T Urpo tukehtuu jo puppuunsa..

hannu_rainesto

V Luku
Valtion kuoleutumisen taloudelliset perusteet
Tämän kysymyksen Marx on selittänyt seikkaperäisimmin „Gothan ohjelman arvostelussa” (kirje Brackelle toukokuun 5 päivältä 1875, julkaistu vasta v. 1891 „Neue Zeitissa” IX, 1, ja ilmestynyt venäjäksi erillisenä julkaisuna). Tämän mainion teoksen poleeminen osa, joka on lassallelaisuuden arvostelua, on niin sanoaksemme jättänyt varjoon sen myönteisen osan, nimittäin kommunismin kehityksen ja valtion kuoleutumisen välisen yhteyden erittelyn.
I Miten Marx asettaa kysymyksen
Jos Marxin kirjettä Brackelle toukokuun 5 päivältä 1875 verrataan pintapuolisesti edellä tarkasteltuun Engelsin kirjeeseen Bebelille maaliskuun 28 päivältä 1875, niin voi näyttää siltä, että Marx on paljon enemmän „valtion kannalla” kuin Engels ja että ero näiden kahden kirjoittajan mielipiteissä valtioon nähden on hyvin huomattava.
Engels kehottaa Bebeliä jättämään tyyten pois jaarittelut valtiosta, karkottamaan kokonaan ohjelmasta valtio-sanan ja panemaan sen tilalle sanan „yhteisö"; Engels sanoo niinkin, että Kommuuni ei enää ollut valtio varsinaisessa mielessä. Marx taas puhuu jopa „kommunistisen yhteiskunnan tulevasta valtiolaitoksesta”, siis ikään kuin tunnustaa valtion välttämättömäksi jopa kommunisminkin vallitessa.
Mutta tällainen käsitys olisi aivan väärä. Lähempi tarkastelu osoittaa, että Marxin ja Engelsin mielipiteet valtiosta ja sen kuoleutumisesta käyvät täydellisesti yhteen ja mainitut Marxin sanat koskevat nimenomaan tätä kuolevaa valtiolaitosta.
Selvää on, ettei voi olla puhettakaan tulevan „kuoleutumisen” hetken määrittelemisestä, varsinkin kun se on ilmeisesti pitkällinen prosessi. Näennäinen ero Marxin ja Engelsin välillä johtuu heidän tutkimusaiheittensa, heidän ottamiensa tehtävien erilaisuudesta. Engels asetti tehtäväkseen osoittaa havainnollisesti, jyrkästi, voimakkain vedoin Bebelille valtioon kohdistuvien tavanomaisten (ja Lassalle'in suuressa määrin omaksumien) ennakkoluulojen koko typeryyden. Marx koskettelee tätä kysymystä vain ohimennen, koska häntä kiinnostaa toinen aihe: kommunistisen yhteiskunnan kehittyminen.
Koko Marxin teoria on kehitysteorian - sen johdonmukaisimman, täydellisimmän, harkituimman ja sisältörikkaimman muodon - soveltamista nykyiseen kapitalismiin. Luonnollista on, että Marxin eteen nousi kysymys tämän teorian soveltamisesta myös edessä olevaan kapitalismin romahdukseen ja tulevan kommunismin tulevaan kehitykseen.
Minkä tosiasiain perusteella voidaan asettaa kysymys tulevan kommunismin tulevasta kehityksestä?
Sen perusteella, että kommunismi on lähtöisin kapitalismista, historiallisesti kehittyy kapitalismista, on tulos kapitalismin synnyttämän yhteiskunnallisen voiman vaikutuksista. Marxilla ei ole jälkeäkään yrityksistä kyhätä utopioita, tyhjänpäiten arvailla sitä, mitä ei voida tietää. Marx asettaa kysymyksen kommunismista samoin kuin luonnontutkija asettaisi kysymyksen esimerkiksi uuden biologisen muunnoksen kehittymisestä, kun tiedämme, miten se on syntynyt ja mihin määrättyyn suuntaan se muuttuu.
Marx lakaisee pois ennen kaikkea sen sekasotkun, jonka Gothar? ohjelma on tuonut valtion ja yhteiskunnan keskinäissuhteita koskevaan kysymykseen.
„...Nykyaikainen yhteiskunta”, hän kirjoittaa„,on kapitalistinen yhteiskunta, joka on olemassa kaikissa sivistysmaissa enemmän tai vähemmän vapaana keskiaikaisista lisistä, kunkin maan historiallisen kehityksen erikoisuuksista johtuen enemmän tai vähemmän modifioituna, enemmän tai vähemmän kehittyneenä. Mutta „nykyaikainen valtio” muuttuu samalla kun ylitetään valtakunnan raja. Preussi-Saksan valtakunnassa se on toisenlainen kuin Sveitsissä, Englannissa toisenlainen kuin Yhdysvalloissa. „Nykyaikainen valtio” on siis fiktio.
Ja sittenkin monista muotoeroavaisuuksista huolimatta eri sivistysmaiden eri valtioille on yhteistä se, että näiden perustana on uudenaikainen porvarillinen yhteiskunta, joskin kapitalistisesti enemmän tai vähemmän kehittyneenä. Sen vuoksi niillä on myös tiettyjä yhteisiä oleellisia piirteitä. Tässä mielessä voidaan puhua „nykyaikaisesta valtiolaitoksesta” vastakohtana sille tulevaisuudelle, jolloin porvarillinen yhteiskunta, nykyisen valtion alkujuuri, on lakannut olemasta.
Herää kysymys: mitä muutoksia tulee nykyiseen valtiolaitokseen kommunistisessa yhteiskunnassa? Toisin sanoen: mitkä yhteiskunnalliset funktiot, jotka ovat analogisia valtion nykyisten funktioiden kanssa, tulevat siellä säilymään? Tähän kysymykseen voidaan vastata vain tieteellisesti, eikä tuon ongelman ratkaiseminen edisty hitustakaan, vaikka tuhansia kertoja yhdisteltäisiin sanoja „kansa” ja „valtio”...
Pilkattuaan tällä tavoin kaikkia puheita „kansan-aitiosta”, Marx asettaa kysymyksen ja sanoo aivan kuin varoittaen, että tieteellisen vastauksen antamiseksi siihen voidaan käyttää vain varmasti todettuja tieteellisiä tosiasioita.
Ensimmäinen seikka, jonka koko kehitysteoria, yleensä koko tiede on täysin tarkasti todennut - ja jonka utopistit unohtivat, jonka ovat unohtaneet nykyiset opportunistit, jotka pelkäävät sosialistista vallankumousta,- on se, että historiassa täytyy epäilemättä olla erikoinen kapitalismista kommunismiin siirtymisen vaihe eli etappi.
2. Siirtyminen kapitalismista kommunismiin
„...Kapitalistisen ja kommunistisen yhteiskunnan välillä”, Marx jatkaa, „on kausi, jolloin toinen muutetaan vallankumouksellisesti toiseksi. Sitä vastaavasti tulee olemaan myös poliittinen siirtymäkausi, jolloin valtio ei voi olla mitään muuta kuin proletariaatin vallankumouksellista diktatuuria"...
Tämä Marxin johtopäätös perustuu sen osuuden erittelyyn, joka proletariaatilla on nykyisessä kapitalistisessa yhteiskunnassa, ja tämän yhteiskunnan kehitystä sekä proletariaatin ja porvariston vastakkaisten etujen sovittamattomuutta koskeviin tosiasioihin.
Ennen kysymys asetettiin näin: saavuttaakseen vapautuksensa proletariaatin täytyy kukistaa porvaristo, vallata valtiovalta ja pystyttää vallankumouksellinen diktatuurinsa.
Nyt kysymys asetetaan jonkin verran toisin: siirtyminen kommunismia kohti kehittyvästä kapitalistisesta yhteiskunnasta kommunistiseen yhteiskuntaan on mahdotonta ilman „poliittista siirtymäkautta”, ja tämän kauden valtio voi olla vain proletariaatin vallankumouksellista diktatuuria. Mikä on tämän diktatuurin suhde demokratiaan?
Näimme, että „Kommunistinen Manifesti” asettaa yksinkertaisesti rinnakkain kaksi käsitettä: „proletariaatin muuttuminen hallitsevaksi luokaksi” ja „demokratian valloittaminen". Kaiken edellä esitetyn perusteella voidaan määritellä tarkemmin, miten demokratia muuttuu kapitalismista kommunismiin siirryttäessä.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa, sen suotuisimman kehityksen aikana, tavataan enemmän tai vähemmän täydellistä demokratismia demokraattisessa tasavallassa. Mutta tämä demokratismi on aina puristettu kapitalistisen riiston ahtaisiin puitteisiin, ja siksi se aina jää asiallisesti demokratismiksi vähemmistöä varten, vain omistavia luokkia varten, vain rikkaita varten. Kapitalistisen yhteiskunnan vapaus pysyy aina likipitäen samanlaisena kuin vapaus oli muinaisissa kreikkalaisissa tasavalloissa: vapautena orjanomistajia varten. Kapitalistisen riiston ehtojen vuoksi nykyiset palkkaorjat pysyvät siinä määrin puutteen ja kurjuuden puristuksessa, että heitä „ei demokratia liikuta heitä „ei politiikka liikuta” ja että tapahtumain kulkiessa tavallista, rauhallista kulkuaan väestön enemmistö on syrjäytetty osanotosta yhteiskunnallis-poliittiseen elämään.
Tämän väitteen todistaa oikeaksi ehkä kaikkein havainnollisimmin Saksa juuri sen vuoksi, että tässä valtiossa perustuslaillinen laillisuus säilyi ihmeteltävän kauan ja järkähtämättä, melkein puoli vuosisataa (1871-1914), ja sosialidemokratia kykeni tämän ajan kuluessa paljon enemmän kuin muissa maissa „käyttämään laillisuutta hyväkseen” ja järjestämään niin suuren osan työläisistä poliittiseen puolueeseen, ettei sellaista ole missään muualla maailmassa.
