Joskus aikoja sitten tehtiin joku tutkimus, jossa kysyttiin suomalaisten mielipiteitä siitä, kenet he haluaisivat naapurikseen ja kenet eivät. En muista lukuja ollenkaan, mutta muistaakseni aika iso osa ihmisistä ei halunnut homoja naapureiksi.
Isossa kerrostalossa ei tietty aina edes tiedä, kuka naapurissa asuu. Mutta muuten kai ihmisillä on jonkinlainen käsitys naapuruston asukkaista. Miten teidän naapurinne ovat suhtautuneet teihin? Siis edellyttäen, että ylipäätään tietävät teidän olevan lesboja tai lesbopari?
Isossa kerrostalossa ei tietty aina edes tiedä, kuka naapurissa asuu. Mutta muuten kai ihmisillä on jonkinlainen käsitys naapuruston asukkaista. Miten teidän naapurinne ovat suhtautuneet teihin? Siis edellyttäen, että ylipäätään tietävät teidän olevan lesboja tai lesbopari?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä rivitalossa kaikki ihan normaalisti suhtautuneet. Liputusvuorolla naapurin eläkeläissetä tuli neuvomaan miten liputetaan kun "ei ole tytöt olleet varmaan armeijassa" :) siis ystävällisesti neuvomaan. Turha stressata asiasta, kun naapurit oppii tuntemaan niin ongelmia ei synny...ainakaan meillä.
sattumankauppaa miten naapurit suhtautuu. Toisinaan lesboparit sulautuu suvaitsevaisten naapureiden avustuksella maisemaan, ts.ei liiemmin kiinnitetä huomioita, jos heissä ei mitään erityisesti silmään pistävää olisi josta supista selän takana (tuollainenkin luultavasti olisi ihan vielä siedettävää).
Yksinäinen nainen/lesbo luultavammin, jos asia tiedetään aiheuttaa todellakin supinaa jos eroaa jostain tyypillisestä stereotyyppisestä lesbomielikuvasta, varsinkin pienessä tiivissä naapuriyhteisössä.
Tietysti miehet nyt voi huvin vuoksikin huudella naista lesboksi jos ja kun nainen ei käyttäydy heidän olettamien heteronaisiin luotujen stereotypioiden tapaisesti. Miksi sitten naiset saattavat yhtyä tälläiseen huuteluun tai toisen seks.suuntautumisen pohtimiseen tai vähättelyyn, sitä voi miettiä kateus käsitteen avulla.
"Kateus lähestyy usein epäsuoraa väkivaltaa ja sen on nähty ilmenevän nimenomaan naisten välisissä suhteissa ja sen tehtävänä on ollut jarruttaa toisten naisten menestystä ja mitätöidä näiden saavutuksia."
”Kateus liittyy siihen, että olemme sosiaalisia eläimiä, elämme yhteisöissä ja vertailemme itseämme jatkuvasti muihin. Ilman vertailua ei ole kateutta. Ilman kilpailua ei ole kateutta. Miten voisi päästä vertailemisesta ja kilpailemisesta? Mikä olisi kateuden vastalääke?
Pappina Heinimäki tarjoaa kateuden vastalääkkeeksi armoa itseä kohtaan. Minä kelpaan kyllä. Minun ei tarvitse pyristellä ja pinnistellä ollakseni jotain. Minä olen miettinyt, että ellei tuota kelpaamisen kokemusta ole elämänsä varhaisissa vaiheissa saanut, niin miten sen voi myöhemmin itselleen hankkia. Se varmaan auttaa, kun hankkiutuu sellaisten ihmisten seuraan, joille kelpaa sellaisenaan, ilman ponnisteluja. Se on merkillistä, mutta sellaisia ihmisiä tosiaan on.”
Luulisin että naapurit saattavat jotain aavistella, sen verran syrjäkareisia katseita olen havainnut. Asun kuitenkin yksin ja loppujen lopuksi olen naapureiden kanssa niin vähän tekemisissä, että ei ole varsinaista tietoa.
Kyllä nuo kumminkin moikkaavat takaisin. Kaipa kerrostaloasujat ovat tottuneita siihen että kaikenlaista porukkaa voi asua samassa talossa...
Kyllä naapureiden asenteet on vaihtelevaa sorttia. Tiedän myös tapauksia, jossa asuntoa ei ole vuokrattu naisparille, vain ja ainoastaan siitä syystä. Luulen myös, että naisparit hyväksytään paremmin kuin miehet.
sellaiset asenteet saavat kasvualustaa, tiedänpä tapauksenkin, jossa naapurit kuvitellessaan naisen olevan lesbo menivät mukaan savustamiseen, yksi syy oli koska pelkäsivät että jos homomiehiä tulee kylään ja he eivät halunneet lapsensa olevan missään tekemisissä tai näkevän homomiehiä?. Luulisin myös että homomiehillä tuo sulautuminen naapuriyhteisöön voi olla kanssa vaikeaa jos siellä on pahansuopainen juorukello joka elämistä haluaa vaikeuttaa, muistaakseni eikö se Teuvo Lomankin saanut paskaa postilaatikosta sisälle?
