Admata

Se on ongelma ettei oikein tiedetä mistä puhutaan ja ja miten puhuttaisiin, taikka pitäköön kukin ongelmansa... Tarkoitan lähinnä esim. ko. tai muitakin palstoja.

Mielestäni avainongelma on se miten oma ihmisyys ja ns. elämä ymmärretään. Siksi väitän ettei koettua todellisuutta voida ymmärtää samalla tavalla kaikkialla, vaikka on houkutus ja tapakin arvostella sekä tuomita oman kokemuksensa mukaisesti, ja se on virhearvio.

Jokaisen on kasvettava, ravittava ja kylläännyttävä aikaisempaan, ja siirrettävä leirinsä uuteen paikkaan. Eli elämä on korpivaellusta, toiselle vasta uusinta uutta ja toiselle jo mennyttä elämää.

"En kuitenkaan ole koskaan tavannut "valaistunutta" ihmistä, joka olisi päässyt täydellisesti eroon "lihan himoista", tms".

Itseäni on kiinnostanut juuri tuo seikka ja se kysymys että miten eri uskonnoissa ja tutuissa ympyröissä toteutuu ns kasvun, kyllästymisen ja valaistumisen aspektit, koska sitä tapahtuu kaikkialla ja kaikenaikaa.

Itse tunsin valaistuneen joka oli ottanut tai paremminkin saanut kasvattajakseen sisäisen "lihaa rusikoivan piikin", joka kyllä muistutti monin tavoin olemassaolostansa, kasvatuksesta.
Sitä on kautta aikain nimitetty kynnyksenvartijaksi, joka kyllä jaksaa ohjata oikealle tielle.

"En ole edes hirveän innostunut luopumaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Emme voi tuomita toisiamme, koska meillä ei ole siihen varaa. Olemme kaikki epätäydellisiä. Siinä on myös jonkinlaista turvaa. Toisaalta voidaan ajatella IOK-laisittain että tuomitsisiko joku täydellinen? Ehkäpä ei, mutta lähes täydellinen tuomitsisi varmasti;)

Eli itseäni häiritsee kovasti opettamattoman arvostelu, sillä ymmärrän että ihmisellä on täysi oikeus olla epätäydellinen ja täysi oikeus olla Jumalanlapsi, niin kauan kuin hän kokee itsensä lapseksi. Kannattaa muistaa vaikka tuhlaajapojan vertaus.

Niin kauan kuin ihminen kokee ympäröivän maailman ainoaksi todelliseksi maailmaksi, pahaksi tms, niin silloin hän on täysin kyvytön arvostelemaan omaa pahan vallassa olevaa maailmaansa, eli omia tunteitaan tahtoaan tai ajatustensa salaisia lähteitä. Silloin hän ei ole täysin vastuullinenkaan.

Eli koen keskustelut näillä palstoilla yleensäkin kutakuinkin tyhjänpäiväisiksi jaaritteluiksi ja hedelmättömiksi, sillä erittäin harvoin etsittäydytään edes oikeisiin kysymyksiin. Toinen vika on että ihmisten kysymykset ovat järjettömän dualistisia, ikään kuin niiden pinnat olisivat täysin irti toisistaan. Ja niinhän ei todellisuus voi perimmältään ilmentyä.

Yksi hyvä kysymys olisi että mitä Isämeidän rukouksessa sanotaan ja mitä sen lauseet tarkoittavat?

En minäkään tässä yhtä-äkkiä tiedä muita valaistuneita kuin Jeesuksen. Jopa Jeesuksen opetuslapsilla sanotaan (Renardissa) olevan VÄHINTÄÄN 20 elämää elettävänä Jeesuksen aikaisen elämän jälkeen. Toisaalta ACIM-välttämättömyys on että kaikki sen saavuttavat. Jumalan Pojassa kun ei ole koloja, ei missään. Toistaiseksi suurin osa pojista viihtyy kuitenkin koloissaan. Ja Jeesus odottaa heitä -kuten sanoo ACIM:ssa-ei kärsimättömänä vaan rakkaudessa.

"Toisaalta voidaan ajatella IOK-laisittain että tuomitsisiko joku täydellinen? Ehkäpä ei, mutta lähes täydellinen tuomitsisi varmasti;)"

Pidetään mielessä kaksi perspektiiviä.

Vastaus kysymykseesi on ei. Jumala itse kai on ainoa joka ei lainkaan keskustele tästä maailmasta, sen ihmisistä ja heidän tekemisistään. Jumala ei ole minkäänlaisessa vuorovaiukutuksessa tämän maailman kanssa. Eli Jumala täydellisenä ei siis tuomitse, ei ole MITÄÄN MIELTÄ MISTÄÄN, Hän vain TIETÄÄ oman Totuutensa.

Ja sitten me täällä maailmassa. Opimme esimerkkien avulla.

Ja acimlainen opettelee pitämään silti mielessään sen että Jumalan Totuus jokaisesta ihmisestä on että hän on Kristus. Poikkeuksetta. Eikä niin että vain uskovaiset pääsevät taivaaseen.

