Miksi ruikuttavia kirjoituksia ?

kukaan ei tuu jutteleen ja jos juttelee niin siihen jää ja molemmat menemme omille asioille että niin hauskaa on ulkonakin .

Siis mikäkö? kesäkö? missäkö? En minä ainakaan ole nähnyt! Lämpötilat 2.. 13 astetta, sataa ja tuulee Vienanmereltä jäätävästi. On sentään heinäkuu, yleensä kesäisin kuukautemme.
Mitä ne höpisevätkään ilmaston lämpenemisestä?

Kun on itseensä tyytyväinen ja parisuhteessa onnellinen, niin ei kai silloin tänne kirjoitella, koska silloin on aivan muita puuhia.

Me yksinäiset täällä valitamme murheitamme ja toivomme kaltaisiamme juttukaveriksi edes tältä palstalta.

Miksi itse täällä roikut???

suu puhuu, sanoo Iso Kirjakin.
Jos jotakuta helpottaa puhua asioistaan toisille, vaikkapa täällä?
Tämähän on eräänlainen 'varaventtiili'.

Olemme niin erilaisia, onneksi.

Monia ihmisiä vaivaa yksinäisyys.

Kesällä se tuntuu varmasti pahemmalta kun katselee iloisia ihmisiä turuilla ja toreilla, ja itseltä puuttuu juttukaverikin.

Minua ei haittaa, menen ja aloitan juttelun kenen kanssa tahansa, tilanteen mukaan. En synkistele ja mieti täällä kotona, koska tuolla muiden seurassa on elämää.
Kaikki me emme kuitenkaan ole yhtä rohkeita, tai aktiivisessa toiminnassa mukana ja silloin ne ikävät hetket purkautuvat kyllä tännekin.
Hyvä niin, hyvä kun on edes tämä paikka saada vastaus ja todeta ettei ole yksin yksinäinen.

Pahan mielen ilmaiseminen on helpompaa, iloa ei useinkaan täällä muille jaeta.
Siitähän saa jonkun kateelliseksi jos sanoo kaiken olevan hyvin.
Myötäelämisen kyky ilossa ei ole kansamme paras ominaisuus.

Lähtekää vain aremmatkin liikkeeelle.
Kesällä tanssimaan, lavat ja ladot ovat avoinna ja siellä saa juttukaverin vieressä istuvasta, niin minä teen kun penkillä istuen seuraan muiden iloa.

Nyt odotan innolla chattiryhmien tapaamista jossa jutellaan ja nauretaan niin, että evääksi kotimatkalle jää iloinen mieli ja kivoja muistoja.

Enkä välitä vaikka ei olisi ketään kilometrien säteellä.
Olen hyvin tyytyväinen kun saan olla vaikka päivän omissa oloissani.

Saimaan rannalla ei ruikuteta, heh.

Ulos sukset survaiskaa, heh heh.

Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä, heh heh heh.

Jos olisit minun asemassani, menisitkö Elmerin kanssa naimisiin?" kysyi leskirouva ystävättäreltään.

" Jos olisin sinä, menisin naimisiin kenen kanssa tahansa" vastasi toinen.

Siinä sitä olikin vastausta, kestikö kantti kuulla vastaus, tai, riittikö ystävän ymmärrys ymmärtämään se. Usein me olemme ilkeitä toisillemme, olemmepa sitten ystäviä tai ei. Monille ystäville voi sanoa suoraan, monien kohdalla pitää harkita mitä sanoo ja missä kohdassa vastaa. Eräs tässä taas toi kovin kiihkomieleisesti esiin omaa jyrkkää mielipidettään ja loukkaantui kun sanoin oman mielipiteeni. Puhe oli vain siitä, voiko nettiin kirjoittaa silloin kun mielessä on vain valittaminen ja ikävät asiat. Hänen mielestään ei saa, ei saa kertoa olevansa masentunut, vihainen, pettynyt, surullinen jne. koska se vaikuttaa niin moneen kielteisesti. Oman elämäni menneet päivät ovat ruutuvihkoihin kirjattuina, niiden kirjoituksien avulla löysin paljon merkittävää tulevien päivien voimavaroiksi ja sain vaihtumaan ne mustat päivät huomisen odottamiseksi. Silloin en edes ajatellut netin olemassaoloa, mutta olisin ilmeisesti vaivannut lukijoita enemmänkin, mikäli olisin ollut aktiivinen nettailija.

Oma mielipiteeni on, että on hyvä kun netin keskustelupalstat ovat olemassa ja niihin voi kirjoittaa myös niistä kielteisistä tuntemuksista ja tunteista. On jo iso askel toipumiseen jos masentunut jaksaa purkaa ajatuksensa sanoiksi ja lauseiksi, vaikka vain keskustelupalstallekin. Hän on silloin jo aloittanut ongelmansa purkamisen, työstää asiaa pois itsestään. Mikäli joku siitä tulee alakuloiseksi, on silloin hänenkin aika ottaa ajatuksensa esiin ja purkaa patoutuma. Miksi vain iloa jaettaisiin? Siinäkin on yksi iso asia joka keskustelupalstoilla tulee esiin. Mikäli kerrot olevasi onnekas, asiasi ovat hyvin, heti ilmaantuu joku kateellinen, tai muuten asiaan nurjasti suhtautuva.... " mitä tänne tulet kehumaan" asenteellaan. Miksi meissä istuu kateus kansan ominaisuutena niin syvällä, sitä ilmenee aina, aiheettakin.

Puolustan kyllä vapaan kirjoittamisen periaatetta. On sitten iloa tai surua josta tuntee halun kertoa, parempi kirjoittaa ne, kuin miettiä ja puida esim. ongelmia yksin. Keskustelukumppanin puutteessa netti on hyvä vaihtoehto. Aina joskus joku ajattelee asiaa ja vastaa. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kirjoittajan aliarvioiminen ja lannistaminenkaan ei saa olla vastaamisen ainoa sisältö.

Joidenkin ihmisten kanssa vain ei löydy yhteistä linjaa ja se on aina hyvä muistaa.

Mitä lie tapahtunut ilmastonmuutokselle.

olen kovasti nauttinut tästä kesästä, kun ei ole ollut liian kuumaa. Meteorologit vain valittelevat kansalaisille, että taas on epävakaista ja kylmää. En yhtään pidä helteistä, joten toivon, ettei niitä tulisikaan. On todella tukalaa kestää hellettä, en ole mikään rannallarötköttäjä enkä ole lainkaan ottanut aurinkoa - niin kuin ei miehenikään. Varjossa on paljon mukavampaa. Tänä kesänä on ollut erityisen hienoa, ettei ole ollut hyttysiä kiusana.