Zen ja moottoripyörän kunnossapito (koko nimeltään Zen ja moottoripyörän kunnossapito: tutkimusmatka arvojen maailmaan) on Robert M. Pirsigin vuonna 1974 ilmestynyt matkakertomuksen muotoon kirjoitettu teos laadun filosofiasta ja sen etsinnästä.
Teoksen eräitä teemoja ovat: laadun eli hyvän olemus ja sen pyrkimys paeta määrittely-yrityksiä, filosofian ja retoriikan opetus, suhtautuminen teknologiaan, pojan ja isän välinen suhde, mielisairaus sekä neljän hengen matka moottoripyörillä Yhdysvaltojen halki.
Kirjassa on neljä päähenkilöä, kertojaminä, hänen 11-vuotias poikansa Chris sekä heidän ystäväpariskuntansa John ja Sylvia Sutherland, jotka yhdessä muodostavat kaksi moottoripyöräkuntaa.
Moottoripyörän kunnossapito on teoksessa toistuva teema, joka ilmenee esimerkiksi konkreettisina moottoripyörän huoltotoimenpiteinä ja moottoripyörän tarkastelussa käsitejärjestelmänä sekä henkilöiden erilaisten teknologiasuhteiden vertauskuvana.
Vahvimpia teoksen jännitteistä syntyy kertojaminän nykytilanteen ja hänen menneisyytensä välille. Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija, jonka intensiivinen ajatustyö katkeaa normista poikkeavaan käytökseen, diagnoosiin mielisairaudesta ja sähköshokkihoitoihin. Tämä jännite vaikuttaa suuresti myös kertojaminän ja Chrisin väliseen suhteeseen, sillä kirjassa nimenomaan Chris yhdistää kertojaminän historian kaksi osaa, joiden välisenä rajana on mielisairaala ja muistuma suljetusta lasiovesta.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_ja_moottoripyörän_kunnossapito
Teoksen eräitä teemoja ovat: laadun eli hyvän olemus ja sen pyrkimys paeta määrittely-yrityksiä, filosofian ja retoriikan opetus, suhtautuminen teknologiaan, pojan ja isän välinen suhde, mielisairaus sekä neljän hengen matka moottoripyörillä Yhdysvaltojen halki.
Kirjassa on neljä päähenkilöä, kertojaminä, hänen 11-vuotias poikansa Chris sekä heidän ystäväpariskuntansa John ja Sylvia Sutherland, jotka yhdessä muodostavat kaksi moottoripyöräkuntaa.
Moottoripyörän kunnossapito on teoksessa toistuva teema, joka ilmenee esimerkiksi konkreettisina moottoripyörän huoltotoimenpiteinä ja moottoripyörän tarkastelussa käsitejärjestelmänä sekä henkilöiden erilaisten teknologiasuhteiden vertauskuvana.
Vahvimpia teoksen jännitteistä syntyy kertojaminän nykytilanteen ja hänen menneisyytensä välille. Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija, jonka intensiivinen ajatustyö katkeaa normista poikkeavaan käytökseen, diagnoosiin mielisairaudesta ja sähköshokkihoitoihin. Tämä jännite vaikuttaa suuresti myös kertojaminän ja Chrisin väliseen suhteeseen, sillä kirjassa nimenomaan Chris yhdistää kertojaminän historian kaksi osaa, joiden välisenä rajana on mielisairaala ja muistuma suljetusta lasiovesta.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_ja_moottoripyörän_kunnossapito
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moottoripyöräily on nykyisin "arvoasia" ja sen filosofinen tarkastelu onkin ainoa järkevä tapa käsitellä tätä harrastusta,koska hyötyvälineenä esim. pakettiautoon verrattuna sen arvo on mitätön.
Tosin pakettiautossakin näkee vain yhden ihmisen eli kuljettajan vaikka kontti olisikin tyhjä.
MP- on sentään yleensä puoleksi täynnä.
