Voiko jollakin tilalla taikka pellolla olla joku kirous taikka kohtalo, onko kokemusta?
Olen monta kertaa miettinyt mummoni sanoja naapurimme talosta; että kukaan siinä ei pärjää, sen on varmaan joku kironnut.
Onko vain sattumaa, että kaikilla omistajilla on mennyt huonosti ja ovat joutuneet luopumaan tilasta hyvinkin onnettomin seurauksin.
Olen monta kertaa miettinyt mummoni sanoja naapurimme talosta; että kukaan siinä ei pärjää, sen on varmaan joku kironnut.
Onko vain sattumaa, että kaikilla omistajilla on mennyt huonosti ja ovat joutuneet luopumaan tilasta hyvinkin onnettomin seurauksin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä se vaan on niin kylmä paikka, ettei homma oikein onnistu ...
On niin kuin muutkin tilat ja yritystä on ollut, mutta yksi toisensa jälkeen homma on mennyt kiville tavalla taikka toisella. Useampi avioerokin on naapurissa ollut eri omistajilla, juoppoutta, takauksia ja mitä erilaisempia vaikeuksia. Itkun kanssa on useampi muuttokuorma siitä talosta lastattu.
Isovanhempani ovat jo haudassa, mutta muistan todella mummoni sanat, kun hän vanhana ihmisenä yli 90 vuotiaana oli katsellut tämän tilan kohtaloita vuosikymmeniä; että kukaan siinä ei pärjää, sen on varmaan joku kironnut.
Voi se silti olla kylmä paikka ...
Mikäli maaperä on vettä läpäisemätöntä esim. savea, eikä laskua ole mihinkään suuntaan, niin paikka pysyy märkänä keväällä pitkään ja vaikutus on sama kuin pelto olisi kokonaan toisella kasvuvyöhykkeelä.
Kallistuksia saa, esim. kyntämällä pellot niin, että pellosta tulee pikkuisen kupera, niin että vesi laskee ojiin, ojia syventämällä ja lisäämällä, ehkä koko pellosta kannattaa tehdä pikkuisen kalteva.
Tälläisia paikkoja voi olla ihan hyvienkin peltojen keskellä, vesi ei yksinkertaisesti poistu mihinkään suuntaan.
Mikäli mitään ei tehdä, paikka lopulta soistuu ja alkaa kasvaa sammalta.
"pelto ei pahoille kasva!" vai oliko se parta =)
Kumma juttu, mutta jo edesmennyt taatani kertoi naapuristamme, että sotien jälkeen, kun tila jaettiin ja se meni vanhimmalle lapselle, josta keskimmäinen ei pitänyt, oli tämä veli sanonut, että kiroaa tämän talon ja koskaan ei kukaan tule pärjäämään tällä tilalla....
Se on pitänyt paikkansa,en tiedä onko tilalla kirous, mutta onnea sillä tilalla ei ole koskaan ollut.Lapsia pariskunnalla oli useampi, josta kaikki ovat kuolleet tavalla tai toisella muutama kuoli alle kouluiän.Navetta paloi, emäntä menetti liikuntakykynsä hyvin nuorena ja enää vanha isäntä on hengissä.
Lieneekö sitten vain sattumaa.
Meidän kylällä oli vastaava legenda. Oli tila, jonka peltoja ei kuulemma saanut tuottamaan millään. Oli useita omistajia ja kaikki niistä maista luopuivat. Pakkohuutokaupasta ne aikoinaan ostin lisämaiksi heti kun tilanpidon aloitin. Jotkut ennustivat samoin, että nyt menee siltä vanhatkin kun noita peltoja alkaa viljeleen.
Otin hommaan vähän toisenlaisen asenteen. Raivasin "hieman" kulmia suoriksi, kaivoin ympärysojat ja tein uuden kuivatusviemärin (3,5 kilometriä) Putkitin vanhat valtaojat ja yhdistin kaikki lohkot yhdeksi. Hävitin yhden kallion alueen keskeltä louhimalla ja 4 kuukautta iso pillari oli muotoilemassa aluetta talvella. Lopuksi uudet salaojat koko alueelle, 8 tonnia kalkkia/hehtaari karjanlantaa ja syväkyntö 60 senttiin. Sitten 6 tonnia hehtaarille uudestaan kalkkia ja kyntö keväällä kylvö rehukaalille. Ensimmäisen vuoden sato murskattiin maahan ja annettiin hivenlannoitus ja seuraavana keväänä kylvettiin pelto kauralle.
Siitä lähtien se on ollut yksi kylän parhaista lohkoista, ja ei tässä vielä mitään suurempaa kirousta ole vastaan sattunut ;-)
No kalliiksihan tuo on tullut, mutta kalliimpiakin peltoja on sittemmin tullut ostettua.....
Mutta se kirous loppuu kolmanteen polveen, tai omistajaan.
Minä uskon hiukan tuohon,mummoni sanoi aina että, isien pahat teot kostetaan lapsille kolmanteen polveen asti. Meilläpäin oli pitäjän suurin tila aikoinaan, tilan isäntä kieroudella ja vääryydellä haali maita ja metsiä. Käyttäytyi piikoja ja renkiä kohtaan roskaisesti. Siinä suvussa on nyt kuollut kolme ihmistä; 8-vuotias poika ja kaksi vanhempaa miestä. Kaikki sukua ja samassa talossa kuolleet,yksikään ei kuollut sairauteen.