:- Äiti, missä se mun musta pitkä kokohameeni on? Saara kysyi surullisena äidiltään.
:- Se on silitettynä kodinhoitohuoneessa, äiti vastasi hiljaa.
Saara katsoi peiliin. Hän näki tummat silmänalusensa ja silmäpussinsa.
Hän tarttui puuterivippaan ja töpötti siihen vaaleaakin vaaleampaa puuteria. Sitten hän siveli vaalealla puuterilla kasvonsa ja kaulaaukon.
Saara tarttui mustaan kajalkynään ja veti paksut, tummat viivat alaluomiinsa.
Hän levitti mustaa ripsiväriä silmiinsä ja sipsutti kodinhoitohuoneeseen. Hän tarttui mustaan mekkoonsa, joka oli silitetty rypyttömäksi. Hän veti hameeen päälleen ja sipaisi vaaleat, pitkät hiuksensa kiinni. Isä aina kehui, kuinka kauniit ne ovat.
Saara etsi mustat korkokenkänsä kaapista ja laittoi ne jalkaansa.
:- Oletko valmis, kulta? Äiti huhuili eteisestä.
:- Olen, Saara vastasi ja käveli eteiseen.
:- Voi, kultaseni, äiti huokaisi ja halasi häntä tiukasti.
Saara tunsi, miten äidin kyyneleet kastelivat hänen olkapäänsä.
Saara otti äitiään kädestä kiinni ja yhdessä he kävelivät ulos autolle ja äiti meni kuskin puolelle. Hitaasti he ajoivat tihkusateessa eteenpäin. Pian he olivat perillä.
Äiti ja Saara kävelivät sisään kirkkoon ja Saara meni suoraan arkulle.
Miehet kantoivat arkun ulos ja hautajaissaattue lähti hidasta kävelyä kohti isälle varattua hautapaikkaa.
Saara tunsi, miten kyyneleet ja sade kastelivat hänen kasvonsa ja meikit levisivät pitkin poskia.
Äiti puristi hänen kättään ja Saara hymyili äidille surullisesti.
Kohta he saivat jättää hyvästinsä isälle.
Saara veti äidin mukanaan ja yhdessä he kävelivät isän luo, ja pudottivat kukkasensa, liljat isän arkun päälle. Liljat olivat isän lempikukkia.
:- Hyvästi, isä. Me rakastamme sinua, Saara sanoi hiljaa ja purskahti äänekkääseen itkuun.
tää oli tämmöne little story about life.. mitä olitte mielt pistäkää kommenttia!!!!!
:- Se on silitettynä kodinhoitohuoneessa, äiti vastasi hiljaa.
Saara katsoi peiliin. Hän näki tummat silmänalusensa ja silmäpussinsa.
Hän tarttui puuterivippaan ja töpötti siihen vaaleaakin vaaleampaa puuteria. Sitten hän siveli vaalealla puuterilla kasvonsa ja kaulaaukon.
Saara tarttui mustaan kajalkynään ja veti paksut, tummat viivat alaluomiinsa.
Hän levitti mustaa ripsiväriä silmiinsä ja sipsutti kodinhoitohuoneeseen. Hän tarttui mustaan mekkoonsa, joka oli silitetty rypyttömäksi. Hän veti hameeen päälleen ja sipaisi vaaleat, pitkät hiuksensa kiinni. Isä aina kehui, kuinka kauniit ne ovat.
Saara etsi mustat korkokenkänsä kaapista ja laittoi ne jalkaansa.
:- Oletko valmis, kulta? Äiti huhuili eteisestä.
:- Olen, Saara vastasi ja käveli eteiseen.
:- Voi, kultaseni, äiti huokaisi ja halasi häntä tiukasti.
Saara tunsi, miten äidin kyyneleet kastelivat hänen olkapäänsä.
Saara otti äitiään kädestä kiinni ja yhdessä he kävelivät ulos autolle ja äiti meni kuskin puolelle. Hitaasti he ajoivat tihkusateessa eteenpäin. Pian he olivat perillä.
Äiti ja Saara kävelivät sisään kirkkoon ja Saara meni suoraan arkulle.
Miehet kantoivat arkun ulos ja hautajaissaattue lähti hidasta kävelyä kohti isälle varattua hautapaikkaa.
Saara tunsi, miten kyyneleet ja sade kastelivat hänen kasvonsa ja meikit levisivät pitkin poskia.
Äiti puristi hänen kättään ja Saara hymyili äidille surullisesti.
Kohta he saivat jättää hyvästinsä isälle.
Saara veti äidin mukanaan ja yhdessä he kävelivät isän luo, ja pudottivat kukkasensa, liljat isän arkun päälle. Liljat olivat isän lempikukkia.
:- Hyvästi, isä. Me rakastamme sinua, Saara sanoi hiljaa ja purskahti äänekkääseen itkuun.
tää oli tämmöne little story about life.. mitä olitte mielt pistäkää kommenttia!!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos otat osaa kirjoituskilpaan niin sinun on hyvä ensin kertoa ihmiset minkä näköisiä he ovat ja mikä on mennyt vikaan? Novellissa on aina ennalta arvaamaton loppu. Hyvää syksyn jatkoa
Vatausta Kirsikan viestiin: (anteeksi jos ymmärsin sinut väärin)
Ei tarvitse, ainakaan minun mielestä kertoa mikä on mennyt vikaan ja minkä näköisiä henkilöt ovat...
Novelli voi alkaa mistä vain; se on novellin alku (novelli on lyhyt kuvaus tai pitkä, tietääkseni ei ole mitään tarkkoja sääntöjä..)
..ei tarvitse selitellä mitään...Vasta hiljalleen tiputella faktoja, jos on välttämätöntä...
Miksi novellissa pitäisi olla ennalta arvaamaton loppu? Eihän se mikään paras kriteeri ole. Lopun pitää olla itse novelliin sopiva...ja sellainen kuin kirjoittaja haluaa..
Novellistille:
Sinun novellisi jätti paljon itse täytettävää, mikä onkin hyvä...mielikuvitusta on kiva käyttäää..=)
Mutta olisit voinut tehdä lopusta vähän tarkemman (enemmän kerrontaa kuten alussa),vauhti kiihtyi mielestäni liialti, lopusta jäi irtonainen kuva. Mutta tietenkin kirjailijalla on vapaat kädet...