Hei! Niin mulla on semmonen tilanne mun seurustelusuhteessa, että rakastuin parhaaseen kaveriini joku 7 kk sitten.. Tyttö oli silloin hetero. Nyt ollaan seurusteltu pian puoli vuotta ja mä rakastan tätä tyttöä ja mä voisin olla sen kans ikuisesti ja kuolemaani asti yhdes, mutta sillä on unelma ja mä tiedän ettei me voida olla ikuisesti yhdes.. Tyttö haluaa lapsia ja omakotitalon ja se ahdistaa sit.. Kertokaa ihmees jos tiedätte et miäs mä teen tän asian kans ? Se on sanonu mulle jo silloin ennen kun seurusteltiin että jos seurustellaan niin meidän on pakko erota ja silloin ajattelin että ei se mitään et se on sen ajan murhe, mutta nyt oon rakastunu niin kovasti et mulla on niin pää pyörällä.
Se on aivan ihana tyttö enkä ikinä haluais luopua siitä ja se on samaa mieltä.. ei oo kauaa kun se sanoi et se ei osaa kkuvitella elämäänsä ilman mua ja aina kun tästä puhutaan niin se itkee varmaan puoli tuntia ja mä en voi edes ehdottaa et se luopuis sen unelmista mun takia. Auttakaa mua ja kertokaa oonko aivan idiootti kun tuhlaan aikaani ? Mä vaan rakastan niin kovasti!
Se on aivan ihana tyttö enkä ikinä haluais luopua siitä ja se on samaa mieltä.. ei oo kauaa kun se sanoi et se ei osaa kkuvitella elämäänsä ilman mua ja aina kun tästä puhutaan niin se itkee varmaan puoli tuntia ja mä en voi edes ehdottaa et se luopuis sen unelmista mun takia. Auttakaa mua ja kertokaa oonko aivan idiootti kun tuhlaan aikaani ? Mä vaan rakastan niin kovasti!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ikävä tilanne jos hän vielä hakee itseään, kyllähän hän voi toisen naisenkin kanssa hankkia lapsia ja omakotitalon. Onkohan tuo vain tekosyy jota käyttää itselleenkin, että olisi ''oikeasti'' hetero, koska pelkää olla naisen kanssa? Siltä ainakin kuulostaa.
Et ole idiootti, mutta ole varovainen. Kysy häneltä hänen peloistaan ja kerro omistasi, olkaa rehellisiä ja avoimia. En osaa muuta neuvoa antaa. Tsemppiä.
Eläkää niinkuin kunnon kansalaiset niin saatte adobtoida lapsosen jostain. Suomalaisia ja ulkolaisia on tarjolla.
sinulla sitten on? Haaveiletko aivan erilaisista asioista kuin hän, vai epäilettekö että teillä ei yhdessä olisi varaa taloon ja lapsiin?
ettei varaa olisi ja kyllä mullakin ihan samanlaisia unelmia on, haluan lapsia ja silla tavalla mutta sitä en aivan kuitenkaan ymmärrä kuinka se asia tuntuu olevan niin mahdoton tytölle.. kai se on osaksi ainakin siinä, että on koko ennemmän elämänsä ajatellut perustavansa "normaalin" perheen ja elävänsä normaalia elämään ja sitten tuun minä ja sekotan kokonaan suunnitelmat ja unelmat, jotka on ollu yläasteesta asti niin? oon ainakin itse ajatellu että niinkuin joku sanoikin että mieli muuttuu ja unelmat muokkautuu ?? oor vat ?
lapsen, hedelmöityshoidolla esim. Omakotitalon voi ihan kanssa ostaa kaksi naista, ja sen auton ja mitä ikinä halajaa. On ihmeellistä että nykyaikana naiset ajattelevat edelleen että joidenkin saamiseksi pitää turvautua mieheen. Siihen että saa koko paketin ei tarvitse edes puhua miehelle.
Hieman nyt itsekunnioitusta peliin ja reippaasti kohti unelmia.
kuin sua! Jos oikeasti rakastaa, niin ei halua erota ikinä (kuin sinä), vaan unelma on olla juuri sen rakkaan ihmisen kanssa mitä ikinä elämä sitten tuokaan.
