Buddhalainen jälleensyntyminen

Buddhalaisuudessahan ei uskota sieluun. Olen kuullut vertauksen, että jälleensyntymä on kuin edellinen liekki sytyttäisi uuden liekin. Missään ajatuksissani, havainnassani, tajuisuudessani, ruumiissani, tuntemuksissani tai taipumuksissani ei siis ole mitään pysyvää tai ei-ehdonvaraista.

Tällainen vaikuttaa minusta hyvin fiksulta ajattelumallilta. Buddhalaisuudessa kuitenkin puhutaan myös buddha-luonnosta, valaistumisesta ja nirvanasta.

Buddhalaisuutta minua paremmin tuntevat: Onko mielestänne skandhojen lisäksi olemassa kuolematon ja katkeamaton, samastumaton ja avara buddha-tietoisuus? Se perusluonne, mistä buddhalaisuudessa on kyse, säilyykö se kuollessa ja onko se ei-ehdonvarainen?

Sitten vielä olen pohdiskellut sellaista, että mikäli vapautuminen tai valaistuminen on

a) skandhojen tajuamista ehdonvaraiseksi ja itsettömyyden ymmärtämistä

b) mielen buddha-luontoon palaamista

c) takertumattomuutta

d) myötätuntoa ja vihattomuutta

e) viisautta ja tietämättömyyden hälventymistä,

niin eikö valaistuminenkin ole vain hetkellinen ja ehdonvarainen tila, mikäli ihmisessä ei ole mitään muuta kuin skandhat, mitään buddha-mieltä jos ei ole? Niin että parin vuoden päästä valaistuttuasi voitkin olla taas vihan sokaisema, takertuva ja typerä. Mikäli valaistuminenkaan ei ole pysyvää.