sijaisvanhemmaksi

ko...?

Haluaisin kuulla millä tavalla sijaisvanhemmaksi ryhtyneillä tuo alkuprosessi on edennyt?

Millaisia kokemuksia pride-koulutuksesta?

Mitä asioita käsitellään ja kuinka henkilökohtaista ja syvällistä tämä koulutus on?

Ei sillä että olisi jotain salattavaa, vaan lähinnä mietityttää se kun koulutus tapahtuu yleensä ryhmässä, joten aivan kaikkea elämääni en halua tuntemattomien ihmisten kanssa jakaa...

Mitä odotuksia/vaatimuksia on sijaisvanhemmaksi ryhtyvän kodista? Riittääkö perus omankotitalo (5h k)jos oman perheen koko on 4 henkilöä?

Entäpä työtilanne, onko molempien sijasivanhemmaksi haluavien oltava töissä, voiko siinä elämäntilanteessa opiskella, vai täytyykö opinnot keskeyttää joksikin aikaa?

Entä jos haluaa tarjota kodin pienille lapsille, sisaruksille, onko tämä mahdollista?

Mikä on sopiva välimatka lasten kotikunnan ja oman asuinpaikan välillä, jos ei halua vanhempiin päivittäin törmätä?

Oletteko kuinka kauan sijaisvanhemmaksi ryhtymistä harkinneet? Meillä on mietitty kahteen kertaan (ei lähdetty heti hakemusta palauttamaan vaan ollaan viivytelty ja kypsytelty asiaa vielä toista kuukautta) ja edelleen tuntuisi, että olisi se oikea juttu itselle.

Miten oman perheen jäsenet ovat sijaislapsiin suhtautuneet? Entä parisuhde kun lapsimäärä ja "uudet lapset" ovat asettuneet taloksi?

Kuinkan kauan koulutuksen jälkeen lasta/lapsia täytyy "odotella" ?

Toivoisin vain asiallisia vastauksia, en todellakaan kritiikkiä itse kysymyksistä tai kyseenalaistamista omasta epävarmuudesta. Sillä olen itse ihminen, joka ei halua tarjota lapsille (niin omilleni, kuin mahdollisille sijaislapsillenikaan) on-off suhdetta tai -kotia vaan olla varma omasta tulevasta päätöksestä.
Tämän vuoksi haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka jo toimivat sijaisvanhempina.

23

1709

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tuohonkohtaan

      Että et haluaisi törmätä lasten vanhempiin. Tämähän on aivan kauheaa, miten voit olla noin kylmä. Eikö lapset kuulu biologisille vanhemmille ja heillä jos huostaanotettu niin riittävästi nähdä ja tavata lastaan ja olla harrastuksissa mukana. Mutta näin ei tapahdu vaan rikotaan ihmisoikeuksia. Ei saa mitään kunnollista tietoakaan edes lapsestaan miten hänellä psyykkisesti menee. Loppuelämän katkerana sitten tässä elää.

      • lapsilla alkaa

        sitten sujumaan, kun heidän päähänsä on saatu ajatus, että bio-äiti on hyljännyt hänet. Parempi, että se bio-äiti pysyy kaukana ja siihenhän voi hakea tapaamiskieltoa. Lapselle on tärkeää, että tuntee kuuluvansa uuteen sijaisperheeseen. Se ei onnistu, jos se bio-äiti siellä koko ajan kummittelee. Kun ei ole hoitanut kunnolla lastaan, voi sitten jättää sen hoitamisen meille. Meillehän siitä maksetaankin.


      • aloittaja

        Itseasiassa en tarkoittanut ilmaista sitä noin kylmästi, koitin kirjoittaa kysymykset vain lyhyesti.
        Sillä en tarkoittanut etteikö lapsella olisi oikeutta tavata vanhempiaan ja ylläpitää suhdettaan heihin. Tämä toteutuu sovittujen tapaamisten kautta, olkoonkin niitä niin paljon kuin lapsen kannalta tarvitaan. En ole asiaa edes ajatellut siltä kannalta, ettenkö olisi tätä suhdetta tukemassa, tai ettenkö lapseni vanhempia tulisi tapaamaan, tottakai, kysymys ei ollut siitä.

        "Törmäämisellä" tarkoitan sitä, että koska huostaanotolla on usein (vanhemmista johtuva) syy, ei nämä törmäämisetkään ole aina lapsen kannalta toivottuja! (mm. päihteiden vaikutuksen alaisena ym.)

        Näitä ei toivottuja törmäämisiä edellisellä tarkoitin, vaikkain sen lyhyesti ja ehkä tarkoittamattani julmastikin esitin.

        Eiköhän kuitenkin lapsella ole viimeistään sijaisperheeseen tullessaan oltava mahdollisuus oman eheän elämän rakentamiseen ja sijaisvanhemmilla velvollisuus sen turvaamiseen, mikä mm. tarkoittaa sitä, ettei lapsen tarvitse kantaa murhetta vanhempien pärjäämisestä ja huolista, jolloin hän tapaakin vanhempiaan nimenomaan positiivisissa olosuhteissa?
        Kertokaa toki jos olen ajatuksieni kanssa hukassa!!
        Ainakin toivoisin omille lapsilleni tällaisia mahdollisuuksia, enkä huolta ja tuskaa vanhempien pärjäämisestä...