Raaka totuus vain on ettei hän sinua rakasta niin kuin sinä häntä,niin kuin toista tulisi rakastaa. Hän ei ole sinun arvoisesi.
elämältään jotain? Pitäskö sitä tyytyä vuokrayksiöön lopun elämäänsä ettei vain ole materialisti? Tietysti jokaisella on unelmia tulevaisuudesta ja pitääkin olla ja niitä pitää tavoitella. Minä ihmettelisin naista joka ei haluaisi tulevaisuudeltaan yhtään mitään.
niin se vain on, ja turha siinä sitten on roikottaa mukana toista jos toinen ei kuitenkaan kuulu siihen tulevaisuuteen. Ei ne talot tee onnelliseksi, itse kerään mielummin henkistä pääomaa.Toisille tulevaisuudelta jotain haluaminen näköjään tarkoittaa materiaa, kun toisille taas muuta elämän rikkautta mitä ei voi koskaan rahalla saada.
merkitsevät monille ennenkaikkea turvallisuutta, ja lasten kautta ehkä jatkuvuuttakin. Ei siinä välttämättä ole mukana varsinaista ahneutta ja pinnallisuutta ollenkaan.
vaikka eläisi millaisissa kulisseissa, sitä paitsi omaisuuden voi menettääkin, joten turha sille on antaa kovin suurta painoa elämässä.
jossain on kuitenkin asuttava, vaikka sitten omassa talossa, mutta ei se ainakaan minulla rakkauden ohi mene!
Naisparilla voi ihan hyvin olla lapsia ja omakotitalo. Naisesi unelma siltä osin täyttyy, mutta jos unelmaan liittyy myös mies, niin silloin sinun kannattaa miettiä, mitä sinä elämältäsi haluat. Elää onnellisen hetken suhteessa, jossa ei ole jatkoa vaiko irottautua siitä ja etsiä suhde, joka on mahdollisesti pidempiaikainen. Toisaalta koskaan suhteen pituutta ei voi ennalta tietää ja myös mielikin voi siinä matkalla muuttua oli sitten unelmia tai ei. Mutta tottakai tilanne ahdistaa, jos heti alussa tietää, että kumppanin unelmat eivät liity yhteiseen tulevaisuuteen. Itse en aloittaisi sellaista suhdetta ollenkaan.
kun suurimmassa osassa vastauksia ilmotettaan, kuin idiootille konsanaan, et naisparikin voi hankkia yhdesä sitä sun tätä. Ei kai nyt siitä ollu kyse?!! Eikös kyse ollut eriävät unelmat ja tulevaisuudensuunnitelmat.
Nää on parisuhteessa todella vaikeita asioita. Mä olen kylmästi (oikeasti en ole kylmä)sitä mieltä, että jos unelmat on noin eriävää luokkaa, suhteella ei ole tulevaisuutta. Olisi ehkä paremi miettiä koko suhdejutua uusiks, vaikka se sattuukin kun rakastaa. Mut eikös tuo suhdekin jo satuta teitä molempia?
Minäkin lukaisin aloituksen liian nopsaan ja päälimmäiseksi jäi vaikutelma, että kyse oli nimenomaan lapsista isineen ja omakotitaloineen.
En huomannut, että aloittajalla itsellään olisi ollut mitään lapsia ja omakotitaloa vastaan.
Mutta katsotaanpa, jos aloittaja tarkentaa tarinaansa puuttuvilla tiedoilla :).
tässä on kyseessä aika nuoria ihmisiä, ja tämä toinen tyttö ajattelee ettei tiettyjä asioita voi saada lesbosuhteessa, ja tämä toinen on epätoivoissaan asiasta ja eikä osaa ajatella että ei ole ongelmia noiden toiveiden suhteen.
