Asolla on tulossa ensi vuonna jonkinlainen ylimääräinen remonttiraha niille íhmisille jotka ovat asuneet samassa asunnossa yli 10 vuotta.
No, ihan kiva tuokin on, mutta itse kaipaisin sellaista systeemiä joka palkitsisi pitkäaikaisasukkaan edullisemmalla vastikkeella.
Tällainen käytäntö vähentäisi muuttorumbaa ja sitouttaisi ihmiset asuntoihinsa.
No, ihan kiva tuokin on, mutta itse kaipaisin sellaista systeemiä joka palkitsisi pitkäaikaisasukkaan edullisemmalla vastikkeella.
Tällainen käytäntö vähentäisi muuttorumbaa ja sitouttaisi ihmiset asuntoihinsa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ensiksi on ratkaistava pari käytännön pulmaa.
Esimerkiksi keksittävä joku hyvä selitys sille, miksi talossa lyhyemmän aikaa asuneet joutuvat maksamaan osan kauemmin asuneiden vuokrasta?
Itse en keksi yhtään syytä.
Jos työpaikan vaihdon tai perhetilanteen ja tilatarpeen muutoksen vuoksi joutuu vaihtamaan taloa tai huoneistoa, niin miksi on silloin ruvettava maksamaan myös naapurin vuokraa.
En ymmärrä.
Jos joku kuvittelee, että aso-asuntoyhtiön omistaja alkaisi maksaa osaa asukkaittensa vuokrista, niin eiköhän silloin ole joku sota sodittuna ja hävittynä sellaiselle maalle, jossa sovhoosi on arkipäivää. Toivottavasti sitä päivää ei tule.
Hyvä selitys sille miksi uudet tulokkaat joutuvat makssamaan enemmän ;
koska vanhat asukkaat ovat jo maksaneet vuokrina kymmeniä, jopa yli satatuhatta euroa. He ovat siis jo maksannet pitkälti talon lainan.
Sitten kun uude asukkaat ovat maksaneet saman verran, hekin pääsevät pinemillä vastikkeilla.
Aso - yhtiöt eivät maksa talojensa vuokria, vaan asukkaat. Sitten kun lainat ovat hoidetut, vastike putoaa. Yksinkertaista.
Muuten, missä maassa nykyään on sovhoosi?
Oletko oikeasti sitä mieltä, että muualla asuneet eivät ole maksaneet vuokriaan tai lyhentäneet taloyhtiönsä lainaa? Miksi sen, joka muuttaa taloyhtiöstä toiseen, ollen siis 'uusi' asukas, pitää maksaa vanhojen asukkaitten vuokria, vaikka on maksanut vuokraa johonkin toiseen yhtiöön saman tai enemmän kuin tämä vanha asuka???
" Esimerkiksi keksittävä joku hyvä selitys sille, miksi talossa lyhyemmän aikaa asuneet joutuvat maksamaan osan kauemmin asuneiden vuokrasta? "
Meilla Suomen asumisoikeus Oy:ssä on kaikille (saman kokoisissa asunnoissa asuville) sama vuokra asuitpa talossa kuinka kauan tahansa. En ole kuullut vuokrien erilaisuudesta samanlaisissa asunnoissa.
Miksi asuntoihin pitäisi sitoutua? Onko parempi ihminen, kun ei muuta? Onko väärällä paikkakunnalla asuminen, tai väärän kokoisessa asunnossa pysyminen jotenkin ylevämpää, kuin oman elämäntilanteensa vaatimusten mukaan muuttaminen?
siksi kun on pitkään talon lainoja maksanut, haluaa itsekkin saada siitä hyötyä.
Törmäämme taas tähän palstalta tuttuun lauseeseen.
Jos haluat HYÖTYÄ itse maksamistasi rahoista ota itsellesi ASUNTOLAINA ja osta OMA asunto. Tällöin lainasummasi pienenee jokaikinen kuukausi.
Aso-asunto = kaupunginVUOKRAasunto. Ei niissä vuokrista mitään asukkaille kerry.
