Osaisiko joku valaista tällaista, johon en juristiltani ole saanut selkeää vastausta...
Perin maatilan noin 6 vuotta sitten. Mieheni osti siitä 20% ja alkoi hoitamaan sitä minun jatkaessa "normaalitöitä". Nyt on edessä ero, harkinta-aika loppuu parin kuukauden kuluttua.
Mieheni haluaa pitää tilan ja lapset, ja haluaisi että minä vain poistuisin heidän elämästään. Hän on hakenut yksinhuoltajuutta ja minulle häätöä, syynä riitelymme ja kyvyttömyytemme yhteistyöhön, joka varmasti pitää paikkansa.
Muun perintöni turvin voisin ihan hyvin ostaa itselleni uuden asunnon heti, mutta jos muutan pois tilalta, niin jääkö lapset miehelleni (9v ja 7v)? Lapset varmaan itse haluaisivat jäädä, sillä mieheni on alkanut heille "kaveriksi", eikä kiellä mitään - kun taas minä olen edelleen se typerä äiti, joka pakottaa tekemään läksyt ennen huveja. Nyt olisi tarjolla hyvän hintainen asunto lähempänä vanhaa koulua, kuin nykyinen, mutten uskalla tarttua siihen, kun tämä lapsi-asia on epäselvä.
Juristini sanoo, ettei asunto vaikuttaisi käräjäoikeuden tilapäispäätökseen lasten asumisesta, mutta kaikki mitä olen netistä löytänyt aiheesta sanoo toisin; Se joka asuntoon saa jäädä on se joka asuntoa enempi tarvitsee ja sitten sen mukaan lapset jäävät "vanhaan kotiinsa" olosuhdeselvitykseen asti, johon kuluu ainakin 6 kk ja sen jälkeen lasten tilanne katsotaankin jo vakiintuneeksi.
Kummassakaan meistä vanhemmista ei ole "virallista vikaa", mutta minä olen hoitanut lasten kaverisuhteet, vaatteet ja harrastukset, ja pelkään, että kaikki ne jää, jos lapset jäävät miehelleni - tai paremminkin niiden hoitaminen jää silti minulle vaikka sitten etävanhempi olisinkin. Lisäksi on tietty ilkeä anoppi, joka haukkuu minua jokaisen tilaisuuden tullen lapsille, jotka ovat jo alkaneet jotain uskoakin, sillä en ole itse lähtenyt samalle tielle. Mutta tätä kaikkea on aika vaikea näyttää toteen tilapäisratkaisua käräjäoikeudesta haettaessa?
Eli lyhyesti: Kun en tarvitse asuntoa, niin saan häädön. Ja kun mieheni jää vanhaan kotiin, hän saa lapset. Näinkö se menee muuten 50/50 tilanteessa?
ps. enkä edes usko, että miehelläni on varaa loppupelissä lunastaa tuota tilaa itselleen...
Yhteiselämän lopetus
8
298
Vastaukset
- näitä ihmissuhdejuttuja
No ei varmasti anna juristi neuvoja. Hän käsittelee vain juridisia asioita ja suurin osa tuosta on pelkkää ihmissuhdeasiaa. Esimerkiksi anopista ei pääse avioerossa eroon, hän on edelleenkin lasten isoäiti. Ihmissuhteita ei voi hoitaa käräjäoikeudessa. Siellä ne menevät vain huonompaan suuntaan.
Mikä on se juridinen peruste, jolla mies vaatii lasten huoltajuutta?
Maatila ei ole tuossa tapauksessa juridinen peruste lasten huoltajuusasiassa. Varsinkin, kun se on ilmeisesti myytävä.
Aika usein miehet haluavat juuri tuota, että kaikki jatkuisi ennallaan. Juridista perustetta sille ei tietenkään ole. Miehen putkiajatteluun mahtuu vain kapeita asioita. Hauskimmat juridiset ongelmat alkavat siitä, kun mies esittelee vaimolleen tyttöystävänsä. Kun hän sattuu pitämään molemmista naisista, niin hän putkiaivoissaan kuvittelee myös naisten pitävän toisistaan. Näistä tapaamisista alkaa sitten ihmissuhdereaktioketju.
Toisen osapuolen mielihalut ja anopin mielipiteet voi jättää huomioon ottamatta.
