Auttakaa hyvät ihmiset, kun meillä on leikattu poikakissa, maatiainen, ja sillä on älyttömän pitkä turkki ja hieno karva.Sen selässä ja kainaloissa on aivan tajuttomat takut jotka taatusti tukistaa sitä, mutta niitä ei voi ruveta itse saksimaan, ettei nahka mene rikki. Yrittää kovasti nuolla itseään mutta ei se saa pidettyä karvojaan järjestyksessä.
Pitää viedä se varmaan eläinlääkärille klipattavksi, mutta mitä sitten kun karva kasvaa takaisin, kertokaa hyviä karvanhoitovinkkejä, tai jotain aineita jota vois käyttää kissalle.
Hevosen jouhienselvitysaine ei ehkä ole se paras vaihtoehto...
Punkit tarttuu tehokkaasti moiseen karvapalloon.
Netistä en ole löytänyt kuin rotukissojen juttuja, pesua yms. Tätä otusta ei kyllä ammeeseen laiteta!
Kiva jos joku osaa auttaa, vastatkaa säpöllä:
[email protected]
Pitää viedä se varmaan eläinlääkärille klipattavksi, mutta mitä sitten kun karva kasvaa takaisin, kertokaa hyviä karvanhoitovinkkejä, tai jotain aineita jota vois käyttää kissalle.
Hevosen jouhienselvitysaine ei ehkä ole se paras vaihtoehto...
Punkit tarttuu tehokkaasti moiseen karvapalloon.
Netistä en ole löytänyt kuin rotukissojen juttuja, pesua yms. Tätä otusta ei kyllä ammeeseen laiteta!
Kiva jos joku osaa auttaa, vastatkaa säpöllä:
[email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmaankin ensisijainen keino, kun takut on korjattu, niin on vain harjata kissaa säännöllisesti.
kannattaa tosiaan hoitaa takut veks sillä niiden alle saattaa muodostua kaikenlaisia iho-ongelmia kun kaikki kakka jää sinne, takkuihin pesiytyy ties mitä, eikä kissa pääse puhdistamaan. jos kissa vain antaa, voi niitä yrittää leikata itsekin, pala palalta varovasti pienemmäksi.
tämän jälkeen hyvä harjaus on pitkän turkin siisteyden perusta. päivittäin vaadittaessa. muu ei taida oikein auttaakaan.
Laitan sulle tähän persialaiskissan turkinhoito-ohjeet, vaikka kissasi onkin maatiainen. Nämä ohjeet pätee varmasti kaikkiin kissoihin joilla on hienojakoinen turkki. Tietenkin kaiken näyttelyihin vaadittavan erikoistrimmailukaunistumishömpän voi jättää pois ja ottaa huomioon vain oleelliset turkin selvänä pysymiseen tarkoitetut ohjeet.
Ehdottomasti kannattaa käydä ne huopaantuneet takut ajelemassa lekurilla tai vaikka itse ajaa jos on kone. Sen jälkeen kissa kannattaa pestä sopivin väliajoin. Ei kannata ikinä pestä jos on jo takkuja, sillä muuten kissa huopaantuu vielä pahemmin. Mutta muuten pesu noin kuukauden väliajoin auttaa huomattavasti pitämään turkin takuttomana ja helposti kammattavissakin olevana.
Pesu suoritetaan hyvällä pesuaineella kaksi kertaa ja lopuksi vielä hoitoaineella. Kuivaus föönillä (tärkeää!) ja karstalla kammaten. Kun turkki on kuiva voi siihen vielä lisätä turkinhoitoaineen, joka estää takkuuntumista. Ja lopuksi kun pöllyttää kissan vauvantalkissa niin hyvä tulee ja takkuja ei enää pääse syntymään tavallisella parin päivän välein tapahtuvalla karstauksella.
Kaikkia pesu- ja turkinhoitoaineita kannattaa katsella eläinkaupasta, sieltä löytyy hyviä juuri hienojakoisen turkin omaaville tarkoitettuja.
http://www.persialaiskissat.net/trimmaus.htm
Oho huomasin vasta nyt tuon, että kissa ei oikein suostuisi menemään veteen. Näiden pitkäturkkisten kanssa vain on se, että pesu on ainoa keino pitää turkki takuttomana. Tai toinen on käydä ajelemassa koko turkki pois aina ja varsinkin ulkoileva kissa vilustuu sitä myöten nopeasti.
Pesu yleensä kyllä onnistuu joten kuten, vaikkakin kädet on pintanaarmuilla ja kissa huutaa kuin tapettava. On vain oltava hyvin päättäväinen ja pitkäpinnainen ja jatkettava vaikka mitä tapahtuisi. Ja yrittää tehdä kaikki viivyttelemättä.
Niin ja rasvahappolisä sisäisesti ja jotkin B-ryhmän vitamiinit saattavat myös pitää turkin paremmassa kunnossa.
Meillä pitkäkarvainen maatiaisnarttu, jolla turkki vanuttuu talvella tosi paljon. Ratkaisimme ongelman aika ronskisti leikkaamalla takut lasten pienillä kynsisaksilla. Onnistui hyvin kun ottaa vähän takusta kiinni ja leikkaa pikkuhiljaa siten, ettei edes yritä poistaa koko takkua kerralla. Kärjestä pikkuhiljaa aloittamalla huomaakin kohta, että takku lähtee kokonaan. Ensin yritin leikata ihoa myöten, mutta ei päässyt edes aloittamaan kun huomasin, että vaarana on todella ihoon leikkaaminen. Kissa vastusteli muutaman kerran, mutta huomasi sitten itsekin, että olo helpottuu ja on nykyään todella rauhassa ja kehrää hoidettaessa.
Meidän ongelmanratkaisu perustui ihan käytännön syihin,laiskuuteen ja ajan puutteeseen. Muutaman kerran viikossa kun tarkastaa turkin (talviaikaan) ei ongelma pääse liian isoksi. Kissa on tosi paljon ulkona, mutta turkki on niin paksu ja tuuhea, ettei takkujen leikkaaminen aiheuta paleltumista.