      • on selvästi
        aloittaja kirjoitti:

        Itseasiassa en tarkoittanut ilmaista sitä noin kylmästi, koitin kirjoittaa kysymykset vain lyhyesti.
        Sillä en tarkoittanut etteikö lapsella olisi oikeutta tavata vanhempiaan ja ylläpitää suhdettaan heihin. Tämä toteutuu sovittujen tapaamisten kautta, olkoonkin niitä niin paljon kuin lapsen kannalta tarvitaan. En ole asiaa edes ajatellut siltä kannalta, ettenkö olisi tätä suhdetta tukemassa, tai ettenkö lapseni vanhempia tulisi tapaamaan, tottakai, kysymys ei ollut siitä.

        "Törmäämisellä" tarkoitan sitä, että koska huostaanotolla on usein (vanhemmista johtuva) syy, ei nämä törmäämisetkään ole aina lapsen kannalta toivottuja! (mm. päihteiden vaikutuksen alaisena ym.)

        Näitä ei toivottuja törmäämisiä edellisellä tarkoitin, vaikkain sen lyhyesti ja ehkä tarkoittamattani julmastikin esitin.

        Eiköhän kuitenkin lapsella ole viimeistään sijaisperheeseen tullessaan oltava mahdollisuus oman eheän elämän rakentamiseen ja sijaisvanhemmilla velvollisuus sen turvaamiseen, mikä mm. tarkoittaa sitä, ettei lapsen tarvitse kantaa murhetta vanhempien pärjäämisestä ja huolista, jolloin hän tapaakin vanhempiaan nimenomaan positiivisissa olosuhteissa?
        Kertokaa toki jos olen ajatuksieni kanssa hukassa!!
        Ainakin toivoisin omille lapsilleni tällaisia mahdollisuuksia, enkä huolta ja tuskaa vanhempien pärjäämisestä...

        ainesta sijariksi. Osaat jo etukäteen tuon biovanhempien mollauksen. Asenne on mitä parhain: "huostaanotolla on vanhemmista johtuva syy".


      • Tsijari
        on selvästi kirjoitti:

        ainesta sijariksi. Osaat jo etukäteen tuon biovanhempien mollauksen. Asenne on mitä parhain: "huostaanotolla on vanhemmista johtuva syy".

        ..mutta näinhän se on - huostaanotot johtuvat biologisista vanhemmista, se on fakta ja sille asialle ei voi mitään vaikka kuinka kääntelisi ja vääntelisi. Sori vaan.


      • amalia
        aloittaja kirjoitti:

        Itseasiassa en tarkoittanut ilmaista sitä noin kylmästi, koitin kirjoittaa kysymykset vain lyhyesti.
        Sillä en tarkoittanut etteikö lapsella olisi oikeutta tavata vanhempiaan ja ylläpitää suhdettaan heihin. Tämä toteutuu sovittujen tapaamisten kautta, olkoonkin niitä niin paljon kuin lapsen kannalta tarvitaan. En ole asiaa edes ajatellut siltä kannalta, ettenkö olisi tätä suhdetta tukemassa, tai ettenkö lapseni vanhempia tulisi tapaamaan, tottakai, kysymys ei ollut siitä.

        "Törmäämisellä" tarkoitan sitä, että koska huostaanotolla on usein (vanhemmista johtuva) syy, ei nämä törmäämisetkään ole aina lapsen kannalta toivottuja! (mm. päihteiden vaikutuksen alaisena ym.)

        Näitä ei toivottuja törmäämisiä edellisellä tarkoitin, vaikkain sen lyhyesti ja ehkä tarkoittamattani julmastikin esitin.

        Eiköhän kuitenkin lapsella ole viimeistään sijaisperheeseen tullessaan oltava mahdollisuus oman eheän elämän rakentamiseen ja sijaisvanhemmilla velvollisuus sen turvaamiseen, mikä mm. tarkoittaa sitä, ettei lapsen tarvitse kantaa murhetta vanhempien pärjäämisestä ja huolista, jolloin hän tapaakin vanhempiaan nimenomaan positiivisissa olosuhteissa?
        Kertokaa toki jos olen ajatuksieni kanssa hukassa!!
        Ainakin toivoisin omille lapsilleni tällaisia mahdollisuuksia, enkä huolta ja tuskaa vanhempien pärjäämisestä...

        olet oikeassa siinä, ettei lapsen tarvitisis tuntea huolta ja tuskaa vanhemmistaan.
        Valitettavasti vain asia ei hoidu pelkällä tapaamisten rajoittamisella. Ennemminkin päin vastoin.
        Lapset huolehtivat vanhemmistaan. Miettivät ovatko edes hengissä jne. Mitä vähemmän kuulevat heistä, sitä enemmän huoli kasvaa.
        Lapsia pitää varjella tapaamasta päihtyneitä vanhempia ilman muuta, mutta joskus on hyvä, että vanhemmat ainakin soittavat, vaikka päissään, jos eivät selvää päivää näe aikoihin.
        Lapselle riittää, et kuulee äänen.


      • amalia
        lapsilla alkaa kirjoitti:

        sitten sujumaan, kun heidän päähänsä on saatu ajatus, että bio-äiti on hyljännyt hänet. Parempi, että se bio-äiti pysyy kaukana ja siihenhän voi hakea tapaamiskieltoa. Lapselle on tärkeää, että tuntee kuuluvansa uuteen sijaisperheeseen. Se ei onnistu, jos se bio-äiti siellä koko ajan kummittelee. Kun ei ole hoitanut kunnolla lastaan, voi sitten jättää sen hoitamisen meille. Meillehän siitä maksetaankin.

        mene. Ei ainakaan normaalissa sij.perheessä.
        Lapselle on eduksi, että äiti näyttää, ettei ole hyljännyt, vaikka lapsi toiseen perheeseen onkin muuttanut.
        Sij.perhe normaalisti ymmärtää, että äidin yhteydenpito ja tuki lapselle auttaa asettumista.
        On tietty eri asia, jos äiti repii lasta eri suuntaan, eikä annan lapsen asettua.
        Silloin voi olla pakko joitain rajoituksia tehdä, mutta toivoisi, että vanhemmat yrittäisivät omasta katkeruudestaan huolimatta ajatella lapsensa parasta ja tukea häntä siinä uudessa tilanteessa.
        Lapsihan ei voi koko tilanteelleen yhtään mitään.
        Hänelle on siis parempi, mitä nopeammin asettuu ja voi jatkaa elämäänsä.


