Vai olisko syytä lisätä osallistumista?
Joko alat hellittämään?
monessa mukana
11582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen höllentänyt, mutta olen vielä monessa mukana.
Jopa uusia asioita on tullut tämän höllentämisen myötä elämääni. Hellin vaan en hellitä.
En takuulla hellitä, niin kauan kuin kiinnostusta ja ennen kaikkea voimia moniin asioihin riittää. Koen, että säännölliset menemiset ja mieluisat harrastukset antavat elämään niin paljon iloa ja makua, pitävät pirteämpänä! Oikeastaan haluaisin mennä ja tehdä ja harrastaa enemmänkin kuin ehdin. :) Mutta teen vain sitä, mikä on minusta hauskaa, ehkä siinä se juttu.
olen vain lisännyt osallistumistani erilaisiin harrastuksiin. Tylsät asiat olen täysin jättänyt pois ja keskittynyt mukaviin. Yksi tuttava totesikin, että sinulla vain tahti kiihtyy. Osallistuminen ei silti ole minulle itsetarkoitus, välillä pysähdyn vain kuuntelemaan tuulen huminaa ja tänä aamuna ihastelin puutarhassani mukavaa kahinaa, joka tuli, kun kimalainen rapisteli sisään pitkään sormustinkukan kukintoon.
Pidin pitkästä aikaa kahden viikon kesäloman, ja muutenkin lähden töihin miten sattuu. Muutaman kuukauden tiukka duunirupeama on nyt edessäpäin, mutta sen jälkeen taas hellitän.
eläkkeellä ja meno senkun paranee. Onneksi ei ole sairauksia. Ei koskaan ole ollut aikaa ja rahaa ihan itselle näin paljon.
Sitähän meillä on. Rahaa tulee jatkuvasti lisää, vaikka ei mitään tee, ja vielä enemmän kun tekee. Ikäluokallemme suurin rahahuoli lienee se, että mitä niillä rahoilla tekisi.
Aikaa meillä myös on ja lisää tulee, mutta kuinka paljon emme voi tietää. Siksi emme myöskään aina tiedä, että mihin aikamme pitää käyttää, itsellemme vai toisille. Kun toisen auttamisen kautta saa mielihyvän, on aika käytetty myös itselleen.
Tämä päivä kului yhden tuttavani tyttären lipaston kunnostamiseen. Rahasta ei puhuttu, eikä puhutakaan, mutta huomenna lähden "ansiotyöhön".
Kun pari viikkoa sitten vein kuorma-autolla tuttavani tädin muuttokuorman omakotitalosta palvelutaloon, laitoin myös huonekalut paikoilleen ja taulut seinille. Kun olin lähdössä, hän otti laatikostaan paksuhkon nipun viisikymppisiä sanoen, että nyt on maksun aika. Kieltäydyin ottamasta, mutta täti oli tiukka. Sanoi, että mitä itse niillä rahoilla teen ja menihän sinulla paljon aikaakin. Sanoin, etten rahaa tarvitse minäkään ja aikaa minulla on, vielä toistaiseksi.
Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että olen vielä työkykyinen ja toisinaan työhaluinenkin. Myös siitä, että nyt eläkeläisenä on aikaa tehdä työt kunnolla, tehdä niin hyvin kuin osaan. En iltarukouksissani pyydä rahaa, vaan vielä vähän aikaa.
näyttävät kolleegat olevan.
Me aloitimme flegmaattisen elämäntavan harjoittelun asteettain 12-vuotta sitten.
Eipä ole kiireet päässeet yllättämään.
Varmuuden vuoksi muutimme 5-vuotta sitten ok:sta kerrostaloon.
Vuosikausia muiden työllään itsensä elättäneiden tavoin kalenterielämää viettämisen jälkeen olen nauttinut kiireettömästä, kellottomasta elämästä.
Jos eläkeläinen kokee elämänsä kiireiseksi niin käsittääkseni se johtuu omasta hölmöydestä tai omituisesta halusta todistella itselleen ja/tai ympäristölle jotain?!
Eläkkeelle päästyä tehdään just sitä, mikä on hauskaa eikä oteta rasittavia velvollisuuksia päteäkseen jollekin jossakin (siis kenelle?). Itse ikävystyisin esim. kuoliaaksi jos en pääsisi maalaamaan toisten pariin yms. Sitten kun en enää jaksa tai viitsi, niin sitten on elettävä sen ajan mukaisesti. Ei tässä iässä enää tarvitse todistella mitään kenellekään, kunhan elää vain elämäänsä valitsemallaan tavalla. :)
Laiskottele sinäkin Lasse vain ihan hyvällä omallatunnolla! ;)
Olenkohan ymmärtänyt osan lukemastani väärin?
Huomattava osa eläkeläisistä todistelee kiireitään ja aktivitettejaan.
Liittyen hyväntahtoiseen lopputoivotukseesi.
Ryhdyimme harjoittelemaan tätä nykyistä roolia jo 12-vuotta sitten.
Aiemmin tehdyn päätöksen mukaisesti.
Omatunto ei soimannut silloinkaan vaikka joidenkin mielestä se olisi työttömän osaan kuulunut.
Ruokahuolto ja punttisali muodostavat keskeisen osan kotirutiineja.
Matkustelu täyttää kalenteria.
Siinä suhteessa on havaittavissa lievää laiskistumista.
Minulle on toisinaan kiire, kun en ajoissa rupea toimimaan... Ja on niin maan perusteellisen kiirus, kun esim. yritän ehtiä bussipysäkille ajoissa. Ihan juoksuksikin pitää joskus pistää. - Ja ei se askel enää niin vikkelästi kuljekaan.... - Ja ''töitäkin'' riittää sopivasti, joskus urakallakin vaikk' nautin eläkettä.
tulee kiire, kun kaikki tapahtuu viiveellä, siitähän se eläkeläisten kiire vain kertoo. Ei stressiä tule tekemisestä, joka on mieluisaa ja jonka kokee virkistäväksi.
Sitä minä vain kritisoin kirjoituksessasi, että luulet tämänikäisten "menevän" vain päteäkseen jossain. Ei enää tarvitse - onneksi! :) Ja on se kiva välillä ihan vain olla isse issekseen ja kuunnella hiljaisuutta.