Kuinka suuri on sitten tämä kapitalistisessa yhteiskunnassa korkeimmaksi havaittu poliittisesti tietoisten ja toimivien palkkaorjien osuus? Yksi miljoona sosialidemokraattisen puolueen jäsentä - 15 miljoonasta palkkatyöläisestä! Kolme miljoonaa ammatillisesti järjestynyttä 15 miljoonasta!
Demokratia mitätöntä vähemmistöä varten, demokratia rikkaita varten, sellaista on kapitalistisen yhteiskunnan demokratismi. Jos tarkastelemme lähemmin kapitalistisen demokratian mekanismia, niin huomaamme kaikkialla, sekä „pienissä”, muka pienissä, äänioikeuden yksityiskohdissa (asuinpaikkasensus, naisten syrjäyttäminen j.n.e.) että edustuslaitosten tekniikassa kuin myös tosiasiallisissa kokoontumisvapauden esteissä (yleiset rakennukset eivät ole„kerjäläisiä” varten!) ja päivälehdistön aito kapitalistisessa organisaatiossa ja niin edelleen, ja niin edelleen, huomaamme demokratismin rajoituksia ja taas rajoituksia.
Nämä köyhiin nähden tehdyt rajoitukset, poikkeukset ja esteet näyttävät pieniltä, varsinkin sen silmissä, joka itse ei ole milloinkaan kokenut puutetta eikä ole seurannut läheltä sorrettujen luokkien elämää (ja sellaisia on yhdeksän kymmenesosaa, ellei yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasosaa porvarillisista lehtimiehistä ja poliitikoista),- mutta yhteensä otettuina nämä rajoitukset sulkevat ja työntävät köyhälistön pois politiikasta, aktiivisesta osanotosta demokratiaan.
Marx on tuonut mainiosti esiin tuon kapitalistisen demokratian olemuksen, kun hän on Kommuunin kokemuksia eritellessään sanonut: sorrettujen annetaan kerran muutamassa vuodessa ratkaista, kuka sortavan luokan edustajista tulee parlamentissa edustamaan ja sortamaan heitä.
Mutta tästä kapitalistisesta demokratiasta,- joka on välttämättä ahdasta ja joka työntää salavihkaa köyhälistöä syrjään ja on sen tähden läpeensä ulkokultaista ja valheellista,-kehitys eteenpäin ei käy yksinkertaisesti, suoraan ja sileästi „yhä laajempaan ja laajempaan demokratiaan”, kuten liberaaliset professorit ja pikkuporvarilliset opportunistit esittävät asian. Ei. Kehitys eteenpäin, s.o. kommunismiin, käy proletariaatin diktatuurin kautta, eikä muulla tavoin voikaan käydä, sillä kapitalististen riistäjäin vastarintaa ei voi murtaa kukaan muu, eikä siihen ole mitään muuta tietä.
Mutta proletariaatin diktatuuri, s.o. sorrettujen etujoukon järjestyminen hallitsevaksi luokaksi sortajien lannistamista varten, ei voi pelkästään vain laajentaa demokratiaa. Samalla kun proletariaatin diktatuuri laajentaa tavattomasti demokratismia, josta tulee ensimmäisen kerran demokratismia köyhille, demokratismia kansalle, eikä demokratismia rikkaille, se tekee monia poikkeuksia vapaudesta sortajien, riistäjien, kapitalistien suhteen. Meidän on lannistettava heidät vapauttaaksemme ihmiskunnan palkkaorjuudesta, heidän vastarintansa täytyy murtaa voimalla, -selvää on, että siellä, missä lannistetaan, missä on väkivaltaa, siellä ei ole vapautta eikä demokratiaa.
Engels ilmaisi tämän erinomaisesti kirjeessään Bebelille sanoessaan, kuten lukija muistaa, että „proletariaatti ei tarvitse valtiota vapauden vuoksi, vaan nujertaakseen vastustajansa, ja silloin kun käy mahdolliseksi puhua vapaudesta, silloin valtio sellaisenaan lakkaa olemasta” Demokratia kansan valtaenemmistöä varten ja kansan riistäjien ja sortajien lannistaminen voimalla, t.s. niiden jättäminen syrjään demokratiasta - sellaista on demokratian muuttuminen siirryttäessä kapitalismista kommunismiin.
Vasta kommunistisessa yhteiskunnassa, kun kapitalistien vastarinta on jo murrettu lopullisesti, kun kapitalistit ovat kadonneet, kun ei ole luokkia (s.o. yhteiskunnan jäsenten kesken ei ole eroa heidän suhteessaan yhteiskunnallisiin tuotantovälineisiin) ,- vasta silloin „valtio katoaa ja voidaan puhua vapaudesta” Vasta silloin on mahdollinen ja toteutetaan todella täydellinen demokratia, todella ilman mitään poikkeuksia. Ja vasta silloin demokratia alkaa kuoleutua siitä yksinkertaisesta syystä, että kapitalistisesta orjuudesta, kapitalistisen riiston lukemattomista kauhuista, julmuuksista, järjettömyyksistä ja inhottavuuksista vapautuneet ihmiset vähitellen tottuvat noudattamaan yksinkertaisia, vuosisatain kuluessa tunnettuja, vuosituhannet kaikissa ohjeissa toistettuja yhteiselämän sääntöjä, noudattamaan niitä ilman väkivaltaa, ilman pakkoa, ilman alistamista, ilman erikoista pakottamiskoneistoa, jota sanotaan valtioksi.
Sanonta „valtio kuoleutuu” on sangen onnistuneesti valittu, sillä se viittaa sekä prosessin tapahtumiseen vähitellen että sen luonnonvoimaisuuteen. Vain tottumus voi vaikuttaa ja epäilemättä tuleekin vaikuttamaan tällä tavoin, sillä mehän havaitsemme ympärillämme: miljoonia kertoja, miten helposti ihmiset tottuvat noudattamaan heille välttämättömiä yhteiselämän sääntöjä, ellei ole riistoa, ellei ole mitään sellaista, mikä nostattaa suuttumusta, aiheuttaa vastalauseita ja kapinaa ja mikä tekee lannistamisen välttämättömäksi.
Siis: kapitalistisessa yhteiskunnassa demokratia on typistettyä, vaivaista, valheellista, demokratiaa vain rikkaille, vähemmistölle. Proletariaatin diktatuuri, kommunismiin siirtymisen kausi antaa ensi kerran demokratian kansalle, enemmistölle rinnan vähemmistön, riistäjäin välttämättömän lannistamisen kanssa. Vain kommunismi kykenee antamaan todella täydellisen demokratian, ja mitä täydellisempi se on, sitä pikemmin se käy tarpeettomaksi ja kuolee itsestään.
Toisin sanoen: kapitalismin aikana on olemassa valtio tämän sanan varsinaisessa mielessä, erikoinen koneisto, jonka avulla toinen luokka lannistaa toisen, nimittäin vähemmistö enemmistön. Ymmärrettävää on, että sellainen asia kuin riistävän vähemmistön toimeenpanema riistetyn enemmistön järjestelmällinen lannistaminen vaatii menestyäkseen äärimmäisen julmaa ja petomaista sortoa, vaatii kokonaiset meret verta, joiden kautta ihmiskunta kulkeekin tiensä henkiorjuuden, maaorjuuden ja palkkaorjuuden tilassa ollessaan.
Edelleen, siirryttäessä kapitalismista kommunismiin on lannistaminen vielä välttämätöntä, mutta se on jo riistetyn enemmistön toimeenpanemaa riistävän vähemmistön lannistamista. Erikoinen koneisto, erikoinen kone lannistamista varten„,valtio”, on vielä välttämätön, mutta se on jo siirtymäkauden valtio, se ei ole enää valtio sanan varsinaisessa mielessä, sillä riistävän vähemmistön lannistaminen eilisen palkkaorja-enemmistön taholta on suhteellisesti niin helppo, yksinkertainen ja luonnollinen tehtävä, että se tulee vaatimaan paljon vähemmän verta kuin henkiorjien, maaorjien ja palkkatyöläisten kapinain kukistaminen, että se tulee ihmiskunnalle paljon halvemmaksi. Ja se on myös sovellettavissa yhteen demokratian ulottamisen kanssa niin valtavaan väestön enemmistöön, että erikoisen koneiston tarve lannistamista varten aikaa hävitä. On luonnollista, että riistäjät eivät kykene lannistamaan kansaa ilman tämän tehtävän täyttämistä varten luotua mitä monimutkaisinta koneistoa, mutta kansa voi lannistaa riistäjät hyvin yksinkertaisellakin „koneella'~, melkeinpä ilman „konettakin”, ilman erikoista koneistoa, pelkällä aseellisten joukkojen järjestöllä (sen tapaisella kuin ovat työläisten ja sotilaiden edustajain Neuvostot, joista tulee puhe tuonnempana).
Vihdoin, vain kommunismi tekee valtion täydellisesti tarpeettomaksi, sillä ei ole ketään, joka pitäisi lannistaa„,ei ole ketään”, jos tarkoitetaan luokkaa, jos tarkoitetaan järjestelmällistä taistelua tiettyä väestönosaa vastaan. Me emme ole utopisteja emmekä kiellä laisinkaan yksityisten henkilöiden ilkivaltaisuuksien mahdollisuutta ja kiertämättömyyttä emmekä myöskään tällaisten ilkivaltaisuuksien tukahduttamisen välttämättömyyttä. Mutta ensiksikään sitä varten ei tarvita erikoista lannistamiskoneistoa, vaan sen tulee tekemään itse aseellinen kansa yhtä yksinkertaisesti ja helposti kuin jokainen sivistyneiden ihmisten joukko nykyisessäkin yhteiskunnassa erottaa tappelijat toisistaan tai estää väkivallan naista kohtaan. Ja toiseksi me tiedämme, että yhteiselämän sääntöjä loukkaavien ilkitöiden yhteiskunnallisena perussyynä on joukkojen riistonalaisuus, niiden puutteenalaisuus ja kurjuus. Tämän perussyyn poistamisen mukana alkavat ilkivaltaisuudet välttämättä „kuoleutua". Emme tiedä, kuinka nopeasti ja miten asteittaisesti, mutta me tiedämme, että ne kuolevat. Ja niiden kuollessa kuolee valtiokin.