No jos joku vaikka menee murtuneen luun kanssa lääkäriin niin harva lääkäri tyytyy toteamaan vain että koska olet Kristus sinulla ei voi olla murtunutta luuta sillä Jumalan Pojassa ei ole koloja. Mielessään voi kyllä ajatella, mutta luultavasti laittaa kipsattavaksi ja saattaapa vielä kirjoittaa särkylääkereseptinkin.

vanha tuttu täältä kirjoitti:

Se on ongelma ettei oikein tiedetä mistä puhutaan ja ja miten puhuttaisiin, taikka pitäköön kukin ongelmansa... Tarkoitan lähinnä esim. ko. tai muitakin palstoja.

Mielestäni avainongelma on se miten oma ihmisyys ja ns. elämä ymmärretään. Siksi väitän ettei koettua todellisuutta voida ymmärtää samalla tavalla kaikkialla, vaikka on houkutus ja tapakin arvostella sekä tuomita oman kokemuksensa mukaisesti, ja se on virhearvio.

Jokaisen on kasvettava, ravittava ja kylläännyttävä aikaisempaan, ja siirrettävä leirinsä uuteen paikkaan. Eli elämä on korpivaellusta, toiselle vasta uusinta uutta ja toiselle jo mennyttä elämää.

"En kuitenkaan ole koskaan tavannut "valaistunutta" ihmistä, joka olisi päässyt täydellisesti eroon "lihan himoista", tms".

Itseäni on kiinnostanut juuri tuo seikka ja se kysymys että miten eri uskonnoissa ja tutuissa ympyröissä toteutuu ns kasvun, kyllästymisen ja valaistumisen aspektit, koska sitä tapahtuu kaikkialla ja kaikenaikaa.

Itse tunsin valaistuneen joka oli ottanut tai paremminkin saanut kasvattajakseen sisäisen "lihaa rusikoivan piikin", joka kyllä muistutti monin tavoin olemassaolostansa, kasvatuksesta.
Sitä on kautta aikain nimitetty kynnyksenvartijaksi, joka kyllä jaksaa ohjata oikealle tielle.

"En ole edes hirveän innostunut luopumaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Emme voi tuomita toisiamme, koska meillä ei ole siihen varaa. Olemme kaikki epätäydellisiä. Siinä on myös jonkinlaista turvaa. Toisaalta voidaan ajatella IOK-laisittain että tuomitsisiko joku täydellinen? Ehkäpä ei, mutta lähes täydellinen tuomitsisi varmasti;)

Eli itseäni häiritsee kovasti opettamattoman arvostelu, sillä ymmärrän että ihmisellä on täysi oikeus olla epätäydellinen ja täysi oikeus olla Jumalanlapsi, niin kauan kuin hän kokee itsensä lapseksi. Kannattaa muistaa vaikka tuhlaajapojan vertaus.

Niin kauan kuin ihminen kokee ympäröivän maailman ainoaksi todelliseksi maailmaksi, pahaksi tms, niin silloin hän on täysin kyvytön arvostelemaan omaa pahan vallassa olevaa maailmaansa, eli omia tunteitaan tahtoaan tai ajatustensa salaisia lähteitä. Silloin hän ei ole täysin vastuullinenkaan.

Eli koen keskustelut näillä palstoilla yleensäkin kutakuinkin tyhjänpäiväisiksi jaaritteluiksi ja hedelmättömiksi, sillä erittäin harvoin etsittäydytään edes oikeisiin kysymyksiin. Toinen vika on että ihmisten kysymykset ovat järjettömän dualistisia, ikään kuin niiden pinnat olisivat täysin irti toisistaan. Ja niinhän ei todellisuus voi perimmältään ilmentyä.

Yksi hyvä kysymys olisi että mitä Isämeidän rukouksessa sanotaan ja mitä sen lauseet tarkoittavat?

Lue lisää

Loistava idea alkaa pohdiskelemaan Isä meidän rukousta ja sen todellista sisältöä!


Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

(Matt. 6:9–13; Luuk. 11:2–4)

Seurtaavaksi Ihmeiden Oppikurssin versio kyseisestä rukouksesta

IOK sivu396, luku 16, kappale 12.

"Isä, anna meille meidän harhamme anteeksi ja auta meitä hyväksymään todellinen suhteemme Sinuun, jossa mitään harhoja ei ole ja johon niitä ei koskaan voi tullakaan. Meidän pyhyytemme on Sinun pyhyyttäsi. Mitä sellaista meissä voisi olla, mikä tarvitsisi anteeksiantamusta, kun Sinun pyhyytesi on täydellistä? Unohduksen uni on ainoastaan haluttomuutta muistaa Sinun anteeksiantamustasi ja Sinun Rakkauttasi. Älkäämme saattako itseämme kiusaukseen, sillä Jumalan Pojan kiusaus ei ole Sinun Tahtosi. Ja suo meidän ottaa vastaan ainoastaan se, minkä sinä olet antanut, ja hyväksyä ainoastaan se niihin mieliin, jotka Sinä loit ja joita Sinä rakastat. Aamen."