Ei minusta kannata suhteen noinkin alussa alkaa miettiä eroa siksi ettei unelmat kohtaa, ihmiset kasvaavt yhteen, toinen muuttaa aina toista ja jopa ne unelmat saattavat muuttua ja kohdatakkin. Ihan hullua alkaa suunnittelemaan suhdettaan faktoijen perusteella, se elämä sitten kyllä näyttää mikä on polkujen suunta, yhdessä vai erillään.
lot. Jokaisella ei vaan ole.
ei aina kannakaan montaa vuotta, vuosikymmenistä puhumattakaan, niin lasten hankinta on heteropareillekin taloudellisesti stressaavaa. Saati sitten naisille, jotka joutuvat vielä ottamaan lainaa hedelmöityshoitoja varten.
duunissa josta yhteensä jää käteen verojen jälkeen n.2500. Siitä kun lohkaisee 800-900 asuntolainaan, niin siltikin sillä elelee. Ei asunnon ostaminen ole lottovoittajien puuhaa, kyllä niitä saa ihan kohtuuhinnoilla kohtuupaikoilta ihan kuka tahansa. Ihan omituista tuollainen että naiset eivät pystyisi hommaamaan omaisuutta. Meitäkin on kaksi, ollaan normipalkkojen yläpuolella kylläkin, mutta siksihan sitä opiskeltiin ja kituutettiin silloin että nyt voi vähän valita tekemisiään.
On kaikki mitä tarvitaan ja ylikin, eikä se ole mitenkään kummastuttavaa meidän ystäväpiirissä.
Joskus pistää silmään naisten haluttomuus kouluttautua tai tavoitella jotain parempaa kuin se valittaminen kuinka paskaa on kun ei mitään ole. Ilmaiseksi täällä ei kukaan saa mitään, joten jos jotain haluaa niin katse siihen ja töihin.
Jos tyytyy oleman tiskari, niin silloin on tiskari, hyvä niin. Mutta jos haluaa enemmän niin pitää vähän panostaa enemmän. Pitkäaikaset suunnitelmat tuntuvat olevan myrkkyä.
ymmärrystä, että monilla aloilla ei tienaa hyvin vaikka olisi tappiin asti koulutettu? Tai että useilla aloilla tienaa loistavasti amispohjalta? Oletko koskaan kuullut, että Suomessa pääsääntöisesti maksetaan kelpo palkkaa niillä aloilla joista pojat/miehet ovat kiinnostuneita ja tyttöjen/naisten suosikkialoilla on huomattavasti heikompi palkkaus?
Tilanteet muuttuvat elämän aikana moneen kertaan. Taloudellisesti lasten hankinta ei ole koskaan kannattavaa, mutta ainakin haluan uskoa, ettei se mahdotontakaan ole. Asunnon ostoon taas kaksi kykenee helpommin kuin yksi ja yksin ostajia lesboissakin on vaikka kuinka paljon. Itselleni vaikuttaa kumppanin valintaan juuri se, että on työssäkäyvä. Eikä sekään kuitenkaan takaa yhtää mitään, aina voi sattua kaikkea yllättävää.
Mutta miestä en ole kyllä koskaan vielä tarvinnut unelmieni toteuttamiseen..taloudellistenkaan.
naisvaltaiselle alalle tietää mitä suunilleen tulee tienaamaan, kuten sanottu, on muitakin vaihtoehtoja.
tässä on mutta ei se oo niin helppoa kun rakastaa ihan oikeasti ja kyllä tiedän että toinenkin. Ei se muuten toimisi niin monissa tilanteissa kun se toimii. Ja kyllä se sattuu kun sitä ajattelee mutta sitten taas ajattelen että miten voisin olla ilman. Ja kun juttelin hänen kanssaan niin ei se täysin mahdoton tilanne oo ja kyllä mä uskon hänen vielä etsivän itseään, koska oon kuitenkin ensimmäinen tyttö johon se on ikinä silmiään iskeny (tiedä sitten onko sekin huono merkki) ja siitä nyt on alle vuosi niin voihan olla että se on kuitenkin ite niin sekaisin koko tilanteesta.
asian kylläkin tarkoitin kuin te sen olette ymmärtäneet :) ja tokikin sen tiedän ettei miestä siihen tarvitse, että voisi saada lapsia, auton tai omakotitalon :)
ja niin kovin sekaisi suuresta maailmasta :D
Heräsi kysymys oletteko kuinka nuoria , siis koululaisia/opiskelijoita vaiko jo aikuisia ?