Lankeamatta utopioihin Marx määritteli seikkaperäisesti sen, mikä nyt voidaan määritellä tuon tulevaisuuden suhteen, nimittäin eron kommunistisen yhteiskunnan alemman ja korkeamman vaiheen (asteen, etapin) välillä.
3. Kommunistisen yhteiskunnan ensimmäinen vaihe
„Gothan ohjelman arvostelussa” Marx kumoaa seikkaperäisesti sen lassallelaisen ajatuksen, että sosialismin vallitessa työläiset saavat „vähentämättömän” eli „koko työntuloksen". Marx osoittaa, että koko yhteiskunnan kaikesta yhteiskunnallisesta työstä on vedettävä pois vakuusvaranto, tuotannon laajentamisvaranto, varat „kulutettujen” koneiden korvaamiseen uusilla j.n.e. ja sitten kulutushyödykkeistä varanto hallintokustannuksia, kouluja, sairaaloita, vanhainkoteja y.m. varten.
Lassalle'in hämärän, epäselvän, ylimalkaisen sanonnan („koko työntulos työläiselle”) asemesta Marx esittää asiallisen laskelman siitä, millä tavoin 'sosialistisen yhteiskunnan on pakko hoitaa taloutta. Marx tulee kapitalismista vapautuneen yhteiskunnan elämänehtojen konkreettiseen erittelyyn ja sanoo:
„Emme käsittele tässä” (työväenpuolueen ohjelmaa käsiteltäessä) „kommunistista yhteiskuntaa sellaisena, joka on jo kehittynyt omalla perustallaan, vaan päinvastoin sellaisena, joka on vasta muodostunut kapitalistisesta yhteiskunnasta ja joka siis kaikissa suhteissa, niin taloudellisessa, siveellisessä kuin henkisessäkin suhteessa kantaa vielä sen vanhan yhteiskunnan leimaa, jonka kohdusta se syntyi".
Juuri tätä kommunistista yhteiskuntaa, joka on vastikään tullut päivänvaloon kapitalismin kohdusta ja joka kaikissa suhteissa kantaa vielä vanhan yhteiskunnan leimaa, Marx nimittääkin kommunistisen yhteiskunnan „ensimmäiseksi'' eli alemmaksi vaiheeksi.
Tuotantovälineet ovat jo lakanneet olemasta yksityisten henkilöiden yksityisomaisuutta. Tuotantovälineet kuuluvat koko yhteiskunnalle. Suorittamalla tietyn osan yhteiskunnalle välttämättömästä työstä yhteiskunnan jokainen jäsen saa yhteiskunnalta todistuksen siitä, että hän on suorittanut sen ja sen määrän työtä. Tällä todistuksella hän saa yhteiskunnallisista kulutustarvikevarastoista vastaavan määrän tuotteita. Kun lasketaan pois se työmäärä, joka menee yhteiskunnalliseen varantoon, niin kukin työläinen saa siis yhteiskunnalta yhtä paljon kuin hän on sille antanut.
„Tasa-arvoisuus” näyttää vallitsevan.
Mutta kun Lassalle sanoo, tarkoittaen tällaista yhteiskunnallista järjestystä (jota nimitetään tavallisesti sosialismiksi, mutta jota Marx nimittää kommunismin ensimmäiseksi vaiheeksi), että se on „oikeudenmukaista jakoa”, että se on „jokaiselle yhtäläistä oikeutta yhtäläiseen työntulokseen”, niin Lassalle erehtyy, ja Marx selittää hänen virheensä.
„Yhtäläinen oikeus” on tässä todellakin olemassa, sanoo Marx, mutta se on vielä „porvarillista oikeutta”, joka, samoin kuin kaikki oikeus, edellyttää eriarvoisuutta. Kaikkinainen oikeus on saman mittapuun soveltamista eri ihmisiin, jotka tosiasiassa eivät ole samanlaisia, eivät ole keskenään yhdenvertaisia, ja sen vuoksi „yhtäläinen oikeus” on tasa-arvoisuuden rikkomista ja vääryyttä. Tosiasiassa jokainen, joka suorittaa yhteiskunnallisesta työstä yhtä suuren osan kuin toinenkin, saa yhtä suuren osan yhteiskunnallisesta tuotannosta (kun mainitut poistot on tehty).
Mutta eri ihmiset eivät ole samanlaisia: toinen on voimakkaampi, toinen heikompi; toinen on naimisissa, toinen ei, toisella on enemmän lapsia, toisella vähemmän j.n.e.
„...Jos kumpikin suorittaa yhtä paljon työtä”, Marx jatkaa„,ja saa siis samanlaisen osan yhteiskunnallisesta kulutushyödykkeiden varannosta, niin todellisuudessa toinen saisi enemmän kuin toinen, olisi rikkaampi kuin toinen j.n.e. Jotta vältettäisiin kaikkia tällaisia epäkohtia, oikeuden tulee olla erilaisen eikä yhtäläisen.
Kommunismin ensimmäinen vaihe ei siis vielä voi antaa oikeudenmukaisuutta eikä tasa-arvoisuutta: varallisuuteen nähden jää eroa ja epäoikeudenmukaista eroa jääkin, mutta ihmisen harjoittama toisen ihmisen riisto tulee olemaan mahdotonta, sillä tuotantovälineitä, tehtaita, koneita, maata y.m. ei voida anastaa yksityisomaisuudeksi. Kumoten Lassalle'in pikkuporvarillisen epäselvän sanonnan „tasa-arvoisuudesta” ja „oikeudenmukaisuudesta” yleensä Marx osoittaa kommunistisen yhteiskunnan kehityskulun, yhteiskunnan, jonka on pakko hävittää ensin ainoastaan se „epäoikeudenmukaisuus”, että yksityiset henkilöt ovat anastaneet tuotantovälineet, ja joka ei kykene hävittämään heti sitä edelleen jatkuvaa epäoikeudenmukaisuutta, joka ilmenee kulutustarvikkeiden jakamisessa „työn mukaan” (eikä tarpeiden mukaan).
Vulgäärit taloustieteilijät, muun muassa porvarilliset professorit, muun muassa „meidän” Tuganimme, moittivat alituisesti sosialisteja siitä, että nämä ovat muka unohtaneet ihmisten eriarvoisuuden ja „haaveilevat” tämän eriarvoisuuden hävittämisestä. Niin kuin näemme, tällainen moite todistaa vain herrojen porvarillisten ideologien ääretöntä tietämättömyyttä.
Marx on ottanut mitä tarkimmin huomioon ihmisten kiertämättömän eriarvoisuuden, ja sitä paitsi hän on ottanut huomioon myös sen, että yksistään tuotantovälineiden siirtäminen koko yhteiskunnan yhteisomaisuudeksi („sosialismi” tavallisessa sanankäytössä) ei vielä poista jakelun puutteellisuuksia eikä „porvarillisen oikeuden” eriarvoisuutta, oikeuden, joka jää vallitsemaan, koska tuotteet jaetaan „työn mukaan".
...”Mutta nämä epäkohdat”, Marx jatkaa, „ovat väistämättömiä kommunistisen yhteiskunnan ensimmäisessä vaiheessa, siis sellaisessa kommunistisessa yhteiskunnassa, joka on vastikään pitkien synnytystuskien jälkeen syntynyt kapitalistisesta yhteiskunnasta. Oikeus ei voi koskaan olla yhteiskunnan taloudellista tilaa ja sen edellyttämää kulttuurikehitystä ylempänä”...
Täten siis kommunistisen yhteiskunnan ensimmäisessä vaiheessa (jota nimitetään tavallisesti sosialismiksi) „porvarillista oikeutta” ei poisteta kokonaan, vaan ainoastaan osaksi, ainoastaan jo saavutettua taloudellista mullistusta vastaavasti, t.s. ainoastaan tuotantovälineisiin nähden. „Porvarillinen oikeus” tunnustaa ne yksityisten henkilöiden yksityisomaisuudeksi. Sosialismi tekee ne yhteiseksi omaisuudeksi. Sikäli - ja vain sikäli -„porvarillinen oikeus” jää pois.
Mutta toiselta osaltaan se jää kuitenkin olemaan, se jää tuotteiden ja työn jaon regulaattoriksi (säännöstelijäksi) yhteiskunnan jäsenten kesken.„Ken ei tee työtä, ei hänen syömänkään pidä”, tämä sosialistinen periaate on· jo silloin toteutettu; „yhtäläisestä työmäärästä yhtäläinen tuotemäärä - tämäkin sosialistinen periaate on jo toteutettu. Mutta se ei ole vielä kommunismia eikä vielä poista „porvarillista oikeutta”, joka antaa erilaisille ihmisille erilaisesta (tosiasiassa erilaisesta) työmäärästä yhtä suuren tuotemäärän.
Tämä on „epäkohta” Marx sanoo, mutta se on kiertämätön kommunismin ensimmäisessä vaiheessa, sillä lankeamatta utopismiin ei voida ajatella, että kukistettuaan kapitalismin ihmiset oppivat heti tekemään työtä yhteiskunnalle ilman minkäänlaisia oikeusnormeja, ja kapitalismin lakkauttaminenhan ei anna heti tällaisen muutoksen taloudellisia edellytyksiäkään.
Mutta muita kuin „porvarillisen oikeuden” normeja ei ole. Ja sikäli tarvitaan vielä valtiota, joka tuotantovälineiden yhteisomistusta suojellessaan suojelee myös tasa-arvoisuutta työssä ja tasa-arvoisuutta tuotteiden jaossa.
Valtio kuoleutuu, koska kapitalisteja ei enää ole, luokkia ei enää ole eikä sen vuoksi voida enää lannistaa mitään luokkaa.