Juridisissa asioissa kannattaa yleensä luottaa asianajajaansa, ellei itse ole juristi ja usko tietävänsä paremmin.- Apua_emännälle
Olkoot kuinka ihmissuhde-juttuja, avioerohan on juuri sitä. Ja käräjäoikeus joutuu päättämään tunne-asian, enkä halua pelata itseäni "ulos" pelistä tekemällä huonon siirron. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja olen ollut järkyttynyt, kuinka heidät on otettu tähän soppaan mukaan mm isoäidin toimesta, joka tekee sitä "rakkauden" nimissä. Isoäidin kanssa en kyllä käsittääkseni ole velvoitettu lasten asioita hoitamaan, joten häntä tuskin tarvitsee enää eron myötä nähdä. MUTTA jos mieheni jollain keinolla saisi hakemansa yksinhuoltajuuden, niin todennäköisesti isoäiti astuisi lasten elämään tiukemmin. Se on yksi suurimmista syistä miksi en lapsia haluaa miehelleni jättää.
Mieheni väittää minun olevan väkivaltainen ja hermostuvan lapsiin jatkuvasti. Hän väittää hoitaneensa lapset yksin, sillä hänellä on ollut joustava työaika. Mikään näistä ei pidä paikkaansa, eikä mieheni pysty noita väitteitä todistamaan, muuta kuin siltä osin, että minä olen tietysti tehnyt 8 h työpäivää ja käynnyt kotimatkalla kaupassa. Kun olen tullut kotiin, koko pakka on työnnetty hoitooni, mutta millä näytän sellaisen toteen?
Enkä minäkään pysty miestäni kelvottomaksi isäksi todistamaan. Jos jättää tämän erokriisin aikaisen kaveraamisen lasten kanssa huomioimatta, niin ihan ok hän on lapset hoitanut, jos en ole ollut paikalla. - palkannut AA:n
Apua_emännälle kirjoitti:
Olkoot kuinka ihmissuhde-juttuja, avioerohan on juuri sitä. Ja käräjäoikeus joutuu päättämään tunne-asian, enkä halua pelata itseäni "ulos" pelistä tekemällä huonon siirron. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja olen ollut järkyttynyt, kuinka heidät on otettu tähän soppaan mukaan mm isoäidin toimesta, joka tekee sitä "rakkauden" nimissä. Isoäidin kanssa en kyllä käsittääkseni ole velvoitettu lasten asioita hoitamaan, joten häntä tuskin tarvitsee enää eron myötä nähdä. MUTTA jos mieheni jollain keinolla saisi hakemansa yksinhuoltajuuden, niin todennäköisesti isoäiti astuisi lasten elämään tiukemmin. Se on yksi suurimmista syistä miksi en lapsia haluaa miehelleni jättää.
Mieheni väittää minun olevan väkivaltainen ja hermostuvan lapsiin jatkuvasti. Hän väittää hoitaneensa lapset yksin, sillä hänellä on ollut joustava työaika. Mikään näistä ei pidä paikkaansa, eikä mieheni pysty noita väitteitä todistamaan, muuta kuin siltä osin, että minä olen tietysti tehnyt 8 h työpäivää ja käynnyt kotimatkalla kaupassa. Kun olen tullut kotiin, koko pakka on työnnetty hoitooni, mutta millä näytän sellaisen toteen?
Enkä minäkään pysty miestäni kelvottomaksi isäksi todistamaan. Jos jättää tämän erokriisin aikaisen kaveraamisen lasten kanssa huomioimatta, niin ihan ok hän on lapset hoitanut, jos en ole ollut paikalla.Anoppi ei kuulu avioeroprosessiin. Unohda hänet.
Älä sotke ihmissuhteita ja juridiikkaa. Avioero on käräjäoikeudessa pelkkää juridiikkaa. Anopin sanomisilla ei ole painoarvoa.
Kun olet palkannut asianajaja, anna hänen hoitaa koko asia. Älä roiku internetissä, vaan keskity johonkin muuhun. Anna asianajajan arvioida, miten lasten huoltajuus voidaan järjestää. Ei ole sinun tehtäväsi arvioida miehesi kykyä lasten huoltajuuteen.