      • Aivan oikein
        on selvästi kirjoitti:

        ainesta sijariksi. Osaat jo etukäteen tuon biovanhempien mollauksen. Asenne on mitä parhain: "huostaanotolla on vanhemmista johtuva syy".

        Johtuu täysin vanhemmista jos lapsi otetaan huostaan.Yleesä he ovat alkoholisoituneita joille lapset ei merkkaa yhtään viina ja huumeet on etusijalla.MUTTA auta armias kun lapset huostaan otetaan niin kyllä sitten meuhkataan ja selitellään kuinka hyviä ovat. Olisivat aikanaan näyttäneet elämäntavoillaan niin olisivat saaneet pitää omat pienokaisensa


    • puoliso

      ....mietitään aivan samaa asiaa eli ryhtyä sijaisvanhemmiksi, samojen kysymysten äärellä ollaan. Älä välitä noiden toisten vastauksista aina löytyy joitain hölmöjä, joiden on vaan pakko härdätä, vaikka kuinka pyytäis asiallisia vastauksia. Onko Sinulla tietoo paljonko tuosta sijaisvanhemmuudesta maksetaan? Ja saako mahdollisen "palkan" päälle vielä jotain eli maksetaanko harrastuksiin viemisestä tai osallistumisesta jotain? Meillä uusioperhe eikä enää viitsi omia lapsia tehdä, joten sijaisvanhemmuus kiinnostaisi, aikaa ja kiinnostusta löytyisi.

      • amalia

        että se mitä yrität tällä palstalla olla huomioimatta, eli niitä "vääriä" vastaajia, niin juuri heidän kaltaistensa kanssa joudut tekemisiin jatkuvasti jos sijariksi rupeat.
        Ne on nämä biot, jotka täällä härnää.
        Heidän kanssaan sun on opittava elämään. Et voi lapsen omia vanhempia kieltää ja karttaa, vaikka olisivat minkä laisia.
        Lapselle he ovat ainoat oikeat vanhemmat ja kaikkein rakkaimmat.
        Opettele siis ihan ensimmäiseksi pärjäämään vaikeiden ihmisten kanssa.
        Sijaisvanhemmuus on iso paketti minkä lapsi tuo tulleessaan. Se paketti on lisäksi suuri yllätys. Vuodet vasta näyttävät mitä kaikkea sieltä paljastuu.
        Huono lähtökohta on, jos nyt jo mietit miten voit vältellä biovanhempia. Kyllä monet ovat onnistuneet rajoittamaan tapaamiset ja yhteyden pidot minimiin, mutta se on väärin, jos se on tapahtunut vain sijarin mukavuuden halusta.


      • aloittaja

        Alkoi aivan hymyilyttämään, meillä myös uusperhe.
        Olen itse jo aika pitkään miettinyt sijaislapsia, sen sijaan, että tekisimme lisää yhteisiä.

        Oletteko vielä pride-koulutusta käyneet? Olemme nyt siihen ilmoittautumassa ja siksi minua tuo prosessin eteneminen kiinnostaakin.

        Minä olen ymmärtänyt, että nuo kulukorvaukset ja palkkiot ovat jonkin verran riippuvaisia sijoittavasta kunnasta ja sijoitettavasta lapsesta. En ole aivan tarkkaa summaa löytänyt, olisikohan kulukorvaukset n. 300-400 välillä ja palkkio 300 (?)
        Harrastuksiin jonkin löytämäni tiedön mukaan lapsi voi saada 400-500 euroa vuodessa.
        Nämä ovat vain netistä löytämiäni summia, en tiedä millä tavalla sitten todellisuudessa.

        Olen jo aiemmin kysellyt tällä palstalla hiukan samoista asioista, koska tätä ratkaisua ollaan mietitty pitkän. Huomasin, että täällä on todella vaikea saada asiallisia vastauksia.

        En ymmärrä myöskään sitä, miksi suhtautuminen sijaisperheeksi alkavaan on noin kielteistä ja epäilevää, koska kyllä minusta tähän elämäntapaan ryhtyvä tekee ison, koko elämäänsä ja perhettään koskevan päätöksen.

        Onhan kuitenkin niin, että ei se sijaisperhe sitä huostaanottopäätöstä tee, vaan sen tekevät sosiaalihuollon ammattilaiset ja vanhemmat jotka elämäntavallaan, ongelmillaan ym. asiat siihen tilaan saavat. (suuttukoon nyt joku tästäkin mielipiteestä! Voittehan toki perustella miksi muutoin lapsen elämään näin rajusti puututtaisiin?)

        Luulisin, että useat (tällä palstalla) pitävät sijaisperheiksi ryhtyviä ahneina, rahan perässä juoksijoina. Näitäkin ehkä löytyy. Itse en ole sen rahan perässä, olen korkeasti koulutettu ja opiskelen kokoajan eteenpäin, joten työmahdollisuudet (ansiomahdollisuudet) tulevaisuudessakaan ei ole huonot. Mieheni on vakituisessa, hyvätuloisessa ammatissa.
        Ainoa syy alkaa sijaisperheeksi on tarjota turvallinen koti lapselle joka sitä tarvitsee.