Mutta valtio ei ole vielä kokonaan kuollut, koska jäljellä on sen „porvarillisen oikeuden” suojeleminen, joka pyhittää tosiasiallisen eriarvoisuuden. Valtion täydellistä kuoleutumista varten on tarpeen täydellinen kommunismi.
4. Kommunistisen yhteiskunnan korkeampi vaihe
Marx jatkaa:
...Kommunistisen yhteiskunnan korkeammassa vaiheessa, sen jälkeen kun on tullut loppu yksilön orjuuttavasta alistamisesta työnjakoon ja samalla myös henkisen ja ruumiillisen työn vastakohtaisuudesta; kun työ ei ole enää vain toimeentulokeino, vaan siitä on tullut ensimmäinen elämäntarve; sen jälkeen kun rinnan yksilöiden kaikinpuolisen kehityksen kanssa ovat kasvaneet myös tuotantovoimat ja kun yhteiskunnallisen rikkauden kaikki lähteet pulppuavat täydellä voimalla - vasta silloin voidaan astua lopullisesti ahtaan porvarillisen oikeuspiirin ulkopuolle ja yhteiskunta voi kirjoittaa lippuunsa: „Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan".
Vasta nyt voimme täysin arvostaa sen, kuinka oikeita olivat Engelsin huomautukset, joissa hän pilkkasi säälimättömästi sellaista järjettömyyttä, että yhdistetään sanat „vapaus” ja valtio” Niin kauan kuin valtio on olemassa, ei ole vapautta. Kun tulee vapaus, ei tule olemaan valtiota.
Valtion täydellisen kuoleutumisen taloudellisena perustana on niin korkea kommunismin kehitys, että sen aikana häviää henkisen ja ruumiillisen työn vastakohtaisuus, häviää siis yksi nykyisen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tärkeimmistä alkulähteistä, sellainen alkulähde, jota ei voida mitenkään poistaa heti pelkällä tuotantovälineiden siirtämisellä yhteiskunnan omaisuudeksi, pelkällä kapitalistien pakkoluovutuksella.
Tämä pakkoluovutus tekee mahdolliseksi tuotantovoimien jättiläismäisen kehityksen. Ja nähdessämme, miten kapitalismi jo nyt pidättää tavattomasti tuota kehitystä, miten paljon on sellaista, jota voitaisiin viedä eteenpäin nykyisen, jo saavutetun tekniikan pohjalla, on meillä oikeus sanoa mitä suurimmalla varmuudella, että kapitalistien pakkoluovutus aiheuttaa väistämättömästi ihmisyhteiskunnan tuotantovoimien jättiläismäisen kehityksen. Mutta miten nopeasti tämä kehitys tulee edistymään, miten pian se vie siihen, että työnjaosta päästään eroon, että henkisen ja ruumiillisen työn vastakohtaisuus häviää ja että työ muuttuu „ensimmäiseksi elämäntarpeeksi”, sitä emme tiedä emmekä voi tietää.
Senpä vuoksi meillä onkin oikeus puhua valtion kiertämättömästä kuoleutumisesta vain korostaen tämän prosessin pitkällisyyttä, sen riippuvaisuutta kommunismin korkeamman vaiheen kehityksen nopeudesta ja jättäen kokonaan avoimeksi kysymyksen kuoleutumisen määräajoista tai konkreettisista muodoista, sillä näiden kysymysten ratkaisemiseen ei ole aineistoa.
Valtio voi tyyten kuolla pois silloin, kun yhteiskunta toteuttaa säännön: „jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan”, siis silloin, kun ihmiset tottuvat siinä määrin noudattamaan yhteiselämän perussääntöjä ja kun heidän työnsä tulee niin tuottavaksi, että he tulevat vapaaehtoisesti tekemään työtä kykyjensä mukaan. „Porvarillisen oikeuden ahdas näköpiiri”, joka pakottaa laskelmoimaan Shylockin tunnottomuudella, ettei vain tekisi työtä puolta tuntia enemmän kuin toinen, ettei vain saisi vähemmän palkkaa kuin toinen,-tämä ahdas näköpiiri tulee silloin sivuutetuksi. Tuotteiden jako ei vaadi silloin kunkin saaman tuotemäärän säännöstelyä yhteiskunnan taholta; jokainen tulee ottamaan vapaasti „tarpeittensa mukaan".
Porvarilliselta näkökannalta on helppo julistaa tällainen yhteiskuntarakenne „pelkäksi utopiaksi” ja hammastella sellaisista sosialistien lupauksista, että jokainen on ilman mitään yksityisen kansalaisen työn valvontaa oikeutettu saamaan yhteiskunnalta kuinka suuren määrän tahansa tryffeleitä, autoja, pianoja y.m. Tällaisella hammastelulla kuittaa asian vielä nytkin enemmistö porvarillisista „oppineista”, jotka paljastavat siten sekä tietämättömyytensä että itsekkään pyrkimyksensä puolustaa kapitalismia.
Tietämättömyytensä - sillä ainoankaan sosialistin päähän ei ole pälkähtänyt „luvata” kommunismin kehityksen korkeamman vaiheen tuloa, mutta se suurten sosialistien ennakkonäkemys, että tulee, edellyttää toisenlaista työn tuottavuutta kuin nykyinen on, toisenlaista ihmistä kuin on nykyinen poroporvari, joka „ilman aikojaan” - kuten Pomjalovskin kuvaamat seminaarilaiset - saattaa turmella yhteiskunnallisen rikkauden varastoja ja vaatia mahdottomia.
Siihen saakka, kunnes kommunismin „korkeampi” vaihe tulee, sosialistit vaativat yhteiskunnan ja valtion taholta mitä tiukinta työn ja kulutuksen määrän valvontaa, mutta tämän valvonnan täytyy alkaa kapitalistien pakkoluovuttamisesta, työläisten valvonnasta kapitalisteihin nähden, ja sen toimeenpanijana täytyy olla aseellisten työläisten valtion eikä virkamiesten valtion.
Porvarillisten ideologien (ja heidän hännänkantajainsa, sellaisten kuin herrojen Tseretelien, Tshernovien ja kumpp.) itsekäs pyrkimys kapitalismin puolusteluun ilmenee juuri siinä, että kaukaista tulevaisuutta koskevilla väittelyillä ja jutuilla he peittävät salavihkaa tämänpäiväisen politiikan ajankohtaisen ja polttavan kysymyksen kapitalistien pakkoluovuttamisen, kaikkien kansalaisten muuttamisen yhden suur-„syndikaatin”, nimittäin koko valtion työläisiksi ja toimitsijoiksi, ja koko tämän syndikaatin kaikkien toimien täydellisen alistamisen tosidemokraattisen valtion, työläisten ja sotilaiden edustajain Neuvostojen valtion alaiseksi.
Kun oppinut professori ja hänen perässään poroporvari ja tämän perässä herrat Tseretelit ja Tshernovit puhuvat järjettömistä utopioista, bolshevikkien demagogisista lupauksista ja sosialismin „käytäntöön ottamisen” mahdottomuudesta, niin he tarkoittavat itse asiassa nimenomaan kommunismin korkeampaa astetta eli vaihetta, jonka „käytäntöön ottamista” ei kukaan ole edes ajatellut, saati sitten luvannut, sillä sitä ei yleensä voida „ottaa käytäntöön” Ja tässä olemmekin tulleet siihen sosialismin ja kommunismin välistä tieteellistä eroa koskevaan kysymykseen, jota Engels on kosketellut edellä esitetyssä lausunnossaan „sosialidemokraatti” nimityksen virheellisyydestä. Poliittisesti ero kommunismin ensimmäisen eli alemman ja korkeamman vaiheen välillä tulee ajan oloon todennäköisesti valtavan suureksi, mutta nyt, kapitalismin aikana, olisi sen julistaminen naurettavaa, ja etualalle saattaisivat sen työntää korkeintaan vain jotkut anarkistit (jos anarkistien keskuudessa on vielä jäljellä sellaisia, jotka eivät ole oppineet mitään sen jälkeen, kun Kropotkinit, Grave, Cornelissen y.m. anarkismin „tähdet” ovat „plehanovilaiseen tapaan” muuttuneet sosialishovinisteiksi tai juoksuhauta anarkisteiksi, kuten lausui Ge, yksi niistä harvoista anarkisteista, joilla on vielä säilynyt kunnia ja omatunto).
Mutta tieteellinen ero sosialismin ja kommunismin välillä on selvä. Sitä, mitä tavallisesti sanotaan sosialismiksi, Marx nimitti kommunistisen yhteiskunnan „ensimmäiseksi” eli alemmaksi vaiheeksi. Sikäli kuin tuotantovälineet tulevat yhteiseksi omaisuudeksi, sopii tässäkin käyttää sanaa „kommunismi”, ellei unohdeta, että se ei ole täydellistä kommunismia. Marxin selitysten suuri merkitys on siinä, että hän soveltaa tässäkin johdonmukaisesti materialistista dialektiikkaa, oppia kehityksestä, käsitellen kommunismia kapitalismista kehittyvänä. Skolastisesti keksittyjen„,sepiteltyjen” määritelmien ja hedelmättömien sanoista kiistelyjen (mikä on sosialismia, mikä kommunismia) asemesta Marx erittelee, mitä voitaisiin nimittää kommunismin taloudellisen kypsyyden asteiksi.
Ensimmäisessä vaiheessaan, ensimmäisellä asteellaan kommunismi ei voi vielä olla taloudellisesti täysin kypsä, täysin vapaa kapitalismin perinteistä ja jäljistä. Siitä johtuu sellainen mielenkiintoinen ilmiö kuin „porvarillisen oikeuden ahtaan näköpiirin säilyminen kommunismin aikana sen ensimmäisessä vaiheessa. Porvarillinen oikeus kulutustarvikkeiden jaon suhteen edellyttää tietenkin kiertämättä myös porvarillista valtiota, sillä oikeus ei ole mitään ilman koneistoa, joka kykenee pakottamaan oikeusnormien noudattamiseen.