Näin ollen mp on varsin ekologinen kulkuväline.
menneitten aikojen "köyhänauto" on mennyttä aikaa ja nykyisin se on ylellisyysväline,eli siis syntiä.
Ennenvanhaan moottoripyörä aiheutti reumatismiakin,nykyään jostain syystä se ei sitä aiheuta...mitä nyt joskus suonenvetoa ja muuta pikku vaivaa.
turvallisuudesta voi sanoa,että se on täysin turvallinen väline jos kaikki menee hyvin.
Niinhän juna ja lentokonekkin on, jos mitään ei satu.
"henkilöiden erilaisten teknologiasuhteiden vertauskuvana."
Kuulostaa siltä kuin teoksen mainosteksti olisi kopioitu suoraan kustantajan mainossivulta?
Mitä ovat ihmisten teknologiasuhteet?
Heidän päivittäisiä työtehtäviään teknologiateollisuudessa?
Vaiko ihmisen suhtautumista tekniikkaan (jota pyörä edustaa)/tekniikan ongelmiin.
Enemmän turhaa hienostelua en ihan heti itsekään keksisi.
Kuulostaa siltä, että joku on halunnut esiintyä yliviisaana?
"laadun eli hyvän olemus ja sen pyrkimys paeta määrittely-yrityksiä"
Kuinka joku voi määritellä laadun hyvän edustajaksi?
Naurettavaa? Laadulla ja filosofian "hyvällä" ei todellakaan ole mitään tekemistä keskenään?
Jo halusit tällä nostaa keskustelun tasoa tällä foorumilla, onnistuit laittamaan vain naurettavaa tekstiä ruudulle.
Itse kirja sinänsä voi olla hyväkin.
Onko hyvä filosofisessa mielessä ehkä jotain muuta kuin hyvä laatu? Tässäkö kysytään hyvän laatua,? Jospa voimme luokitella hyvää,eli ei olisi vain yhtä hyvää ,vaan melko hyvää,tosihyvää jne.
yksiselitteistä hyvää eikä yskiseltteisesti huonoa.
Hyvät aikeet esimerkiksi voivat kääntyä itseään vastaa eli pahaksi ja toisinpäin.
Elämä on yhtä surkuhupaisaa paradoksia, jossa kaikki "me hyvät ihmiset" pyrimme parempaan mutta lopputuloksena voi olla jotain ihan muuta.
Kuten "hyvän" elintason perässä juokseminen, joka perustuu kuvitelmaan hyvästä ja paremmasta mutta joiden pyrkimysten tuloksena kumarretaan sokeita markkinavoimia, edelleen, jatkuvaa kasvua JA
summa summarum,
ihmiset tukehtuu "info"ähkyyn, elintarvikeähkyyn, kaman paljouteen jne
Ympäristö ekokatastrofoituu ja ihmiset ovat tuskin onnellisempia kuin esimerkiksi 1950 luvulla.
Jos sanon,että olen hyvä ihminen,mikä silloin olen? valehtelijako?
olen hyvä valehtija ainakin!
kun käytän sitaatteja ja yleistän me -muotoon käsittämään koko ihmiskuntaa, yhteisöä tai ylimalkaan laajaa inhimillisesti toimivaa kokonaisuutta.
Asetanko kysymykseeni varauksen, ironisen lisävivahteen vai peräti yhteisöä/itseä koskevaa kyseenalaistamista?
etkä tarkoita sitä.
Olet hyväuskoinen, jos niin sanot tuntemattomasta...tai ehkä kohtelias, mutta kohteliaisuuskin on joskun valehtelemista.
Eikä sanomisesi tee sinusta hyvää valehtelijaa, se ei ole automaatio.Kasvojesi ilme saattaa paljastaa sinut, jolloinka kohteliasuudesta tuleekin solvaus.
Tarkoituksenmukainen imartelu taas tekee sinusta katalan ja koko tapahtumasta ruman...
Jatketaanko vielä?