        Tottakai raha (koska siitä täällä jauhetaan) on siinä mielessä tärkeä että lapsen kulut saadaan peitettyä, näin mahdollistetaan perheen toimiminen sijaisperheenä.

        Joku oli esittänyt aiemmissa keskusteluissa kysymyksen, kuka alkaisi tähän ilman tuota rahaa, jonka saa kun lapsi muuttaa perheeseen.
        Minä alkaisin.
        Meillä on mielestäni kaikki puitteet valmiina ottaa lapsi luoksemme asumaan, lapsen vaatteita ja henkilökohtaisia tavaroita lukuunottamatta.

        Sitten vastaus tuohon aiempaan ivaan, pitää vanhemmat erossa lapsestaan. Sekin on valitettavasti joissain tapauksissa totta, että niin on tehtävä. Itse kokisin helpommaksi, jos tällaisia rajoituksia ei olisi.

        Luulisin että uusperheellisenä minulla on melko selkeä kuva (pitkä kokemus) siitä, kuinka lapset tarvitsevat omia vanhempiaan ja kuinka tärkeä suhde omien vanhempien kanssa ja tunne siitä että vanhemmat välittää on.
        Minulle ei tätä tarvitse rautalangasta vääntää, vaikka jollain ehkä on erilaisia kokemuksia sijaisvanhempien toiminnasta.


      • Helinä-keiju3
        aloittaja kirjoitti:

        Alkoi aivan hymyilyttämään, meillä myös uusperhe.
        Olen itse jo aika pitkään miettinyt sijaislapsia, sen sijaan, että tekisimme lisää yhteisiä.

        Oletteko vielä pride-koulutusta käyneet? Olemme nyt siihen ilmoittautumassa ja siksi minua tuo prosessin eteneminen kiinnostaakin.

        Minä olen ymmärtänyt, että nuo kulukorvaukset ja palkkiot ovat jonkin verran riippuvaisia sijoittavasta kunnasta ja sijoitettavasta lapsesta. En ole aivan tarkkaa summaa löytänyt, olisikohan kulukorvaukset n. 300-400 välillä ja palkkio 300 (?)
        Harrastuksiin jonkin löytämäni tiedön mukaan lapsi voi saada 400-500 euroa vuodessa.
        Nämä ovat vain netistä löytämiäni summia, en tiedä millä tavalla sitten todellisuudessa.

        Olen jo aiemmin kysellyt tällä palstalla hiukan samoista asioista, koska tätä ratkaisua ollaan mietitty pitkän. Huomasin, että täällä on todella vaikea saada asiallisia vastauksia.

        En ymmärrä myöskään sitä, miksi suhtautuminen sijaisperheeksi alkavaan on noin kielteistä ja epäilevää, koska kyllä minusta tähän elämäntapaan ryhtyvä tekee ison, koko elämäänsä ja perhettään koskevan päätöksen.

        Onhan kuitenkin niin, että ei se sijaisperhe sitä huostaanottopäätöstä tee, vaan sen tekevät sosiaalihuollon ammattilaiset ja vanhemmat jotka elämäntavallaan, ongelmillaan ym. asiat siihen tilaan saavat. (suuttukoon nyt joku tästäkin mielipiteestä! Voittehan toki perustella miksi muutoin lapsen elämään näin rajusti puututtaisiin?)

        Luulisin, että useat (tällä palstalla) pitävät sijaisperheiksi ryhtyviä ahneina, rahan perässä juoksijoina. Näitäkin ehkä löytyy. Itse en ole sen rahan perässä, olen korkeasti koulutettu ja opiskelen kokoajan eteenpäin, joten työmahdollisuudet (ansiomahdollisuudet) tulevaisuudessakaan ei ole huonot. Mieheni on vakituisessa, hyvätuloisessa ammatissa.
        Ainoa syy alkaa sijaisperheeksi on tarjota turvallinen koti lapselle joka sitä tarvitsee.

        Tottakai raha (koska siitä täällä jauhetaan) on siinä mielessä tärkeä että lapsen kulut saadaan peitettyä, näin mahdollistetaan perheen toimiminen sijaisperheenä.

        Joku oli esittänyt aiemmissa keskusteluissa kysymyksen, kuka alkaisi tähän ilman tuota rahaa, jonka saa kun lapsi muuttaa perheeseen.
        Minä alkaisin.
        Meillä on mielestäni kaikki puitteet valmiina ottaa lapsi luoksemme asumaan, lapsen vaatteita ja henkilökohtaisia tavaroita lukuunottamatta.

        Sitten vastaus tuohon aiempaan ivaan, pitää vanhemmat erossa lapsestaan. Sekin on valitettavasti joissain tapauksissa totta, että niin on tehtävä. Itse kokisin helpommaksi, jos tällaisia rajoituksia ei olisi.

        Luulisin että uusperheellisenä minulla on melko selkeä kuva (pitkä kokemus) siitä, kuinka lapset tarvitsevat omia vanhempiaan ja kuinka tärkeä suhde omien vanhempien kanssa ja tunne siitä että vanhemmat välittää on.
        Minulle ei tätä tarvitse rautalangasta vääntää, vaikka jollain ehkä on erilaisia kokemuksia sijaisvanhempien toiminnasta.

        Voi olla ihan hyväkin ratkaisu, kun uusperheessä lapset eivät ole itsekkään molembien biojen vaan toinen on "jonkin sortin sijari" eli äitipuoli tai isäpuoli. Silloin sijoitetut eivät samalla tavalla erotu kuin totaaliset biolapset vaan voivat ehkä paremmin samaistua nuo lapsoset toinen toistensa tilanteisiin ja jakaa elämänsä heittelyitä.
        Ei yhtään huonompi idea.
        Jos uusperheen vanhemmat tulee ex-puolisoiden kanssa juttuun niin ehkä on hyvätkin edellytykset pärjäillä myös sijoitetun lapsen vanhempien kanssa ja sumplia hänen asioitaan.