Siis kommunismin vallitessa säilyy jonkin aikaa, paitsi porvarillinen oikeus, myös porvarillinen valtiokin - ilman porvaristoa!
Tämä saattaa tuntua paradoksilta tai pelkältä dialektiselta älynleikiltä, josta marxilaisuutta syyttävät usein henkilöt, jotka eivät ole viitsineet rahtuakaan vaivautua tutkiakseen sen valtavan syvää sisältöä.
Mutta todellisuudessa elämä näyttää meille joka askeleella, sekä luonnossa että yhteiskunnassa, vanhan jäännöksiä uudessa. Eikä Marx ole mielivaltaisesti pistänyt kommunismiin pikkupalaa „porvarillista” oikeutta, vaan on ottanut sen, mikä kapitalismin uumenista lähteneessä yhteiskunnassa on taloudellisesti ja poliittisesti kiertämätöntä.
Demokratialla on valtava merkitys työväenluokan vapaustaistelussa kapitalisteja vastaan. Mutta demokratia ei ole suinkaan raja, jota ei voida ylittää, vaan ainoastaan yksi etapeista tiellä feodalismista kapitalismiin ja kapitalismista kommunismiin.
Demokratia merkitsee yhdenvertaisuutta. On ymmärrettävää, miten suuri merkitys on proletariaatin taistelulla yhdenvertaisuuden puolesta ja yhdenvertaisuus-tunnuksella, jos yhdenvertaisuus käsitetään oikein, luokkien hävittämisen mielessä. Mutta demokratia merkitsee ainoastaan muodollista yhdenvertaisuutta. Ja heti kun on toteutettu yhteiskunnan kaikkien jäsenten yhdenvertaisuus tuotantovälineiden omistukseen nähden, t.s. työn yhdenvertaisuus, palkan yhdenvertaisuus, ihmiskunnan eteen nousee kiertämättä kysymys siitä, että on mentävä eteenpäin, muodollisesta yhdenvertaisuudesta tosiasiallisesti yhdenvertaisuuteen, t.s. toteutettava sääntö: „jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan” Millaisten etappien kautta, millaisten käytännön toimenpiteiden avulla ihmiskunta kulkee tähän korkeimpaan päämäärään, sitä emme tiedä emmekä voi tietää. Mutta on tärkeää tehdä itselleen selväksi, kuinka äärettömän valheellinen on se tavanomainen porvarillinen käsitys, että sosialismi on muka jotain kuollutta, kangistunutta, kerta kaikkiaan määrättyä, vaikka todellisuudessa vasta sosialismista alkaakin nopea, varsinainen, todella joukkoluontoinen, väestön enemmistön ja sitten koko väestön osanotolla tapahtuva edistys yhteiskunta- ja yksityiselämän kaikilla aloilla.
Demokratia on valtion muoto, eräs valtion muunnoksista. Niin muodoin se, kuten jokainen valtio, on järjestettyä, systemaattista väkivallan käyttöä ihmisiä kohtaan. Näin toiselta puolen. Mutta toiselta puolen se merkitsee kansalaisten keskinäisen yhdenvertaisuuden muodollista tunnustamista, kaikille samanlaista oikeutta määrätä valtion rakenteesta ja hallita sitä. Ja tämä vuorostaan on yhteydessä siihen, että demokratia tietyllä kehitysasteellaan ensinnäkin liittää lujasti yhteen kapitalismia vastaan vallankumouksellisen luokan, proletariaatin, ja tekee sille mahdolliseksi särkeä, murskata sirpaleiksi, pyyhkäistä pois maan kamaralta porvarillisen, vaikkapa tasavaltalaisporvarillisenkin valtiokoneiston, vakinaisen sotaväen, poliisin, virkamiehistön, asettaa niiden tilalle demokraattisemman koneiston, mutta silti yhä valtiokoneiston aseellisten työläisjoukkojen muodossa, jotka kasvavat koko kansaa käsittäväksi miliisiksi.
Tässä „määrä muuttuu laaduksi": tällainen demokratismin aste liittyy porvarillisen yhteiskunnan puitteiden ylittämiseen, tuon yhteiskunnan sosialistisen uudesti rakentamisen alkamiseen. Kun todella kaikki osallistuvat valtion hallintaan, silloin kapitalismi ei voi enää pitää puoliaan. Ja kapitalismin kehitys vuorostaan luo edellytykset sille, .että todella „kaikki” voivat ottaa osaa valtion hallintaan. .Näihin edellytyksiin kuuluu yleinen luku- ja kirjoitustaito, joka on useissa edistyneimmissä kapitalistisissa maissa jo toteutettu, sitten miljoonien työläisten „opettaminen ja kuriin totuttaminen” postin, rautateiden, suurtehtaiden, suurkaupan, pankkilaitosten y.m.s. suuren, mutkikkaan, yhteiskunnallistetun koneiston avulla.
Tällaisten taloudellisien edellytysten vallitessa on täysin mahdollista viipymättä, heti ensi päivästä, kun kapitalistit ja virkamiehet on kukistettu, siirtyä siihen, että heidän tilalleen tuotantoa ja jakelua valvomaan, työtä ja tuotteita kirjaamaan pannaan aseelliset työläiset, aseellinen kansa kokonaisuudessaan. (Valvonta- ja tilinpitokysymystä ei pidä sekoittaa tieteellisesti sivistynyttä henkilökuntaa, insinöörejä, agronomeja y.m. koskevaan kysymykseen: nämä herrat työskentelevät tänään alistuen kapitalistien valtaan, huomenna he työskentelevät vielä paremmin alistuen aseellisten työläisten valtaan.)
Tilinpito ja valvonta - se on tärkeintä mitä tarvitaan kommunistisen yhteiskunnan ensimmäisen vaiheen „järjestämistä” ja säännöllistä toimintaa varten. Kaikki kansalaiset muuttuvat tällöin valtion palkallisiksi työntekijöiksi, valtion, jona ovat aseelliset työläiset, Kaikista kansalaisista tulee yhden, koko kansan valtio-„syndikaatin” virkailijoita ja työläisiä. Koko asia on vain siinä, että he työskentelisivät yhtäläisesti, noudattaen oikein työn mittaa, ja saisivat palkkaa yhtäläisesti. Tämän tilinpidon ja valvonnan on kapitalismi yksinkertaistanut äärimmilleen, tavattoman yksinkertaisiksi, jokaiselle luku- ja kirjoitustaitoiselle henkilölle helpoiksi tarkkailu- ja muistiinpanotehtäviksi, jotka vaativat aritmetiikan neljän laskutavan tuntemista ja tarvittavien kuittien laatimista.
Kun kansan enemmistö alkaa suorittaa kaikkialla itsenäisesti tällaista tilinpitoa valvontaa kapitalisteihin nähden (joista on tehty toimenhaltijoita) sekä herroihin intelligentteihin nähden, joilla on säilynyt kapitalistisia tottumuksia, silloin tämä valvonta tulee todella kaikkialle ulottuvaksi, yleiseksi, koko kansan asiaksi, silloin sitä ei voida mitenkään väistää, siitä „ei pääse mihinkään".
Koko yhteiskunta tulee olemaan yksi toimisto ja yksi tehdas, jossa vallitsee yhdenvertaisuus työssä ja palkassa.
Mutta tämä tehdas"-kuri, minkä proletariaatti, joka on voittanut kapitalistit ja kukistanut riistäjät, ulottaa koko yhteiskuntaan, ei millään muotoa ole meidän ihanteemme eikä lopullinen päämäärämme, vaan ainoastaan porras, joka on välttämätön yhteiskunnan perusteellisessa puhdistamisessa kapitalistisen riiston inhottavuudesta ja ruokottomuudesta sekä yhä jatkuvaa eteenpäinmenoa varten.
Siitä hetkestä, jolloin yhteiskunnan kaikki jäsenet tai ainakin valtava enemmistö heistä ovat oppineet itse hallitsemaan valtiota, itse ottaneet tämän asian käsiinsä„,panneet käyntiin” valvonnan mitättömään kapitalistivähemmistöön nähden, niihin herraskaisiin nähden, jotka tahtovat säilyttää kapitalistiset tottumuksensa, sellaisiin työläisiin nähden, joita kapitalismi on syvästi turmellut, siitä hetkestä alkaa yleensä kaikkinainen hallitseminen olla tarpeetonta. Mitä täydellisempi on demokratia, sitä lähempänä on hetki, jolloin se käy tarpeettomaksi. Mitä demokraattisempi on „valtio”, joka muodostuu aseellisista työläisistä ja joka „ei enää ole valtio sanan varsinaisessa mielessä sitä nopeammin aIkaa kaikkinainen valtio kuoleutua.
Sillä kun kaikki oppivat johtamaan ja tulevat todella johtamaan itsenäisesti yhteiskunnallista tuotantoa, itsenäisesti suorittamaan tilinpitoa ja valvomaan tyhjäntoimittajia, herrastelijoita, veijareita ja sen sellaisia „kapitalismin perinteiden säilyttäjiä” - silloin tämä koko kansan asiaksi tulleen tilinpidon ja valvonnan kiertäminen käy ehdottomasti niin äärettömän vaikeaksi, niin harvinaiseksi poikkeukseksi, siitä tullaan todennäköisesti rankaisemaan niin nopeasti ja tuntuvasti (sillä aseelliset työläiset ovat käytännöllisen elämän väkeä eivätkä tunteellisia intelligenttejä ja tuskin tulevat sietämään leikittelyä kanssaan), että kaiken inhimillisen yhteiselämän yksinkertaisten perussääntöjen noudattamisen välttämättömyys tulee hyvin pian tottumukseksi.
Ja silloin on ovi selko selällään auki siirtymistä varten kommunistisen yhteiskunnan ensimmäisestä vaiheesta sen korkeampaan vaiheeseen ja samalla valtion täydelliseen kuoleutumiseen.