Jotenkin tuntuu että tällä palstalla on välillä hukassa mitä tarkoittaa vieraalta vuokrattu ja ikiomaksi ostettu.
Ne ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäisessä hyödyt maksamistasi rahoista itse, ensimmäisessä et.
Jos ei mitään pyydä, ei mitään saakkaan. Se ainakin on varma.
On hyvä että asukkaat alkavat perätä oikeuksiaan ja kysellä maksamiensa vastikkeiden perään.
Ei ole kirkossa kuulutettu että aso-asukkaat eivät voisi maksamistaan vastikeista saada myös itselleen tulevaisuudessa parempaa hyötyä.
Se on järjestelykysymys.
Ja sinulle kirjoittelija, et ilmeisesti ole aso-asukas, niin voisitko etsiä itsellesi paremman palstan toteuttaaksesi kirjoittajan taipumustasi.
Kiitos!
Nykyisin pääkaupunkiseudulla markkinoidaan 30-vuoden asuntolainoja. Jos osaat niin voit laskea kuinka kalliiksi se oma asuntosi tulee kun maksat 30-vuotta korkoa pankille.
0-vuotiaana kun alat pienellä palkallasi kituuttamaan lainojesi kanssa niin kas ihmettä - ihan jo viisikymppisenä olet saanut itsellesi oman asunnon!
Tosin siihen väliin on tullut putkiremontti ja siihen lainaa lisää sekä perheen lisäystä ja siihen lainaa lisää ja ehkä julkisivuremontti, ikkunoiden uusiminen ym ym.
Näitä samojahan tulee vuokra- ja asoasunnoissakin, mutta maksan niitä koko ajan niin ettei tilanteen eteen tullessa minulta pyydetä kolmeakymmentätuhatta euroa rahaa kustannusten kattamiseen.
Jos jään työkyvyttömäksi tai eläkkeelle niin minulla ei ole omaisuutta asunnon muodossa ja saan asumistukea. Toivottavasti eläkkeellä ollessasi kenellekään ei tule putkiremppaa maksettavaksi. Pankit ovat vähän nihkeitä myöntämään kymmenen vuoden lainoja eläkeläisille.
Tiedän todella hyvin kuinka paljon korkoa 30-vuoden lainaan kertyy koska nostin juuri sellaisen itselleni ensiasuntoani varten vuonna 2000. Olin 24-vuotias kun ostin yksin itselleni 540 000 markan arvoisen asunnon. Tulot eivät vastavalmistuneena kummoiset olleet. Seuraavana vuonna ostostani tehtiin yhtiössä 300 000 markan alapohjaremontti. Sen sijaan että raha tällaiseen pitäisi omasta taskusta löytyä ottaa yhtiö korjauksiin lainaa jota asukkaat rahoitusvastikkeen muodossa makselevat. Aivan juuri kuten vuokra-asukkaatkin maksavat korjauskulut kuukausittain osana vuokraa.
Myin asunnon 5 vuotta myöhemmin 820 000 markalla joten ihan ok. Mieskin ehti siinä välissä löytyä.
Nykyisin asumme lapsinemme 250 000 euron OK-talossa josta lainaa on jäljellä 9 vuodeksi.
Omistus ja vuokra-asumisen hinta pitkässä juoksussa on ihan sama. Molemmat maksavat elämänsä aikana yhtä paljon asumisestaan. Ainoa ero on että eläkeikään tullessa omistusasujalla on satojen tuhansien eurojen arvoinen velaton 80-100 neliön asunto ja hän siirtyy maksamaan siitä pelkkää, ehkä vain muutaman sadan euron suuruista vastiketta. Kun taas vuokra-asujalla on kasa maksettuja vuokrakuitteja ja eläkkeen alkaessa pakko vaihtaa asuntonsa pienempään koska eläkkeestä ei ole mahdollista enää entistä asuntoa kustantaa.
Asumistukea saa myös omistusasuntoon. Esim. oma mummini saa omistamaansa asuntoon Helsingissä asumistukea n. 200 euroa kuukaudessa.
Kysymys kuuluu: paljonko olet maksanut pankille korkoa vuodesta 2000? Kiinnostaisi tietää noin vertailumielessä.