      • puoliso
        aloittaja kirjoitti:

        Alkoi aivan hymyilyttämään, meillä myös uusperhe.
        Olen itse jo aika pitkään miettinyt sijaislapsia, sen sijaan, että tekisimme lisää yhteisiä.

        Oletteko vielä pride-koulutusta käyneet? Olemme nyt siihen ilmoittautumassa ja siksi minua tuo prosessin eteneminen kiinnostaakin.

        Minä olen ymmärtänyt, että nuo kulukorvaukset ja palkkiot ovat jonkin verran riippuvaisia sijoittavasta kunnasta ja sijoitettavasta lapsesta. En ole aivan tarkkaa summaa löytänyt, olisikohan kulukorvaukset n. 300-400 välillä ja palkkio 300 (?)
        Harrastuksiin jonkin löytämäni tiedön mukaan lapsi voi saada 400-500 euroa vuodessa.
        Nämä ovat vain netistä löytämiäni summia, en tiedä millä tavalla sitten todellisuudessa.

        Olen jo aiemmin kysellyt tällä palstalla hiukan samoista asioista, koska tätä ratkaisua ollaan mietitty pitkän. Huomasin, että täällä on todella vaikea saada asiallisia vastauksia.

        En ymmärrä myöskään sitä, miksi suhtautuminen sijaisperheeksi alkavaan on noin kielteistä ja epäilevää, koska kyllä minusta tähän elämäntapaan ryhtyvä tekee ison, koko elämäänsä ja perhettään koskevan päätöksen.

        Onhan kuitenkin niin, että ei se sijaisperhe sitä huostaanottopäätöstä tee, vaan sen tekevät sosiaalihuollon ammattilaiset ja vanhemmat jotka elämäntavallaan, ongelmillaan ym. asiat siihen tilaan saavat. (suuttukoon nyt joku tästäkin mielipiteestä! Voittehan toki perustella miksi muutoin lapsen elämään näin rajusti puututtaisiin?)

        Luulisin, että useat (tällä palstalla) pitävät sijaisperheiksi ryhtyviä ahneina, rahan perässä juoksijoina. Näitäkin ehkä löytyy. Itse en ole sen rahan perässä, olen korkeasti koulutettu ja opiskelen kokoajan eteenpäin, joten työmahdollisuudet (ansiomahdollisuudet) tulevaisuudessakaan ei ole huonot. Mieheni on vakituisessa, hyvätuloisessa ammatissa.
        Ainoa syy alkaa sijaisperheeksi on tarjota turvallinen koti lapselle joka sitä tarvitsee.

        Tottakai raha (koska siitä täällä jauhetaan) on siinä mielessä tärkeä että lapsen kulut saadaan peitettyä, näin mahdollistetaan perheen toimiminen sijaisperheenä.

        Joku oli esittänyt aiemmissa keskusteluissa kysymyksen, kuka alkaisi tähän ilman tuota rahaa, jonka saa kun lapsi muuttaa perheeseen.
        Minä alkaisin.
        Meillä on mielestäni kaikki puitteet valmiina ottaa lapsi luoksemme asumaan, lapsen vaatteita ja henkilökohtaisia tavaroita lukuunottamatta.

        Sitten vastaus tuohon aiempaan ivaan, pitää vanhemmat erossa lapsestaan. Sekin on valitettavasti joissain tapauksissa totta, että niin on tehtävä. Itse kokisin helpommaksi, jos tällaisia rajoituksia ei olisi.

        Luulisin että uusperheellisenä minulla on melko selkeä kuva (pitkä kokemus) siitä, kuinka lapset tarvitsevat omia vanhempiaan ja kuinka tärkeä suhde omien vanhempien kanssa ja tunne siitä että vanhemmat välittää on.
        Minulle ei tätä tarvitse rautalangasta vääntää, vaikka jollain ehkä on erilaisia kokemuksia sijaisvanhempien toiminnasta.

        Emme ole vielä käyneet pride-koulutusta, mietinnässä kyllä.

        Rahasta täällä kyllä jauhetaan, miten sijaisperheet ajavat mersuilla yms. Se on pieni raha mitä sijaisperhe saa verrattuna esim. jos lapsi sijoitetaan lastenkotiin, kunnat joutuvat kuukaudessa maksamaan lapsesta useita tuhansia euroja. Voisi ton rahan laittaa sijaisperheellekin, koska mielestäni lapsen on parempi kasvaa perheessä kuin laitoksessa eikö totta?

        Joo samaa mieltä olen, että ei ole sijaisperheen vika, että lapsi on huostaanotettu. Sijaisperhe tekee ensiarvoista työtä, mihin vanhemmat eivät sillä hetkellä kykene, siitä ei voi kukaan suuttua eikä ottaa nokkiinsa.

        Kyllä uusperheelliset tietävät mihin nokkansa pistävät, jos haluavat sijaisvanhemmiksi. Itse vielä työskentelen perheiden parissa, joilla on tosi isoja vaikeuksia eli tiedän kyllä mitä olen tekemässä. Auttamisen halu on suuri, lapset ovat kuitenkin tulevaisuus ja niihin pitää satsata.


