nyt sen myöntää jo Fischerkin, että maataloustukia ei voi pienentää, eikä suomenkaan pohjoisiin tai kansallisiin tukiin tule leikkauksia. Päin vastoin, niitä tulee korottaa. Ei yllättävää, koska ruuasta tulee olemaan maailmalla huutava pula jo lähiaikoina.
tämä oli
odotettavissakin
10745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ruuan hinta nousee niin nopeasti maailmalla, ettei yksinkertaisesti ole viisasta karsia tuotantoa tällä hetkellä, sitä yritetään kaikin keinoin saada lisää ja yksi keino on lisätä tukia sellaisille alueille, joissa se ei muuten kannata.
On jotenkin paradoksista, että samaanaikaan on Euroopassa sianlihasta aika suuret ylijäämävarastot, jotka on pakko dumpata markkinoille, ennenkuin ne vanhene käsiin.
Nämä varastot sotkevat lihantuotannon terveet markkinat samaanaikaan, kun viljanhinta nousee rajusti.
Todennäköisesti parin vuoden päästä, on pula sian- ja naudanlihasta ja niiden hinta nousee yhtä rajusti kuin viljanhinta on noussut tänä vuonna.
Syynä tähän on rajusti supistuva lihantuotanto, koska liian kallis vilja tekee siitä hetkellisesti kannattamatonta.
Takokaa vaan päätä pohjolan graniittiin. Kyllä se pehmeämpi (graniitti;) antaa lopulta periksi. Sitten alkaa vasta se todellinen pudotuspeli.
Ja kisavisa lopuksi:
Miksi niitä suuria kartanoita on suomessa niin vähän nykyisin? Olihan tilat joskus kauan sitten suorastaan valtavia nykyaikaan verrattuna. Eikö suuret yksiköt olekkaan elinvoimaisia pitkittyneissä kriisikausissa? Vai johtuuko nykyinen takaperoisuus vain ja ainoastaan kommunistisesta hallintotavasta jota valitettavasti vielä nykyisinkin harjoitetaan suomen hallinnossa. (ja ei mitään suomen kansalaisia vastaan, ainoastaan sitä hallinnoivia pskakasoja kritisoidakseni raapustan, vaikka tehän ne sinne olette äänestäneet tietämöttömyyttänne(kö;))
IKinä ei niin paljoa makseta,että uudelleen aloittaa.Suomalaiset tuottaja (:D ) omisteiset teurastamot ovat sen verran epärehellistä ja silmillekusevaa laatua ettei niiden kanssa kannata aloitella mitään toimia.
Noideen pienimpien kanssa jotekin saattaa pärjäilläkin.
siirtolais- ja rintamamiestiloista. Niihin ne kartanoiden maat jaettiin.
Suosittelen historian opiskelua.
Eli puhtaasti sosiaalipoliittisesti yritetään toimia ja sitten ihmetellään miksi paska jää käteen.
Vaan suurin osa suurtiloista hukkui paljon ennen pakkososialisointia sotien jälkeen.
Aloita vaikka 1600 luvulta lukemaan itse sitä historiaa:/
kun lisääntyy ni ei pelkoa markkinahintojen ja sitä kautta tukiaisten pienenemisestä...
http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id95883.html
että "suurin osa suurtiloista hukkui paljon ennen pakkososialisointia sotien jälkeen?"
Lue historiaa, ettei paska jää käsiisi.
Kyllä valtaosa kartanoiden maista on jaettu ihan perillisten kesken, siitä syystä ettei kellään perillisistä ole ollut varaa lunastaa muita ulos tilasta.
Rintamamies ja Karjalaisille jaettuja asutustiloja on murto-osa maista, jonkin verran annettiin torppareille vuonna 1918, mutta ei nekään ole merkittäviä määriä, kun verrataan sitä mitä olivat kartanoiden alkuperäiset alueet.