10

297

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • T Urpo

      Kun opettelet vähän kappalejakoa ja et viittaa
      ihan sata vuotta sitten keksittyyn niin voidaan
      jatkaa.

      Sen verran voi kommentoida ettei yhteiskunnasta
      ulkoisteta täysivaltaista kansalaista.

      Äänioikeus, puheen- ja mielipiteen- sekä kokoontu-
      misen ja järjestäytymisen oikeus on jakamaton.

      Jos edellä mainittuja ei käytä, sekin on jakamaton
      oikeus.

      Sivistyneen sivilisaation perusta.

      Sivistynyt sivilisaatio ei lähde siitä että
      toismieliset kitketään!

      Opettele ilmaisemaan itseäsi.

      • hannu_rainesto

        ...kuten arvelin, yli menee että kohisee... Vituttaako, kun ei tajua mitään?


      • PappaManninen
        hannu_rainesto kirjoitti:

        ...kuten arvelin, yli menee että kohisee... Vituttaako, kun ei tajua mitään?

        ei kelpaa edes paskapaperiksi. Substanssi ja käytäntö. Siinä klikkaa pahasti. Tämä on satua, aivan puutaheinää paskaa...


      • mies varjoiselta kujalta

        Näin siinä käy ku isukki osaa nää marxin teoriat sosialismista,hyvä hannu setä sä oot paras opettaja, tolle t urpolle ja pappamanniselle,ne on nääs vähä jääneet jälkeen marxismista!

        BRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖTS !

        BUUUAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA !

        mies varjoiselta kujalta


      • T Urpo
        mies varjoiselta kujalta kirjoitti:

        Näin siinä käy ku isukki osaa nää marxin teoriat sosialismista,hyvä hannu setä sä oot paras opettaja, tolle t urpolle ja pappamanniselle,ne on nääs vähä jääneet jälkeen marxismista!

        BRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖTS !

        BUUUAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA !

        mies varjoiselta kujalta

        Vai onko se jossain toiminnassa?

        Että BUAAAAHAAHHHAAAHHAAAAA!

        Vaan sinne varjoon.

        Ei ole.

        Enää.

        Kun ei toimi.

        Vai pitääkö sekin todistaa?

        Sinne kujalle.

        Hah!


      • T Urpo
        hannu_rainesto kirjoitti:

        ...kuten arvelin, yli menee että kohisee... Vituttaako, kun ei tajua mitään?

        Kun ymmärtää mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta.

        Tai kun ymmärtää mikä on totta tai satua.

        Tai kun ymmärtää ettei 1800 luvun maailmassa
        tiedetty yhtikäs mitään tämän päivän maailmasta.

        Vai tiedettiinkö?

        Ei.

        Teikäläisen partarunkkupaskan esittely on ihan
        saman laista kun uskovaisten selitykset maailmas-
        ta raamatun avulla.

        Ensin todetaan olennaiselta osalta epätosi todek-
        si ihan itse. Julistetaan se oikeaksi.

        Sen jälkeen loppu tuetaan tuon todeksi juliste-
        tun epätoden varaan.

        Kuten proletariaatit tai luokat tämän päivän
        Suomessa.

        Molemmat ovat Rainesto täyttä paskaa.

        Ihmisiä menee ja tulee, varakoituu ja köyhtyy,
        tulee iloiseksi, surulliseksi, vanhaksi!

        Sinun uskontosi ei ole yhtikäs mitään enää
        koska siltä puuttuu se työväenluokka yleisönä.

        Työväenluokka kuten sinä sen näet. Toisin kuin
        mitä se on olemassa oikeassa elämässä, jossa
        sinä et elä.

        Et saatanan punajeesus ymmärrä millään että
        työläisissä on varakkaita ja yrittäjissä köyhiä!

        Jos julistaa poliittista ilosanomaa niin mikäli
        se ei lähde perustaltaan tästä päivästä, se
        on aivan huhheisontaa.

        Kuten sinun saarnasi.

        Et usko että naurattaa kun munarimaanpetturin
        kanssa piditte Venäjän puolia ohjuskilpi asiassa!

        KAKSI PUNIKKIA PUOLUSTAMASSA MAAILMAN SUURIMPIEN
        RYÖSTÖKAPITALISTIEN EDESOTTAMUKSIA!

        MITEN VITUSSA VOIT KUVITELLA OLEVASI USKOTTAVA
        KUN OLET KUIN TUULELLA KÄYVÄ LADON OVI.

        HEILUU MINNE SATTUU.

        Voit suksia aivan rauhassa vittuun noine jumalat-
        toman pitkine sepustuksine jotka muistuttavat
        elävästi poliittisesta agitaatiosta
        sadan vuoden takaa.

        Nyt on vaan niin että puuttuu ne matit ja maijat
        jotka lukutaidottomina tai puutteellisella luku-
        taidolla arvelivat siinä olevan jotain
        viisasta?

        Mutta mites se monipuoluejärjestelmä sosialismissä.

        Kiistit tuolla ettet ole sitä kriminalisoinut.

        Onko sosialismissä keskustaa ja kokoomusta sekä
        demareita?

        Kyllä vai ei.

        Kaksi sanaa jotka sinunkin luulisi osaavan.

        Jos et osaa niin ota mallia neljänneksi alimmal-
        ta riviltä.


      • hannu_rainesto
        T Urpo kirjoitti:

        Vai onko se jossain toiminnassa?

        Että BUAAAAHAAHHHAAAHHAAAAA!

        Vaan sinne varjoon.

        Ei ole.

        Enää.

        Kun ei toimi.

        Vai pitääkö sekin todistaa?

        Sinne kujalle.

        Hah!

        Sinä Urpo, kuten myös Manninen, antipunikki ja x mies, ette ymmärrä, että marxismissa on keskeistä kyse juuri kapitalismin analyysistä. Teillä on mahdollisuus kumota siis marxismi, mutta teidän tulee tehdä se kapitalismilla ja tieteellisesti perustellen. Tuo suunsoittonne vain korostaa tyhmyyttänne.

        Marxismin kumoamiseen riittää sen keskeisten väittämien kumoaminen eli todistaa, että kapitalistinen käytäntö ei ole marxilaisen tutkimuksen, siitä tehdyn selityksen ja kuvauksen mukainen.

        Marxismin yksi osa, kansantalous on sen keskeinen kantava voima, joten kumoamalla se, jää jäljelle vain materialistinen filosofia ja sosialismin teoria. Niiden kestäminen muuttuu samalla vaikeammaksi, vaikka eivät vielä kumoudukaan kansantaloustieteen mukana. Marxilainen maailmankatsomus on kokonaisuus, jonka eri osat perustelevat toisiaan, ollen samalla itsenäisiä. Joten jo yhden niistä kaatuessa, katoaa kokonaisuudesta merkittävä osa.

        Itse pitäisin heikoimpana lenkkinä tieteellisiltä perusteiltaan sosialismin teoriaa, ja ansiokkaasti suuta soitellen olette sitä yrittäneetkin kaataa, joskin huonoin, jopa surkein tuloksin.