      • puoliso...
        Helinä-keiju3 kirjoitti:

        Voi olla ihan hyväkin ratkaisu, kun uusperheessä lapset eivät ole itsekkään molembien biojen vaan toinen on "jonkin sortin sijari" eli äitipuoli tai isäpuoli. Silloin sijoitetut eivät samalla tavalla erotu kuin totaaliset biolapset vaan voivat ehkä paremmin samaistua nuo lapsoset toinen toistensa tilanteisiin ja jakaa elämänsä heittelyitä.
        Ei yhtään huonompi idea.
        Jos uusperheen vanhemmat tulee ex-puolisoiden kanssa juttuun niin ehkä on hyvätkin edellytykset pärjäillä myös sijoitetun lapsen vanhempien kanssa ja sumplia hänen asioitaan.

        Naulan kantaan vastasit, löytyyhän täältä aloittajan lisäksi muita hyvien ajatusten omaavia.


      • amalia
        puoliso kirjoitti:

        Emme ole vielä käyneet pride-koulutusta, mietinnässä kyllä.

        Rahasta täällä kyllä jauhetaan, miten sijaisperheet ajavat mersuilla yms. Se on pieni raha mitä sijaisperhe saa verrattuna esim. jos lapsi sijoitetaan lastenkotiin, kunnat joutuvat kuukaudessa maksamaan lapsesta useita tuhansia euroja. Voisi ton rahan laittaa sijaisperheellekin, koska mielestäni lapsen on parempi kasvaa perheessä kuin laitoksessa eikö totta?

        Joo samaa mieltä olen, että ei ole sijaisperheen vika, että lapsi on huostaanotettu. Sijaisperhe tekee ensiarvoista työtä, mihin vanhemmat eivät sillä hetkellä kykene, siitä ei voi kukaan suuttua eikä ottaa nokkiinsa.

        Kyllä uusperheelliset tietävät mihin nokkansa pistävät, jos haluavat sijaisvanhemmiksi. Itse vielä työskentelen perheiden parissa, joilla on tosi isoja vaikeuksia eli tiedän kyllä mitä olen tekemässä. Auttamisen halu on suuri, lapset ovat kuitenkin tulevaisuus ja niihin pitää satsata.

        siinä, että lapsia pitää auttaa ja heihin pitää panostaa.
        Kuitenkin väitän yli 16 vuoden sij.vanhemmuuden kokemuksella, ettet ihan varmasti tiedä mihin olet ryhtymässä.
        En tiedä ketään, joka ei olisi kokenut "yllätyksiä".
        Eli sitä mitä eteen tulee, ei voi mitenkään ennustaa tai ennakoida.
        Sijarius kun on niin paljon muutakin, kuin vain sitä lasten hoitamista.
        Yleensä ne yllätykset tulevatkin ihan muualta, kuin itse lapsesta.
        Saatat saada vaikeat vanhemmat lapsen myötä, tai huonon/vaikean sossun, ettei mikään meinaa onnistua.
        Naapuruston suhtautuminen saattaa myös yllättää.
        Entäs sitten kun sijoitettu menee kouluun. Häneen saatetaan suhtautua aivan eri tavoin, kuin omiin biol. lapsiin.
        Näistä kaikista on mulla omakohtaisia kokemuksia, siis juuri sellaisia, mitä ei olisi kukaan osannut ennustaa.
        Työ voi olla ajoittain hyvinkin rankkaa pelkästään ulkopuolisen "painostuksen" johdosta.
        Sijari on vapaata riistaa ihan kaikkien arvostelun kohteeksi, ym.ym.
        Ts. välillä tuntuu, ettei mikään mene, kuten kuvittelit ja eteen tulee sellaista, mitä et olisi osannut uneksiakaan.
        Vaikka kuinka kertoisin sulle, mitä tuleman pitää, niin en minäkään osaa sulle kertoa siten, että olisit täysin valmistautunut.
        Asiaa vaikeuttaa vielä se, että tunteet ovat hyvin vahvaasti usein myös pelissä mukana, kun joudut taistelemaan sijoitettusi puolesta leijonaemon lailla. Se miten kukin asiat kokevat ja tuntevat, tekee jokaisesta sijoituksesta vielä ihan oman ainutkertaisen juttunsa.
        Silti toivotan sulle onnea valitsemallasi tiellä.
        Helppoa ei tule olemaan, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa ja antoisampaa.
        Kannustan siis yrittämään, mutta haasteita on tulossa ja niitä ei pidä pelätä.


      • ..puoliso
        amalia kirjoitti:

        siinä, että lapsia pitää auttaa ja heihin pitää panostaa.
        Kuitenkin väitän yli 16 vuoden sij.vanhemmuuden kokemuksella, ettet ihan varmasti tiedä mihin olet ryhtymässä.
        En tiedä ketään, joka ei olisi kokenut "yllätyksiä".
        Eli sitä mitä eteen tulee, ei voi mitenkään ennustaa tai ennakoida.
        Sijarius kun on niin paljon muutakin, kuin vain sitä lasten hoitamista.
        Yleensä ne yllätykset tulevatkin ihan muualta, kuin itse lapsesta.
        Saatat saada vaikeat vanhemmat lapsen myötä, tai huonon/vaikean sossun, ettei mikään meinaa onnistua.
        Naapuruston suhtautuminen saattaa myös yllättää.
        Entäs sitten kun sijoitettu menee kouluun. Häneen saatetaan suhtautua aivan eri tavoin, kuin omiin biol. lapsiin.
        Näistä kaikista on mulla omakohtaisia kokemuksia, siis juuri sellaisia, mitä ei olisi kukaan osannut ennustaa.
        Työ voi olla ajoittain hyvinkin rankkaa pelkästään ulkopuolisen "painostuksen" johdosta.
        Sijari on vapaata riistaa ihan kaikkien arvostelun kohteeksi, ym.ym.
        Ts. välillä tuntuu, ettei mikään mene, kuten kuvittelit ja eteen tulee sellaista, mitä et olisi osannut uneksiakaan.
        Vaikka kuinka kertoisin sulle, mitä tuleman pitää, niin en minäkään osaa sulle kertoa siten, että olisit täysin valmistautunut.
        Asiaa vaikeuttaa vielä se, että tunteet ovat hyvin vahvaasti usein myös pelissä mukana, kun joudut taistelemaan sijoitettusi puolesta leijonaemon lailla. Se miten kukin asiat kokevat ja tuntevat, tekee jokaisesta sijoituksesta vielä ihan oman ainutkertaisen juttunsa.
        Silti toivotan sulle onnea valitsemallasi tiellä.
        Helppoa ei tule olemaan, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa ja antoisampaa.
        Kannustan siis yrittämään, mutta haasteita on tulossa ja niitä ei pidä pelätä.