Toisaalta, pitää muistaa myös se, että Ruotsinkielinen väestö vapautettiin tästä maanluovutuksesta, koska Ruotsi vastusti sitä jyrkästi, maan etnistä kielirakennetta ei saanut muuttaa tuomalla Ruotsinkielisille alueilla Suomenkielistä väestöä.
Sattumalta vain kävi niin, että kaikki aateliset sattuivat kuulumaan tähän etniseen kielivähemistöön ja pääsivät kuin koira veräjästä tästäkin velvollisuudesta ...
Lue historiaa niin opit jotain.
Mutta "...jaettu ihan perillisten kesken, siitä syystä ettei kellään perillisistä ole ollut varaa lunastaa muita ulos tilasta"
Eli kannattavuus ollut huono? Onhan aika ollut toinen eikä kai saman lailla rahalaitoksia joista olisi saanut lainaa kartanon omistuksen vaihtoa varten kuin nykyään. Mutta luulisi siihenkin olleen mahdollista löytää käytännön ratkaisu. Eihän elinkelpoisia yrityksiäkään pilkota omistuksenvaihdoksessa jos toiminta on kannattavaa. Onko se vaan niin, että aina on tuotettu ruokaa alle sen reaaliarvon? Ei kuulosta järkevälle yritystoiminnalle jos aina sukupolven vaihtuessa tila pilkotaan elinkelvottomiksi plänteiksi. Jälleen se taikasana, sosialisointi. Onhan se kaunis ajatus, kaikille samansuuruinen pläntti, mutta siinä piilee se sama ongelma kuin kommunismissa. SE EI TOIMI!
Mutta se tuntuu olleen vaan kansalaisten tapa toimia täällä länsi-Venäjällä, provinssissa suomi.
Nyt, Eurosto aikana, systeemi on muuttunut sukupolvenvaihdoksen osalta markkinalähtöisempään suuntaan, toisinsanoen kahden kauppa, kolmannen korvapuusti. Mutta vielä riittää tehtävää.
(Kuten myös aika on muuttunut Venäjällä. Nyt se tuntuu opettavan Euroopalle kapitalismin ihanuutta, kuten puutullit, energian omavaltainen hinnoittelu sekä muu nokittelu, joka seuraa tilanteesta kun pääset "itse", tässä tapauksessa valtio, määräämään hinnan millä myyt. Kai sitä voisi kutsua jonkinlaiseksi kartelliksi, kuten OPEC tai tuo viikinkirosvolaivaa logonaan käyttävä firma. Mutta kartelli omalla alallaan on kuin täydellisen työn palkinto, olethan vallannut markkinat, ja siten tehnyt työsi parhaiten. Onko sekään oikein tai hyväksi onkin toinen tarina.)
Kyllä niitä kartanokauppoja tehtiin myöskin tyyliin "Nalle W.", eli kunhan jostain oli peritty tai muuten tienattu riittävästi pätäkkää. Mutta harvalleppa se osui kohdalle, se onnistuminen.
Kruunu myös halusi pitää tilat suurina ja veronmaksukykyisinä, itseasiassa vasta 1850 luvulla lakia muutettiin niin, että tilat jaettiin perillisten kesken, sitä ennen ne yleensä annettiin perillisistä yhdelle ja muut jäi ilman perintöä.
Kukapa nyt antaisi perinöosuuttaan vaapaaehtoisesti veljelleen ...
Yhdestä kartanosta tuli useampi iso tila, kun aikaa kului ja sukupolvi toisensa jälkeen tilaa jakoi, niin ei ne kartanot enää niin isoja olleetkaan.
Sama ilmiöhän se on muissakin isoissa perhyhtiöissä, Alhström, Shrelaccius, Fazzer jne ...
Harvoin löytyy perillisten keskuudesta niin varakasta ja toimeliasta henkilöä, että pystyy ostamaan sisaruksensa ulos firmasta, osakkeet jakautuvat sukupolvi sukupolvelta yhä useammalle henkilölle, mikäli joku niitä ei ala ostaa takaisin muilta jossakin vaiheessa.