Jos olet epävarma: kirjoita mieltä vaivaavat kysymykset paperille ja kysy asianajajaltasi. Hän on velvollinen vastaamaan. - toteamuksesi
Apua_emännälle kirjoitti:
Olkoot kuinka ihmissuhde-juttuja, avioerohan on juuri sitä. Ja käräjäoikeus joutuu päättämään tunne-asian, enkä halua pelata itseäni "ulos" pelistä tekemällä huonon siirron. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja olen ollut järkyttynyt, kuinka heidät on otettu tähän soppaan mukaan mm isoäidin toimesta, joka tekee sitä "rakkauden" nimissä. Isoäidin kanssa en kyllä käsittääkseni ole velvoitettu lasten asioita hoitamaan, joten häntä tuskin tarvitsee enää eron myötä nähdä. MUTTA jos mieheni jollain keinolla saisi hakemansa yksinhuoltajuuden, niin todennäköisesti isoäiti astuisi lasten elämään tiukemmin. Se on yksi suurimmista syistä miksi en lapsia haluaa miehelleni jättää.
Mieheni väittää minun olevan väkivaltainen ja hermostuvan lapsiin jatkuvasti. Hän väittää hoitaneensa lapset yksin, sillä hänellä on ollut joustava työaika. Mikään näistä ei pidä paikkaansa, eikä mieheni pysty noita väitteitä todistamaan, muuta kuin siltä osin, että minä olen tietysti tehnyt 8 h työpäivää ja käynnyt kotimatkalla kaupassa. Kun olen tullut kotiin, koko pakka on työnnetty hoitooni, mutta millä näytän sellaisen toteen?
Enkä minäkään pysty miestäni kelvottomaksi isäksi todistamaan. Jos jättää tämän erokriisin aikaisen kaveraamisen lasten kanssa huomioimatta, niin ihan ok hän on lapset hoitanut, jos en ole ollut paikalla.Itsekkin toteat,ettei teistä kumpikaan pysty puheitaan totuudeksi todistamaan.Sen suhteen olette siis pattitilanteessa.Ihan oikeasti totuus ja vain totuus vaikuttaa asiaan,väittää toinen mitä tahansa.Juristisi on se jonka kuuluu neuvotella lasten huoltajasta (huoltajista)Ainakin vanhempaa lastasi kuullaan asiasta,jos kyselijä osaa asiansa,huomaa pian että lapsen ajatuksiin on yritetty vaikuttaa.Älä anna periksi,vaan vaadi neuvottelua,jonka jälkeen tarvitaan myös Oikeuden päätös.
- sinänsä
Apua_emännälle kirjoitti:
Olkoot kuinka ihmissuhde-juttuja, avioerohan on juuri sitä. Ja käräjäoikeus joutuu päättämään tunne-asian, enkä halua pelata itseäni "ulos" pelistä tekemällä huonon siirron. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja olen ollut järkyttynyt, kuinka heidät on otettu tähän soppaan mukaan mm isoäidin toimesta, joka tekee sitä "rakkauden" nimissä. Isoäidin kanssa en kyllä käsittääkseni ole velvoitettu lasten asioita hoitamaan, joten häntä tuskin tarvitsee enää eron myötä nähdä. MUTTA jos mieheni jollain keinolla saisi hakemansa yksinhuoltajuuden, niin todennäköisesti isoäiti astuisi lasten elämään tiukemmin. Se on yksi suurimmista syistä miksi en lapsia haluaa miehelleni jättää.
Mieheni väittää minun olevan väkivaltainen ja hermostuvan lapsiin jatkuvasti. Hän väittää hoitaneensa lapset yksin, sillä hänellä on ollut joustava työaika. Mikään näistä ei pidä paikkaansa, eikä mieheni pysty noita väitteitä todistamaan, muuta kuin siltä osin, että minä olen tietysti tehnyt 8 h työpäivää ja käynnyt kotimatkalla kaupassa. Kun olen tullut kotiin, koko pakka on työnnetty hoitooni, mutta millä näytän sellaisen toteen?
Enkä minäkään pysty miestäni kelvottomaksi isäksi todistamaan. Jos jättää tämän erokriisin aikaisen kaveraamisen lasten kanssa huomioimatta, niin ihan ok hän on lapset hoitanut, jos en ole ollut paikalla.ettei isoäiti tosiaan auta teidän avioeroon millään lailla.Minulle sanottiin avieron myötä,asianajaja,ettei koskaan kannata sotkea sukulaisia todistamaan asioita joita he eivät voi tarkkaan tietää.Jos et itse sotke heitä,olet jo siinä tapauksessa tuomareiden silmien alla se voimallisin osapuoli joka ei tarvitse todistajia suojellakseen sinun mahdollisuutta lasten huoltajuuteen.Joten sukulaiset pitäköön mölyt mahassaan,ne on aina se heikoin lenkki jotka haluaa pahaa miniälleen,kuten minun tapauksessa.Eivät ole ottaneet mitään yhteyttä pojanpoikaan avieron myötä,joten ajatteli etteivät he hänestä edes välittäneet.Samoin kävi koko miehen suvun kanssa ettei mitään yhteyksiä ole pidetty koko eron jälkeen.