        Ryhdistäytykää, lyökää päät yhteen ja tehkää marxismista selvää, teiltähän tämä varmaan käy, siksi hyvin tunnette kapitalistisen todellisuuden ja sen rahatalouden kiemurat.
        Voitte olla varmoja Nobel palkinnosta, maineesta ja kunniasta, jos tuon työn suoritatte. Voitte todistaa oman erinomaisuutenne ja saatte kommunistien ja kapitalisten yhteisen kunnioituksen osaksenne. Joten kannattaa yrittää, sillä koskaan ei tiedä, millä oksalla se onni istuu.

        Väärän teorian tulee joutua hylätyksi, jotta saadaan uusi ja parempi teoria tilalle (edes yhteisesti hyväksytty, tieteellinen), tämä siis koskee myös marxilaista teoriaa.


      • hannu_rainesto
        T Urpo kirjoitti:

        Kun ymmärtää mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta.

        Tai kun ymmärtää mikä on totta tai satua.

        Tai kun ymmärtää ettei 1800 luvun maailmassa
        tiedetty yhtikäs mitään tämän päivän maailmasta.

        Vai tiedettiinkö?

        Ei.

        Teikäläisen partarunkkupaskan esittely on ihan
        saman laista kun uskovaisten selitykset maailmas-
        ta raamatun avulla.

        Ensin todetaan olennaiselta osalta epätosi todek-
        si ihan itse. Julistetaan se oikeaksi.

        Sen jälkeen loppu tuetaan tuon todeksi juliste-
        tun epätoden varaan.

        Kuten proletariaatit tai luokat tämän päivän
        Suomessa.

        Molemmat ovat Rainesto täyttä paskaa.

        Ihmisiä menee ja tulee, varakoituu ja köyhtyy,
        tulee iloiseksi, surulliseksi, vanhaksi!

        Sinun uskontosi ei ole yhtikäs mitään enää
        koska siltä puuttuu se työväenluokka yleisönä.

        Työväenluokka kuten sinä sen näet. Toisin kuin
        mitä se on olemassa oikeassa elämässä, jossa
        sinä et elä.

        Et saatanan punajeesus ymmärrä millään että
        työläisissä on varakkaita ja yrittäjissä köyhiä!

        Jos julistaa poliittista ilosanomaa niin mikäli
        se ei lähde perustaltaan tästä päivästä, se
        on aivan huhheisontaa.

        Kuten sinun saarnasi.

        Et usko että naurattaa kun munarimaanpetturin
        kanssa piditte Venäjän puolia ohjuskilpi asiassa!

        KAKSI PUNIKKIA PUOLUSTAMASSA MAAILMAN SUURIMPIEN
        RYÖSTÖKAPITALISTIEN EDESOTTAMUKSIA!

        MITEN VITUSSA VOIT KUVITELLA OLEVASI USKOTTAVA
        KUN OLET KUIN TUULELLA KÄYVÄ LADON OVI.

        HEILUU MINNE SATTUU.

        Voit suksia aivan rauhassa vittuun noine jumalat-
        toman pitkine sepustuksine jotka muistuttavat
        elävästi poliittisesta agitaatiosta
        sadan vuoden takaa.

        Nyt on vaan niin että puuttuu ne matit ja maijat
        jotka lukutaidottomina tai puutteellisella luku-
        taidolla arvelivat siinä olevan jotain
        viisasta?

        Mutta mites se monipuoluejärjestelmä sosialismissä.

        Kiistit tuolla ettet ole sitä kriminalisoinut.

        Onko sosialismissä keskustaa ja kokoomusta sekä
        demareita?

        Kyllä vai ei.

        Kaksi sanaa jotka sinunkin luulisi osaavan.

        Jos et osaa niin ota mallia neljänneksi alimmal-
        ta riviltä.

        Kun ymmärtää mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta.

        Tai kun ymmärtää mikä on totta tai satua.

        Tai kun ymmärtää ettei 1800 luvun maailmassa
        tiedetty yhtikäs mitään tämän päivän maailmasta.

        Vai tiedettiinkö?

        Ei.

        HR: Olette juuri yhdessä todistaneet, että historiasta voi oppia ennustamaan tulevaisuutta. Olette myös joutuneet todistamaan, että kapitalismi oli kapitalismia jo 1800 luvulla ja se on sitä edelleen. Mikä kapitalismissa on siis muuttunut niin, että se ei ole enää kapitalismia, jota se oli 1800 luvulla, kuten väität? Muistathan, että kyse on kokoajan kapitalsimista, tästä tuotantotavasta jota elämme ja sen keskeisistä tekijöistä, niistä jotka määrittävät kapitalismin kapitalismiksi.

        Teikäläisen partarunkkupaskan esittely on ihan
        saman laista kun uskovaisten selitykset maailmas-
        ta raamatun avulla.

        HR: Tämä ei riitä vielä tieteelliseksi argumentiksi.

        Ensin todetaan olennaiselta osalta epätosi todek-
        si ihan itse. Julistetaan se oikeaksi.

        HR: Siis mikä on todettu olennaiselta osaltaan epätodeksi ja kuinka se on toteennäytetty? Mikä on siis julistettu julistamalla todeksi?

        Sen jälkeen loppu tuetaan tuon todeksi juliste-
        tun epätoden varaan.

        HR: Kuvaile edes, kuinka tuo prosessi on suoritettu, käytä kapitalismia esimerkkinä, sillä siitähän tulee olla kyse, jos yrittää kumota marxilaisuutta.

        Kuten proletariaatit tai luokat tämän päivän
        Suomessa.

        HR: Sinä et ole pystynyt mitenkään edes horjuttaa luokkateoriaa, joten esität perustelusi tai edes myönnä olevasi paskanjauhaja.

        Molemmat ovat Rainesto täyttä paskaa.

        HR: Siis luokkateoria ja työväenluokka…? Ei sinun tarvitse kumota kuin toinen noista niin molemmat kaatuu, kannatta yrittää, voit saada bingon. Kumoa teoria niin työväenluokka katoaa…, no jos ei kelpaa niin hävitä työväenluokka niin teoria siitä katoaa???

        Ihmisiä menee ja tulee, varakoituu ja köyhtyy,
        tulee iloiseksi, surulliseksi, vanhaksi!

        HR: Luokat määräytyy Ihmisten suhteesta määrääviin pääomiin ja tuotantovälineiden omistukseen, ei ikään, sukupuoleen, tunnetilaan tai eläkkeelle menoon.

        Sinun uskontosi ei ole yhtikäs mitään enää
        koska siltä puuttuu se työväenluokka yleisönä.

        HR: Sinä ja toverisi tässä todistatte olevanne uskovaisia suhteessanne kapitalismiin ja sitä myötä kaikkeen muuhunkin mitä sössötätte.

        Työväenluokka kuten sinä sen näet. Toisin kuin
        mitä se on olemassa oikeassa elämässä, jossa
        sinä et elä.

        HR: No nytkö sinä jo sen työväenluokan löysit, kun se piti juuri kumota. Mutta kumoaminen on toki helpompaa, kun tietää mitä kumoaa.

        Et saatanan punajeesus ymmärrä millään että
        työläisissä on varakkaita ja yrittäjissä köyhiä!

        HR: Jeesus oli arabiheimoa, palestiinalaisia, ei punaisia, koska nimen punaiselle on antanut vasta työväenluokan teoria, punalippu, teorian ja sitä kannattavan luokan symboli. Työväenluokan teoria on syntyään n.1600 luvulta ja taitaa olla porvaritiedemiesten tuotantoa. Marx sanoo näin:
        ””” „Mitä minuun tulee, niin minulle ei kuulu ansio siitä, että olisin keksinyt luokkien olemassaolon nykyisessä yhteiskunnassa, enempää kuin siitäkään, että olisin keksinyt niiden keskinäisen taistelun. Porvarilliset historioitsijat olivat kauan ennen minua esittäneet tämän luokkien taistelun historiallisen kehityksen ja porvarilliset taloustieteilijät luokkien taloudellisen anatomian. Mitä minä toin uutta, oli sen todistaminen: 1) että luokkien olemassaolo on sidottu vain tuotannon tiettyihin historiallisiin kehitysvaiheisiin (historische Entwicklungsphasen der Produktion); 2) että luokkataistelu johtaa välttämättömästi proletariaatin diktatuuriin; 3) että tämä diktatuuri itse muodostaa vain siirtymiskauden kaikkien luokkien hävittämiseen ja luokattomaan yhteiskuntaan"...
        Näillä sanoilla Marxin on onnistunut ilmaista erinomaisen selväpiirteisesti ensinnäkin oppinsa pää- ja peruseroavaisuus porvariston edistyneimpien ja syvällisimpien ajattelijain opista ja toiseksi valtio-oppinsa ydin.”””””

        Tässä siis samalla ilmenee se, mihinkä sinun T Urpo, antipunikki, Manninen ja x kysyjä tulee kiinnittää huomiota, kun kumoatte marxismia.

        Jos julistaa poliittista ilosanomaa niin mikäli
        se ei lähde perustaltaan tästä päivästä, se
        on aivan huhheisontaa.

        HR: Kuten tuossa edellä lukee, on kyse porvariston kauan sitten esiin tuomasta luokkateoriasta, siis teidän oman aatehistorianne, sen historian joka teitä opettaa ja joka teidät on luonut typeryyksinenne kaikkineen. Kiellättekö nyt sen??

        Kuten sinun saarnasi.

        HR: Minun saarnani on marxilaisleniniläistä teoriaa, työväenluokan pelastamiseksi orjuudestaan. Ja kuten jo edellä on todettu, se on porvaritiedemiesten aloittamaa…..