        Eikö niin sanota, etei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. En voi tietää mitä sijaisvanhemmuuteen kuuluu ja liittyy, mutta enhän tiedä nytkään huomisesta ja mitä se tuo tullessaan. Ei kai sijaisvanhemmuus niin hirveätä ole kun itsekin teet sitä.


      • Inkeri70
        amalia kirjoitti:

        siinä, että lapsia pitää auttaa ja heihin pitää panostaa.
        Kuitenkin väitän yli 16 vuoden sij.vanhemmuuden kokemuksella, ettet ihan varmasti tiedä mihin olet ryhtymässä.
        En tiedä ketään, joka ei olisi kokenut "yllätyksiä".
        Eli sitä mitä eteen tulee, ei voi mitenkään ennustaa tai ennakoida.
        Sijarius kun on niin paljon muutakin, kuin vain sitä lasten hoitamista.
        Yleensä ne yllätykset tulevatkin ihan muualta, kuin itse lapsesta.
        Saatat saada vaikeat vanhemmat lapsen myötä, tai huonon/vaikean sossun, ettei mikään meinaa onnistua.
        Naapuruston suhtautuminen saattaa myös yllättää.
        Entäs sitten kun sijoitettu menee kouluun. Häneen saatetaan suhtautua aivan eri tavoin, kuin omiin biol. lapsiin.
        Näistä kaikista on mulla omakohtaisia kokemuksia, siis juuri sellaisia, mitä ei olisi kukaan osannut ennustaa.
        Työ voi olla ajoittain hyvinkin rankkaa pelkästään ulkopuolisen "painostuksen" johdosta.
        Sijari on vapaata riistaa ihan kaikkien arvostelun kohteeksi, ym.ym.
        Ts. välillä tuntuu, ettei mikään mene, kuten kuvittelit ja eteen tulee sellaista, mitä et olisi osannut uneksiakaan.
        Vaikka kuinka kertoisin sulle, mitä tuleman pitää, niin en minäkään osaa sulle kertoa siten, että olisit täysin valmistautunut.
        Asiaa vaikeuttaa vielä se, että tunteet ovat hyvin vahvaasti usein myös pelissä mukana, kun joudut taistelemaan sijoitettusi puolesta leijonaemon lailla. Se miten kukin asiat kokevat ja tuntevat, tekee jokaisesta sijoituksesta vielä ihan oman ainutkertaisen juttunsa.
        Silti toivotan sulle onnea valitsemallasi tiellä.
        Helppoa ei tule olemaan, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa ja antoisampaa.
        Kannustan siis yrittämään, mutta haasteita on tulossa ja niitä ei pidä pelätä.

        ihan sama juttuhan se on omien biologisten lastenkin kanssa. Mistä sitä tietää mitä he saavat päähänsä ja hölmöilevät vaikka teini-iän myrskyissä.

        Naapureiden kanssa voi olla vaikeuksia ilman sijoitettuja lapsiakin ja omassakin suvussa voi olla kestämistä ihan riittämiin, molemmat on koettu. Pahimmat taistelut olen käynyt oman murkkupojan kanssa ja hankalin sukulainen, jonka kanssa vain täytyy tulla toimeen on oma anoppi. Sossujen kanssa on pärjätty vaikka oman pojan opettajan kanssa meinasi mennä sukset ristiin. Eli kyllä oman elämän haasteet ja ihmiset voivat olla (tai ovatkin) ihan yhtä yllättäviä kuin sijaislasten mukanaan tuomat. Eikös? Minulle harmaita hiuksia ja niiden nostatusta ovat eniten aiheuttaneet ihan omat lapset ja sukulaiset. Mutta kaikkien kanssa on pärjätty.

        Kyllä minä sanoisin, että samanlainen hyppy tuntemattomaan on koko elämä, jos yllättävyyttä, ennakoinnin melkein mahdottomuutta ja arvaamattomuutta ajatellaan.


      • amalia
        Inkeri70 kirjoitti:

        ihan sama juttuhan se on omien biologisten lastenkin kanssa. Mistä sitä tietää mitä he saavat päähänsä ja hölmöilevät vaikka teini-iän myrskyissä.

        Naapureiden kanssa voi olla vaikeuksia ilman sijoitettuja lapsiakin ja omassakin suvussa voi olla kestämistä ihan riittämiin, molemmat on koettu. Pahimmat taistelut olen käynyt oman murkkupojan kanssa ja hankalin sukulainen, jonka kanssa vain täytyy tulla toimeen on oma anoppi. Sossujen kanssa on pärjätty vaikka oman pojan opettajan kanssa meinasi mennä sukset ristiin. Eli kyllä oman elämän haasteet ja ihmiset voivat olla (tai ovatkin) ihan yhtä yllättäviä kuin sijaislasten mukanaan tuomat. Eikös? Minulle harmaita hiuksia ja niiden nostatusta ovat eniten aiheuttaneet ihan omat lapset ja sukulaiset. Mutta kaikkien kanssa on pärjätty.

