Hei!
Avioliitossamme on kriittinen 7.vuosi menossa. Siitäkö johtuu että olen ihastunut toiseen/toisiin miehiin?? Kuitenkin mieheni on aivan ihana ja rakastan häntä huimasti! Arki tietty painaa päälle vaikkei meillä lapsia olekaan... Ja kuviotkin alkaa olla samat vanhat!
Kertokaa hyvät ihmiset miten olette päässeet ihastumisesta pois????
Onhan tässä papin edessäkin luvattu niin myötä- kuin vastamäessä!!
Avioliitossamme on kriittinen 7.vuosi menossa. Siitäkö johtuu että olen ihastunut toiseen/toisiin miehiin?? Kuitenkin mieheni on aivan ihana ja rakastan häntä huimasti! Arki tietty painaa päälle vaikkei meillä lapsia olekaan... Ja kuviotkin alkaa olla samat vanhat!
Kertokaa hyvät ihmiset miten olette päässeet ihastumisesta pois????
Onhan tässä papin edessäkin luvattu niin myötä- kuin vastamäessä!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
vielä jatkan...
eli kysymys:
Eikö jo tässä iässä voisi alkaa hellittää nämä ihastumiset yms? Loppujen lopuksi sitä varten miehet ja naiset ovat yhdessä että tekis lapsia? No, me ollaan jo vanhoja eikä tehdä niitä ...joten oispa ihanaa jos miehiinkin voisi suhtautua kuin kavereihin ilman mitään jännitteitä!
Voi vaan kuvitella , kuinka paljon avioeroja tapahtuu tämän takia tai kun iskee 40-50- villitys!!
Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan ja noita ihastumisia tulee ja menee varmaan iän kaiken :)
Eihän niistä mitään haittaa tai vaaraa ole jos miestäsi rakastat...se riippuu tietysti siitä et mitä teet sen ihastumisesi kanssa. (Jos olet kaukaa ihastunut, mitä epäilen... se on sellasta pikku jännitystä arjen keskelle, minkä ei olekkaan tarkoitus johtaa mihinkään)...Tiedostat tilanteen ja elät vaan normaalia arkea kuten ennenkin. Ei sille asialle kuitenkaan mitään voi. Niitä tulee ja menee, ne on vaan sun oman elämäsi mauste. Varmaan miehelläsi on ollut samanlaisia tunne juttuja,niin kai käy pitkässä liitossa.Itse olen ollut mieheni kanssa kohta 30v ja noita ihastumisen tunteita on tullu ja menny, eikä niistä sen kummempaa ole koskaaan tullut...eikä ole tarkoituskaan. Se on ehkä "pahimmillaan" joskus ollut jotain pientä flirttiä jonkun kanssa, muttei sen enempää. Itse en niille paljoo painoa laita, ne on vaan hyväksyttävä osana elämää...sellasta pientä kutinaa vattan pohjassa :))
Omakohtaisesti. 6 vuotta onnellisesti yhdessä, en vilkuillut muita, ja nyt sitten tuli mies joka vei jalat alta. Minä hymyilin ja lauleskelin noin viikon , elämä oli ihanaa, ja sitten tein tikusta asiaa. Neljän seinän sisällä tilanne karkasi käsistä ja onnen huumaa kesti 45 min. Ja nyt Hän katosi kokonaan.. Oma vikani, Kulta rakas kiitos niistä liian lyhyistä onnen hetkistä. Tekisin ehkä toisin, näin se huuma haihtui tässä tapauksessa.
..elämää.., itse elän tavallaan kahden naisen kanssa, enkä tiedä mitä helkattia tekisin.. Ai niin mut mä oon mies =)....Sorry
Jotkut ihmiset vaan vaikuttavat toisiinsa siten, vetoavasti. Taitoa kysyy se, että osataan erottaa fyysinen kemia aidosta rakkaudesta.
Jos hallitset halusi ja siirrät himosi puolisoosi vaikkakin toista ajatellen, loistaa seksielämäsi kotona paljon paremmin etkä tule satuttaneeksi rakasta miestäsi. On mahdollista että hänkin tekee sinun kanssasi juuri niin.
Me ihmiset tuppaamme ihastumaan, olipa sitten kriittinen 7. vuosi menossa tai ei. EI ihastuminen ole mitään vaarallista; varmasti miehesikin on ihastunut ja ihailee toisia naisia. Ihastuminen on mukavaa elämän suolaa muttei suínkaan elämän tarkoitus, ei lähellekää sitä.
Eri asia on sitten se, jos alkaa antamaan ihastumiselleen merkityksiä, joita sillä ei yleensä ole; kuvitelmia paremmasta parisuhteesta, kuvittelua ihastuksen samanlaisista tunteista (joita ei yleensä ole), annetaan ihastuksen kohteelle piiteitä, joita ei yleensä ole ja typerintä mitä voi tehdä, on tietenkin rueta toimimaan omien fantasioiden perusteella.
Aika kyllä tekee tehtävänsä kun pidät ihastuksen oikeassa mittasuhteessa ja arvostat sitä ihanaa tavallista arkea, jota saa elää rakastamasi miehen kanssa = unelma jota monet toivovat!
Seuraava potilas.
...niin se on. Mikä sen ihanempaa kuin olla oman miehen kanssa. On koettu enempi vaan alamäkeä, mutta nyt 18 vuoden jälkeen nousukautta liikenteessä.Voin vaan todeta, että vaihtamalla se ei parane ja hetken hurmio voi olla elämän turmio. Vaikeampaa on antaa itselleen anteeksi.Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi.
Kiitti kommenteista!
Nyt onneksi on helpottanut ja annan elämän mennä omalla painollaan! Hyvä kun tuota elämänkokemustakin on tullut ja todellakin tiedän että ihastumiset ei ole ikuisia !Joskus olen luullut että olen kohdannut todellakin elämäni miehen ( siis ennen aviomiestäni) ja sitten Onkin tullut kylmää vettä niskaan! Ikävää on että se tunne on niin aito, että sitä rakentelee kaiken maailman pilvilinnoja :(
Tulee mieleen Akimofin laulusta sanat:
Sinä tarjosit vain salmiakkia
minä olin hullu pistin peliin koko elämän!