        Et usko että naurattaa kun munarimaanpetturin
        kanssa piditte Venäjän puolia ohjuskilpi asiassa!

        HR: Venäjä on yksin, yksi kapitalistinen valtio, jolla on perusteensa kuitenkin vielä Neuvostoliitossa. Ei siis ole kyse kylmänsodan (aate) rintamasta vaan kapitalistisen maailman luonnonvarojen haalimisesta. Venäjän puolustaa omiaan ja me oikeudenmukaiset sitä, että kunkin maan luonnonvarat ovat sen omia.

        KAKSI PUNIKKIA PUOLUSTAMASSA MAAILMAN SUURIMPIEN
        RYÖSTÖKAPITALISTIEN EDESOTTAMUKSIA!

        MITEN VITUSSA VOIT KUVITELLA OLEVASI USKOTTAVA
        KUN OLET KUIN TUULELLA KÄYVÄ LADON OVI.

        HEILUU MINNE SATTUU.

        HR: Kuten tuossa edellä jo sanoin, meidän tulee kaikkien puolustaa myös toisten maiden koskemattomuutta, jos aiomme perustella omamme koskemattomuutta. USA ja EU ovat esittäneet, että sillä ei ole mitään merkitystä, mutta uskon, että emme ole samaa mieltä siitä, edes teidän tollojen kanssa, että on ja paljonkin.

        Voit suksia aivan rauhassa vittuun noine jumalat-
        toman pitkine sepustuksine jotka muistuttavat
        elävästi poliittisesta agitaatiosta
        sadan vuoden takaa.

        HR: Nuo sepustukset, kuten tässä esittämässäni lainauksessa ilmenee, ovat perustaltaan porvarillisia, kuten koko marxilaisuus, joka on siis tieteellinen kuvaus ennen kaikkea kapitalismista.

        Nyt on vaan niin että puuttuu ne matit ja maijat
        jotka lukutaidottomina tai puutteellisella luku-
        taidolla arvelivat siinä olevan jotain
        viisasta?

        HR: Tuon esiintuomaasi halveksintaa työväestöstä, kuten eilinen fasismin puolustelusi, joka oli suoraan rotuhygienian laitokselta.

        Mutta mites se monipuoluejärjestelmä sosialismissä.

        HR: Montako haluat perustaa, niin perusta, kun et ymmärrä mitä on politiikka ja mistä se nousee.

        Kiistit tuolla ettet ole sitä kriminalisoinut.

        HR: Monipuoluejärjestelmän kriminalisointi…? Mitä tämä tarkoittaa, kuka sen kriminalisoisi, sehän on oleellinen osa luokkayhteiskuntaa.

        Onko sosialismissä keskustaa ja kokoomusta sekä
        demareita?

        HR: Miksi eivät perusta, joka tapauksessa Venezuelassa lehdistö on edelleen 70 % kapitalistien hallussa, joten ei heidän suutaan ole tukittu sosialistien toimesta. Se on nyt sitä tämän päivän sosialismia. Ja on sitten, on toki oleellisempaa se, onko kansalla ruokaa, asuntoja ja terveydenhoitoa, kuin montaako lehteä tai TV-kanavaa se saa seurata.

        Kyllä vai ei.

        HR: No johan vastasin, tollo

        Kaksi sanaa jotka sinunkin luulisi osaavan.

        HR: Eikö mene jakeluun?

        Jos et osaa niin ota mallia neljänneksi alimmal-
        ta riviltä.

        HR: Sinulla ei siis ole eväitä muuhun kuin inttämiseen, kuten toveri antipunikilla, mannisella ja x kyselijällä.


      • T Urpo
        hannu_rainesto kirjoitti:

        Sinä Urpo, kuten myös Manninen, antipunikki ja x mies, ette ymmärrä, että marxismissa on keskeistä kyse juuri kapitalismin analyysistä. Teillä on mahdollisuus kumota siis marxismi, mutta teidän tulee tehdä se kapitalismilla ja tieteellisesti perustellen. Tuo suunsoittonne vain korostaa tyhmyyttänne.

        Marxismin kumoamiseen riittää sen keskeisten väittämien kumoaminen eli todistaa, että kapitalistinen käytäntö ei ole marxilaisen tutkimuksen, siitä tehdyn selityksen ja kuvauksen mukainen.

        Marxismin yksi osa, kansantalous on sen keskeinen kantava voima, joten kumoamalla se, jää jäljelle vain materialistinen filosofia ja sosialismin teoria. Niiden kestäminen muuttuu samalla vaikeammaksi, vaikka eivät vielä kumoudukaan kansantaloustieteen mukana. Marxilainen maailmankatsomus on kokonaisuus, jonka eri osat perustelevat toisiaan, ollen samalla itsenäisiä. Joten jo yhden niistä kaatuessa, katoaa kokonaisuudesta merkittävä osa.

        Itse pitäisin heikoimpana lenkkinä tieteellisiltä perusteiltaan sosialismin teoriaa, ja ansiokkaasti suuta soitellen olette sitä yrittäneetkin kaataa, joskin huonoin, jopa surkein tuloksin.

        Ryhdistäytykää, lyökää päät yhteen ja tehkää marxismista selvää, teiltähän tämä varmaan käy, siksi hyvin tunnette kapitalistisen todellisuuden ja sen rahatalouden kiemurat.
        Voitte olla varmoja Nobel palkinnosta, maineesta ja kunniasta, jos tuon työn suoritatte. Voitte todistaa oman erinomaisuutenne ja saatte kommunistien ja kapitalisten yhteisen kunnioituksen osaksenne. Joten kannattaa yrittää, sillä koskaan ei tiedä, millä oksalla se onni istuu.

        Väärän teorian tulee joutua hylätyksi, jotta saadaan uusi ja parempi teoria tilalle (edes yhteisesti hyväksytty, tieteellinen), tämä siis koskee myös marxilaista teoriaa.

        Teorioillahan on taipumusta tulla käyttöön.

        Marxin teoria kapitalismistä ei voi pitää paikkaansa
        koska tätä markkinataloutta ei ollut teorian
        kirjoittajalla mallina käytössä.

        Tämä on sanottu jo monta kertaa.

        Sinä sen kiellät.

        Koska olet teoriafundamentalisti.

        Jos kansantalous kumoutuu, kumoiutuu kaikki muu-
        kin ja elämä käy viheliäiseksi.

        Rahan arvo on jo sellainen akilleen kantapää
        ettei sosialismia kannata edes harkita.

        Taloutta ei voi sosialismillä pitää.

        Ihan simppeliä.

        Kaik muu on jonnin joutavaa höpinää.

        Miksi meidän pitää tehdä siitä vielä täälläkin
        selvää kun se teki sen itse?

        En ihan ymmärrä.

        Mutta väännetään rahan arvosta.

        Aloitetaan uusi keskustelu mitä rahan arvo
        tarkoittaa kansantaloudessa käytännössä
        sellaisessa maassa kuin Suomi, joka ei voi
        olla omavarainen kaikessa suhteessa.

        Tai periaatteessa voi, mutta mitä se tarkoittaisi
        kansan elintasolle ja elinoloille.

        Puhutaan tässä ajassa eikä sata vuotta sitten
        vallinneissa olosuhteissa.

        Tähän sinä et kykene koska kaikki vastaväitteet
        tulkitset välittömästi kapitalistiseksi
        propagandaksi.

        Kuten työnantajan maksamat sosiaalimaksut
        riistoksi!

        Opettelet ensin lukemaan ilman fundamentalismiä
        niin palataan asiaan.


    • T Urpo

      Että historian ja menneen arvioinnilla voi
      analysoida asioita.

      Olemme saaneet täyspäisten toverien kanssa jotakin
      aikaan!

      Tuon höpinäsi kumoaa se seikka ettei ole vallanku-
      mousta kannattavaa proletariaattia.

      Se on juuri se "keksintö", jonka todeksi väittä-
      mällä pidät teoriaa ns. "pystyssä" ja jonka
      faktisella toteamisella se kaatuu.

      Vittu kun naurattaa tuo "nykyaikainen" yhteiskun-
      ta ja siteerataan sata vuotta vanhoja pamflette-
      ja!

      Et usko että se huvittaa aivan helevetisti!

      Mutta historian opetuksiin!

      Lähihistoria on osoittanut että sosialistinen
      talous kaatuu vääjäämättä ennemmin kuin
      markkinatalouteen perustuva.

      Sosialistinen talouden pito on epärealistista,
      uskonnon omaista höperehtimistä, jossa vaaralli-
      sinta on totuuden ja todellisuuden peittäminen
      propagandaan poliittisen epäonnistumisen
      pelossa.

      Harvainvalta ja väkialtakoneisto, joka on suunnat-
      tu kansaan, estää asioiden objektiivisen arvioin-
      nin. Valtaa pitävät haraavat kaikin keinoin
      vastaan ja ovat valmiit vaikka kansan nälkäkuuriin.

      Viittaan peekoreaan nykyajassa.

      Minä puhun siitä mikä on olemassa.

      Sinä puhut siitä mitä ei ole koskaan ollut
      lopullisesti ja halajat sitä terminaalivaihetta,
      jossa maailman rikkain valtiokin teki konkan!

      Rainesto edellinen on ylitsekäymätön fakta.

      Puppugeneraattoria pyörittää rohveetta Rainesto!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1968
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1694
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1318
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1145
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1142
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      925
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      909
    Aihe