        Kyllä minä sanoisin, että samanlainen hyppy tuntemattomaan on koko elämä, jos yllättävyyttä, ennakoinnin melkein mahdottomuutta ja arvaamattomuutta ajatellaan.

        niinkin on. Kuitenkin olen itse kokenut niin, että edes jotenkin voi hallita omaa elämäänsä, kun tuntee sukulaisensa ja omat lapsensa.
        Minulle on ollut yllätyksellistä, mihin kaikkeen on sijoitettujen myötä joutunut.
        Ts. olen joutunut tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa joita en muuten olisi mitenkään tavannut, enkä tarvinnut olla heidän kanssaan tekemisissä.
        Omat lapset mulla on olleet tosi helppoja ja anopit ihania.
        Muutoinkin sekä isän, että äidin puolen sukulaiset ovat kaikki vain tosi mukavia, joita tosi kiva tavata.
        Omien sisarustenkin kanssa ollaan aina oltu yhtä suurta perhettä.
        Kait olisin sitten päässytkin liian helpolla, jos olisin keskittynyt vain omaan elämään ja viettänyt elämäni tutussa ja turvallisessa ympäristössä ystävien, jotka myös kaikki ihania ja luotettavia, ja omien sukulaisten kanssa.
        Oletko ollenkaan kanssani samaa mieltä siitä, mitä väitin, ettei sijaisvanhemmaksi ryhtyvä tiedä tasan tarkkaan mihin on ryhtymässä, sen enempää, kuin muutenkaan voi elämää etukäteen ennustaa?


      • amalia
        ..puoliso kirjoitti:

        Eikö niin sanota, etei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. En voi tietää mitä sijaisvanhemmuuteen kuuluu ja liittyy, mutta enhän tiedä nytkään huomisesta ja mitä se tuo tullessaan. Ei kai sijaisvanhemmuus niin hirveätä ole kun itsekin teet sitä.

        halua sinua pelotella/lannistaa mitenkään.
        Ei ole mitenkään varmaa sekään, että joutuisit kokemaan mitään ongelmia, mitä esitin ja mitä itsellä on eteen tullut.
        Kaikesta on kuitenkin jotenkin selvitty. Paljon tekisin toisin ja osaisin nyt paremmin, mutta vain elämä opettaa.
        Vedin todella itseni aivan piippuun lasten ongelmien kanssa. Laitoin oman persoonani ja tunteeni aivan liikaa likoon. Monta muutakin asiaa oli pielessä.
        Onneksi sentään henki säilyi, vaikka hilkuilla oli.
        Nyt kun summaan sitä kaikkea, kun lapset jo kohta lentävät pois pesästä, niin olen onnellinen, että
        olen voinut olla heitä auttamassa eteenpäin.
        Välillä hyvinkin epätoivoiselta on tuntunut, mutta
        nyt minusta näyttää, että olen onnistunut kasvattamaan lapsista, ei niin menetyneitä, mutta jotenkin onnellisen ja tasapainoisen tuntuisia aikuisia. Uskon, että tulevat pärjäämään elämässään, ainakin huomattavasti paremmin, kuin vanhempansa.
        Ovat jo aikuisia, mutta asuvat vielä meillä ja näyttävät tarvitsevan vielä "jatkoaikaa" pärjätäkseen täysin omillaan.
        Ihan hyvältä kuitenkin näyttää. Siis ei loistavalta, mutta olosuhteet huomioon ottaen ihan tyydyttävältä.
        Ei siis ole mennyt työ hukkaan.
        Tsemppiä vain sullekin.


    • sossumainen

      kannattaisi harkita sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Olen kuullut huhuja, että huostaanottoja tullaan lähitulevaisuudessa vähentämään roimasti. Jäljelle jäisi vain ne huostaanotot, jotka eivät riko Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen 8 artiklaa eli käytännössä noin 1/3 huostaanotoista olisi laillisia.
      Sijaispaikkoja voi lähitulevaisuudessa olla aivan liikaa.

    • tapella

      vanhempien kanssa koko sijoituksen ajan,sossut juoksee tarkastuksilla,ja vanhemmat valittaa sinusta sossulle.Saat tappouhkauksia,ja lapsi on kuitenki toisen lapsi aina.Pride koulutus kestää viikon sinä aikana et opi mitään,edes siivoajaksi ei viikon koulutuksella pääse.Mietin monta kertaa.Mikäli asut maaseudulla etkä muuta työtä saa on se ainoa mahdollisuutesi ansaita ja saada sädekehä päänpäälle vaikka olisit millainen lehmänlanta kasa.

      • aloittaja

        vaivauduit vastaamaan turhaan!
        Olisit mieluummin käyttänyt tuon ajan ja vastannut asioihin joita kyselin, nämä mainitsemasi asiat ovat jo minulla tiedossa, siis että NÄINKIN voi tapahtua.
        Koulutuksen sisällöstä olisin ollut enemmän kiinnostunut, ammatti (tähänkin työhön ammatillinen kelpoisuus) minulla jo on, joten en siis sitä koulutukselta odotakaan.
        Lisäksi työmahdollisuudet tulevaisuudessa ei minulla ole heikot, enkä asu oikeastaan edes maalla.


    • omamuusa

      Olemme olleet sijaisperheenä n. 2v, jos haluat keskustella lisää asiasta, laita postia meiliini. omamuusa@suomi24.fi

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1962
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1690
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1317
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1142
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1136
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1016
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      921
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      908
    Aihe