Missään nimessä ei pitäisi sallia toisten avoimesti puuttua toisten seks.suuntautumiseen esim. häirinnän avulla ja sitä kautta savustettaisiin ulos asuinyhteisöstä. Onhan sitä tietysti lakipykälät kotirauhan häirinnästä ym. olemasta ja jossain tapauksissa poliisi (riippuu poliisista) ne vakavasti ottaa jos ei pelkkä hallituksen varoitus tai oma varoitus riitä.
Voi mikä sotku. Saisipa sen selvitettyä.
Tämä asenteista ja siitä miten vaarallista on jos esim. asuinyhteisössä tai missä tahansa yhteisössä (vaikka lesbopalstan "yhteisössä") on vain samanmielisiä, sillä kuten hesarissa oleva artikkeli toteaa.
Yhdysvalloissa ilmestyi keväällä toimittaja Bill Bishopin tutkimus The Big Sort, jonka pääväite on, että amerikkalaiset valitsevat asuinpaikkansa yhä useammin poliittisin perustein. Ihmiset haluavat itselleen samanmieliset naapurit.
Kirjaa on verrattu talousmaantieteilijä Richard Floridan teokseen Luovan luokan esiinmarssi; molemmat ovat oivaltavia analyysejä yhteiskuntarakenteen muutoksesta.
Ääriesimerkki poliittisesta ghettoutumisesta on Texasiin perusteilla oleva Paulvillen asutus, johon houkutellaan pelkästään republikaanisen äärilaidan presidenttiehdokkaan Ron Paulin kannattajia.
Lievemmässä muodossa valintaa tapahtuu, kun Washington DC:ssä työssä käyvä hankkii esikaupunkiasunnon joko Marylandin tai Virginian puolelta sen perusteella, miellyttääkö konservatiivinen vai liberaalinen naapurusto ja elämäntapa.
Onko poliittisessa segregaatiossa jotain pahaa? Eikö ole mukava elää sellaisten ihmisten joukossa, joilla on samanlaiset harrastukset, asenteet ja poliittiset näkemykset kuin itsellä? Lika barn leka bäst, sanoisi ruotsalainen.
Bishopin mielestä poliittinen heimojako on haitaksi. Sosiaalipsykologiasta tiedetään, että samanmielisten ryhmässä ääriasenteet voittavat helpommin alaa kuin eri näkemysten kohdatessa.
Jos meillä ei ole mitään tekemistä "noiden toisten" kanssa, olemme taipuvaisia pitämään heidän mielipiteitään jyrkempinä kuin ne ovatkaan, ja "nuo toiset" luulevat samoin meistä. Nobel-kirjailija William Goldingin romaani Kärpästen herra on äärimmäinen kuvaus tällaisesta ryhmädynamiikasta.
Suomesta katsoen asuinalueiden jyrkkä poliittinen jakautuma on ainakin vielä etäinen amerikkalainen ilmiö, toteutumaton uhkakuva.
Bishop muistuttaa, että amerikkalaisessa yhteiskunnassa poliittista eristäytymistä edistävät asuinpaikan valinnan lisäksi muutkin tekijät. Ei ole esimerkiksi enää sellaisia kansallisia televisiokanavia, jotka tarjoaisivat yhteistä tietopohjaa. Joukkoviestimistä ja nettisivustoista on helppo poimia ne, joissa ei ole itselle vieraita ajatuksia.
Bishop kiinnittää huomiota myös yleistyvään kotiopetukseen, joka suojelee lapsia vääriltä vaikutteilta – siis niiltä, joista vanhemmat eivät satu pitämään.
Tämä siis uhkakuva, että eristäydytään täysin vain samanmielisten joukkoon ja koetaan kaikki vähänkin "erilaiset" tai erimielipiteet vakaviksi uhkiksi ja saatetaan niiden pelossa ja torjumiseksi tehdä ääritoimenpiteitä joukkopsykoosissa.
huomannut mitään negatiivista reagointia tai ylipäätään minkäänlaista...jos se sitten on negatiivista?
Naapurirapun mummo tykkää musta ja tyttiksestä erityisen paljon,kun tampattiin ja kannettiin sen matot kerran kun nähtii se telineellä.Se kyselee aina et missäs tyttös on kun sitä ei näy mulla vähään aikaan.Kun se kerran tietää ni koko talokin varmasti,on vähän sellainen puhelias tapaus.
Saman rapun teinityttö vaikuttaa vaivautuneelta samassa hississä,tai sit se on vaan ujo.
Tässä talossa jokainen elelee omissa oloissaan,paitsi nuo mummot kyllä juttelee paljon ja tervehtii.
Meidän talossa onkin ihanat mummot,hieman yllättävää et ne tuntuukin suvaitsevaisemmilta kuin muut täällä.Tai sitten ne on uteliaita,mene ja tiedä.