- as+af´0d´0
Miehesi hakee lasten huoltajuutta ja yhteiselämän lopettamista sillä perusteella, että lapset ovat hänen luonaan.
Kun neuvottelu asiasta ei onnistu, ei mielestäni sinulla ole muuta mahdolisuutta kuin hakea vuorostasi itsellesi lasten huoltajuutta ja yhteiselämän lopettamista.
Kuka muuten hoitaa tilaa, jos miehesi muuttaa sieltä pois?- Apua_emännälle
Olen tehnyt vastahakemuksen juristini toimesta. Ongelma ei olekaan tuo juristi ja hänen asioiden hoito, vaan se mitä kaipaan, on että mikä tässä sopassa vaikuttaa mihinkin. Voin hommata ulkopuolisten lausuntoja ainakin siitä, että minä olen hoitanut lasten sosiaalisen verkoston ja etsinyt heille harrastukset (sillä suurin osa on tullut näiden ystävien kautta). Vaatteiden oston voin todistaa jollain tasolla tiliotteistani. Haluaisin tietää mihin pitäisi varautua, kun juristini mielestä ei mihinkään. Silloinhan olemme juuri tuossa sana-sanaa vastaan tilanteessa!?
Ja miksi roikun netissä tätä tutkimassa? Töissä ei ole tällä hetkellä muuta puuhaa ja ensviikolla alkaa vasta loma :-) Ja onhan tässä nyt aika isosta asiasta ainakin minulle ja lapsille kyse! Kai sitä nyt saa omalta osaltaan selvittää.
Ironia tässä on, etten halua tilaa. Jos mieheni saa häädön, isäni tulee auttamaan kunnes pesänjakaja saa hommansa hoidettua. En minä tähän halua jäädä ja jos mieheni haluaisi, se sopii kyllä minulle, KUNHAN SE EI VAIKUTA TUOHON LAPSI-ASIAAN.
- avioeron
3 vuotta sitten,mutta tilanteesa ei ollut koskaan kyse varallisuudesta vaan lasten hyvinvoinnista ja lasten tapaamisesta toiseen vanhempaan.Hain yksinhuoltajuutta heti eron tultua voimaan ja sain sen miehen kyvyttömyydestä hoitaa lasta yksinään.Tässä tapauksessa voinen itse katsoa että olisi mahdollisuus Äidin saada lapset,kuten yleensä tapana on,mutta tietyt tapaamisajat kannattaa teidän yhdessä sopia,sillä miehelläsi ei ilmeisesti ole rikollistaustaa ja varmaan tulee myös oikeus saada lapset joka toinen viikonloppu ja sovitut loma-ajat.Lasten ja sinun kannalta se olisi minun mielestäni kaikista sopivin ratkaisu,saat itse lomaa,lapset saavat lomaa ja isä saa lomaa.Jokainen voi haukkoa henkeään välillä ja lapsille sopivinta jos tahtovat tavata molempia vanhempiaan.Mielestäni,jos sinä omistat tilasta sen 80 prosenttia ja perinnöksi saanut,miksi et ostaisi miestäsi ulos siitä?Tila on varmaankin edelleen sinun ja sinun ei kannattaisi siitä luopua 20 prosentin takia.Sinulla tässä asiassa on enemmistö puolellasi,ei miehelläsi.Elä anna itseäsi huijata vaan taistele tilasi puolesta,siihen sinulla on oikeus.Sano miehellesi että joko koko tila menee oikeudenkäyntikuluihin tai sovitaan tämä asia rehdisti.Kaikki on aina sovitettavissa.Lasten takiakin kannattaa tuollaiset asiat sopia molempien hyväksi ja ennenkaikkea sovitte että kun kuolema iskee jompaankumpaan ennemmin tai myöhemmin,tulee teidän yhteiset lapset saamaan perintönne,ei ulkopuoliset lapset enään.Aika simppeli juttu jos itse katsoisin omaksi kohdaksi tällaisen tapahtuneen.Voimia teille kaikille jatkossa ja toivottavsti kaikki menee niinkuin maalaisjärki ihmiselle sanoo.Aurinkoista kesää jokatapauksessa!=)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h493295- 342945
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062751Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv402491Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.511945Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151589- 321483
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061297- 1801231
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731070