heikko hän on. Kuorsaus katkos pitempään, hän on kuollut.
Tuuli käy hänen ylitseen ja häntä ei enää ole.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä vastikään mietin samaa. Ennen oli huoli vain riittävästä ruuasta, kun leipä oli sään armoilla.
Nyt on huoli liiasta ruuasta.
masentuneelta. Pitäisikö hakea ammattiapua, että pääset kierteestä? Miten kauan on kulunut läheistesi kuolemasta? Minullekin tällaiset asiat tulevat mieleen, tosin melko harvoin. Vihkipappimme sanoi, että ihminen voi sanoilla haavoittaa toista pahastikin, pitää paikkansa. Samoin täällä voi haavoittaa tekstillä. Kunpa osaisimmekin olla ystävällisiä.
kysyy,tarkoititko kenties anglistinen=englannin kieleen liittyvä vai angstinen=pelokas,tuskainen.Parempi olla käyttämättä lainasanoja, jos niille on omassa kielessä kunnollinen vastine.Jos lainojen ja vieraskielisten sanojen käyttö ei ole luontevaa,se on lähinnä snobbailua,tyhjänpäiväistä hienostelua,oman itsensä esille nostamista.
Jos on angstinen,ei tänne kyllä jaksa kirjoitella.On liikaa aikaa mietiskellä omaa surkeaa minäänsä,jos ei tämän ikäisenäkään vielä ymmärrä ylä-ja alamäkien osuutta elämän tiellä.
Kaikilla ei kulje samaa rataa murheet ja ilot, eri ihmisillä myöskin erilaiset, toisilla painavat ja puristavat surut ja ilot pienet, toisilla on tarkastuksen tarve onko joku oikein kirjoitettu??
Olen lukenut F. Nietzscheni. Oletko Sinä.
Google antaa aika kaposen kuvan ja sen huomaa.
Minä tuskani kannan, syö sinä "hyvänmielelenpillereitä". Niitä ne kaikki muutkin.
siinä vaiheeessa,että herra Nietzscheä tarvitsisi lukea,huh sitäkin aikaa,Nietzsche Wagnereineen ja yli-ihmisineen.Kuuluuhan sekin nuoruuden tuskaiseen aikaan,ei luulisi Nietzsche-Angstia enää tässä vaiheessa,paitsi jos kehityksessä jälkeenjäänyt.
olen lukenut, sen koommin en ole perehtynyt. Elämä ihmisten parissa on paljon mielenkiintoisempaa.
Suru vaatii aikansa eikä sitä ainakaan kokemukseni mukaan juuri voi nopeuttaa, mutta ajan myötä vähitellen suru muuttuu kauniiksi kaipaukseksi. Se ei enää rajoita elämää, vaikka läheisten kaipaus ei koskaan katoakaan. Hauraita olemme kaikki, sen tähän ikään on jo oppinut. Meillä on varmasti vain tämä hetki, joka olisi tärkeää elää arvostaen.
Kiitos, itkua tässä vääntää.
Vielä on vereslihalla henkisesti. Elämä kuitenkin menee eteenpäin.
Ihmisten mykkyys kun surusta ei uskalleta puhua minua hämmästyttää. Kaikki pitäis lokeroida.
Kaikki on vaan hiljaa.
Suomalainen mykkyys.
Ihmiset haluaisivat yleensä osoittaa osanottoaan, mutta kun on se tunne, että sanoja ei ole, lohdutuksen sanoja surevalle ainakaan. Monet pelkäävät, että sanovat jotakin väärin. Kun loppujen lopuksi riittäisi vain halaus ja kuuntelu, jos se on tapaamistilanteessa mahdollista. Sureva usein haluaa vain kertoa edesmenneestä läheisestään, muistojaan hänestä tms. eikä odotakaan muuta, kuuntelijaa ja läsnäolijaa lähinnä.