Kohtaan aamuyön yksinäiset tunnit
ikkunasta näkyy kuunsirppi
en saa nukutuksi yksinäisyydeltäni
katselen valon kajoa hennon ikkunaverhon läpi.
En tahdo olla myllynkivenä kaulassa
en anna räntäsateen astua sieluuni
uskon, että kärsimys on häädettävissä
ikävä ja yksinäisyys maltilla hallittavissa.
Tahdon ettei yksinäisyys enää kasva
painan janoiset huuleni yksinäisen suulle
ja suutelen yksinäisyyden pois
annan toivon laskeutua sydämeni ovelle
ja voin tuntea vielä sormenpäissäni rakastetun piirteet.
ikkunasta näkyy kuunsirppi
en saa nukutuksi yksinäisyydeltäni
katselen valon kajoa hennon ikkunaverhon läpi.
En tahdo olla myllynkivenä kaulassa
en anna räntäsateen astua sieluuni
uskon, että kärsimys on häädettävissä
ikävä ja yksinäisyys maltilla hallittavissa.
Tahdon ettei yksinäisyys enää kasva
painan janoiset huuleni yksinäisen suulle
ja suutelen yksinäisyyden pois
annan toivon laskeutua sydämeni ovelle
ja voin tuntea vielä sormenpäissäni rakastetun piirteet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on Sinulla aito tunnelma tässä:)
tunnen seisovani aamuyön tunteina
ikkunasta kuunsirppiä katsellen
ja sydämessä yksinäisyys
on uneton yö
huuliani poltaa vielä
kiihkeät suudelmasi
ihollani tunnen ihosi
ikävä on minussa
Sujuvasti soljuu sinunkin vastarunosi,
huulien hehkua ja kaunista kaipuun ikävää.
Kiitos Kaaru yöllisestä kyläilystäsi. :)
Kylmät väreet tuli kun luin 'räntäsateessa' kalikali..
Jos joku, niin tuo toi esille kylmyyden olla yksin
Mutta onneksi loppu on kuitenkin lämpöinen - toivo
"ja suutelen yksinäisyyden pois
annan toivon laskeutua sydämeni ovelle"
Tänä kylmänä sitä tarviikin kaikki lämpimät ajatukset
Muru tekee osan siitä ajatustyöstä eli
mukvaa ja lämpöistä pvää Dii_ sinne kyllä se aurinko vielä....:)
Ei tässä räntäsateessa olla
kokeilin vain vähän erilaista
runoutta mitä yleensä kirjoitan.
Kiva kun olet ajatuksin mukana,
lämpöä toivoo myös Diinaliin Sinulle! :)
hyvin, hyvin erilainen runo Sinulta kuin yleensä.
Mutta täytyy sanoa, että tässä on kuule tunnetta
ja haikeutta. Toinen säkeistö on melkeinpä satut-
tava ja koko runosi vie lukijan yksinäiseen yö-
hön.
Päätös on upean haiku.
Niinpä, aivan erilaista minua, mutta sitä yritinkin,
niin kuin tuossa Murukullalle jo sanoinkin, ajattelin
kokeilla jotain aivan uutta minua. No, jaa… :)
Totta, toinen säkeistä tässä on rankin, mutta
voin kuvitella että jos oikein ikävissään on yksin,
yksinäinen, niin noin masentavalta se voisi tuntua?
Kiitos Linda vierailusta ja aurinkoista päivää sekä mieltä myös sinne!
lumoava oli tämä sinun
runosi,kepeästi kulki
vaikkakin kaihoisa on sanoma.
Mie erityisesti pidin
tuosta kakkos säkeistöstä!
Ihana!
Vai toinen säkeistä oli eniten mieleen,
no, olihan siinäkin räntäsateesta huolimatta toivoa.
Joskus yksinäisyys saattaa raastaa rintaa, uskoisin.
Kiitos Minänoita, kun sinäkin pistäydyit minua ilahduttamassa. :)
voivat joskus tuntua vuosituhanteen
yksinäisyydeltä.Kauniisti kirjoitat.
Voih kunpa sen yksinäisyyden sais
niin helposti pois mutta se on
vaikeaa koska se on sydämessä.
Herkkää tekstiä on runosi alusta
loppuun.Sydämelliset kiitokset!
*halaan yksinäisyyden pois*
voi tuntua suunnattoman pitkälle,
minuuttikin voi tuntua liian pitkälle.
Totta, ymmärrän, yksinäisyyttä
on vaikea ottaa pois sydämestä,
jos se sinne on astunut jäädäkseen
asumaan, vaikka ei toivottavasti
kuitenkaan pidemmäksi aikaa.
Kiitos vierailustasi Rakkaudenlahja
aurinkoista kesäpäivää myös sinne. :)
..kuvauksen ikäänkuin maalaat
lukijan silmiin
että helposti siirtyy runosi
myötä omaan sielun maisemaan.
on todella kaunista,herkkää
kuvailua ja loppu todella
koskettavaa.
huippu hyvä,hyvä diinaliin!!!
Siis, että pystyt astumaan runoon sisälle,
kokemaan ja aistimaan runon tapahtumat.
Tämä runo sai alkunsa siitä, että yritin jotain erilaista. :))
Kiitos jälleen sanoistasi, sinä runollinen runo64. :)