Jerry Hopkins kirjoittaa Elviksen ensimmäisestä levystä seuraavasti ensimmäisessä vakavasti otettavassa Elviksen elämäkerrassa (Elvis). Kirjaa ei varmastikaan enää löydy mistään tavallisesta kirjakaupasta, mutta käytettyjen markkinoillahan on kaikkea. Ostin itse kirjan heti sen ilmestyttyä Suomessa, ilmeisesti vuonna 1971.
"Samoihin aikoihin Elvis, Scotty ja Bill sopivat kaikkien tulojen jakamisesta siten, että Elvis sai 50 prosenttia ja Scotty sekä Bill 25 prosenttia kumpikin.
Oli heinäkuun loppu 1954 ja "That's All Right" oli kolmantena Memphisin country & western-musiikin listalla. Se pysyi tuolla paikalla kaksi viikkoa, pomppi sitten ykköpaikalle ja pois siltä jonkin aikaa ja roikkui sitten vitos- ja kuutospaikalla pitkän ajan kunnes lopulta katosi listoilta joulukuussa.
Se käväisi listoilla myös Nashvillessä ja New Orleansissa, mutta kokonaismyynti oli selvästi alle 20 000. Billboard, maan johtava musiikkijulkaisu, kehui levyä sanoen Elviksen olevan "lupaava laulaja, joka kykenee muokkaamaan laulun sopivaksi sekä country- että r&b-markkinoille".
Yhtä kaikki, levy oli vain alueellinen hitti. Se oli lupaava alku, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen.
Marion Keisker sanoo: "Lähetimme tuhatkunta levyä tiskijukille ja uskon, että 900 niistä meni suoraan roskikseen. Jos rhythm & blues -tyyppi sai levyn käsiinsä ja kuuli "Blue Moon of Kentuckyn" (bluegrasskappale), hän heitti sen menemään. Samoin kävi, jos country-tyyppi kuunteli "That's All Rightin". Myöhemmin he kaikki lähettelivät kirjeitä haluten toisen levyn.
Sam ei koskaan sanonut muuta kuin: "Soittakaa levy kerran läpi, yhden ainoan kerran." Kukaan ei vain kuunnellut."
"Samoihin aikoihin Elvis, Scotty ja Bill sopivat kaikkien tulojen jakamisesta siten, että Elvis sai 50 prosenttia ja Scotty sekä Bill 25 prosenttia kumpikin.
Oli heinäkuun loppu 1954 ja "That's All Right" oli kolmantena Memphisin country & western-musiikin listalla. Se pysyi tuolla paikalla kaksi viikkoa, pomppi sitten ykköpaikalle ja pois siltä jonkin aikaa ja roikkui sitten vitos- ja kuutospaikalla pitkän ajan kunnes lopulta katosi listoilta joulukuussa.
Se käväisi listoilla myös Nashvillessä ja New Orleansissa, mutta kokonaismyynti oli selvästi alle 20 000. Billboard, maan johtava musiikkijulkaisu, kehui levyä sanoen Elviksen olevan "lupaava laulaja, joka kykenee muokkaamaan laulun sopivaksi sekä country- että r&b-markkinoille".
Yhtä kaikki, levy oli vain alueellinen hitti. Se oli lupaava alku, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen.
Marion Keisker sanoo: "Lähetimme tuhatkunta levyä tiskijukille ja uskon, että 900 niistä meni suoraan roskikseen. Jos rhythm & blues -tyyppi sai levyn käsiinsä ja kuuli "Blue Moon of Kentuckyn" (bluegrasskappale), hän heitti sen menemään. Samoin kävi, jos country-tyyppi kuunteli "That's All Rightin". Myöhemmin he kaikki lähettelivät kirjeitä haluten toisen levyn.
Sam ei koskaan sanonut muuta kuin: "Soittakaa levy kerran läpi, yhden ainoan kerran." Kukaan ei vain kuunnellut."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Thats all right mama,oli aluksi paikallinen hitti,jaa siittä sitten eteen päin.Eiks bill lähtenyt jossain vaiheessa meneen kun ei saanut tarpeeksi liksaa,joku palkka tappelu sillä Elviksen bändillä oli 50-luvulla.70-luvullahan palkat oli kohillaan james burtonkin sai 50 tonnii en muista mistä ajasta varmaan viikosta.
Elvis aloitti tyhjästä, mutta ei halunnut myöhemminkään 50-luvulla maksaa soittajilleen suuria korvauksia. Bill ja Scotty saivat parhaimmillaan 200 dollaria viikossa ollessaan kiertueella ja 100 dollaria silloin kun heidän palveluksiaan ei tarvittu.
Pienet palkat herättivät närää, ja lopulta syyskuussa 57 kumpikin erosi Elviksen palveluksesta. Scotty kirjoittaa asiasta seikkaperäisesti kirjassaan "Than's Alright, Elvis". Mukana on jopa valokuva Elviksen isän lähettämästä viimeisestä kirjeestä, jossa Vernon Presley kuittaa irtisanoutumisen ja kertoo lähettävänsä mukana 86,25 dollarin arvoisen vihoviimeisen palkkashekin, jonka jälkeen raha-asiat on kuitattu.
Kumpikin oli töissä jo lokakuussa muiden palkkalistoilla ja palkkaa tuli kaksi kertaa enemmän kuin Elvis oli maksanut. Lisäksi kaikki heidän hotellikulunsa korvattiin erikseen.
Elvis oli ihaillut James Burtoniä jo 50-luvulla Rick Nelsonin kitaristina ja halusi hänet bändiinsä vuonna 69 aloittaessaan elokuvavuosien jälkeen lavaesiintymiset uudestaan. Burton oli kuuluisa kitaristi päin vastoin kuin Scotty Moore vuonna 1954 eikä varmasti olisi lähtenyt Elviksen leipiin millään minikorvauksella. Liksaa tuli 5000 dollaria viikossa.
Mooren ja Burtonin suurin ero kitaristeina oli siinä,et Moore oli enemmän aito rock-kitaristi,Burton jonkinlainen viihdesoittaja,joka viihtyikin Elviksen kanssa vuosia mm. Las Vegasissa.Scotty Moore loi uusia soundeja Bill Blackin ja Elviksen kanssa silloin ihan alussa,Sam Phillipsin hyvällä avustuksella.James Burton selvästi vähemmän tärkeä soittaja,mutta sopi Elviksen "yökerhobändiin".Niin,ja rumpalina D.J.Fontana tietysti myös tärkeä hemmo.