Kun myit asunnon (hinta olikin noussut paljon) niin ostitko saman"arvoiselta" alueelta vastaavasti hinnaltaan pilviin nousseen asunnon eli mihin meni se asunnon arvonnousun hyöty mielestäsi?
Eläkkeellä ollessa asuminen riippuu tietysti eläkkeen suuruudesta suhteessa asunnon hintaan. Sukulaiseni jäi Helsingissä eläkkeelle siivoojan työstään ja asui Helsingissä isossa kaksiossa. Ei vaihtanut pienempään, koska asumistuki kattoi noin puolet vuokrasta. Eikä nähnyt nälkääkään, joten ei se näköjään niin suoraviivaisesti mene, että pitää eläkkeellä vaihtaa pienempään vuokra-asuntoon, kuten väitit.
En jaksa laskea paljonko olen tarkalleen maksanut korkoa. RT kaksiosta, joka oli ensiasuntoni, maksoin 30v. lainaa vastiketta suunnilleen saman verran mitä vastaavan vuokra olisi ollut. Pienillä tuloilla kaikki loput meni viimeistä penniä myöten ruokaan, elämiseen ja autoon. Säästämään en pystynyt mitenkään. Olenkin todennut että ainakin itse silloin nuorena olin aivan liian köyhä asumaan vuokralla. Lainaa lyhentäessä tuli säästettyä lainan lyhennys omaan taskuun joka kuukausi, joka oli tuolloin ainoa mahdollisuus säästää. Jos olisin asunut vuokralla olisin menettänyt saman rahan, mutta en olisi saanut itselleni yhtään mitään.
Asumismukavuus on myös asia josta mielestäni kannattaa maksaa. En viihdy kerrostaloissa joten asumismuotonani on ollut aina pientalo. Niitä ei juuri vuokramarkkinoilta löydy.
"asui Helsingissä isossa kaksiossa. Ei vaihtanut pienempään,"
Niin siis onko sinun sukulaisesi asunut perheensä (3-5 henkeä?) kanssa ikänsä kaksiossa..?
Kaksio on oma käsitykseni pienestä asunnosta. Isolla käsitän yli 80 neliöistä 4-5 huoneen perheasuntoa.
Tiedän että tämä on turhaa, mutta silti:
"maksoin 30v. lainaa vastiketta suunnilleen saman verran mitä vastaavan vuokra olisi ollut. Pienillä tuloilla kaikki loput meni viimeistä penniä myöten ruokaan, elämiseen ja autoon. Säästämään en pystynyt mitenkään."
Minullakin oli sinun kaltaisiasi tuttuja, jotka aikaa sitten säästivät asuntoa ja kituuttivat 10-15 vuotta niin nihkeästi etten voinut käsittää. Autoon tankattiin minimimäärä bensaa, halvinta viinaa ja vettä lantringiksi, matkailusta ei tietoakaan puhumattakaan uusista vaatteista (paitsi pakon edessä alennusmyynnistä joku halvannäköinen kauhtana). Koskaan ei voinut heidän kanssaan lähteä kunnon ravintolaan suömään ja juomaan pitkän kaavan mukaan. Ei- pankki piti siitä huolen.
Oikeasti kävi ihan sääliksi ja tarjosinkin usein jotain syötävää ja juotavaa mukaville kamuille.
Meikäläinen on asunut vuokralla kohta 30 vuotta ja matkustanut kyllästymiseen saakka - kun ei ole ollut pankkilainoja maksettavana. Uudet rytkyt aina kun mieli tekee ja välillä ylimääräistä lomaakin. Ei sitä aina viitsi töissä ahertaa.
Yksi kamu sanoi (maksaa vieläkin pankille korkoja) myyvänsä asuntonsa eläkkeelle jäädessään ja muuttavansa sitten vuokralle. Myynnistä saamillaan rahoillaan kuulemma matkustelee yms. No hyvä että edes eläkkeellä sitten pääsee matkustelemaan. Toivottavasti elää siihen saakka ja on terveenä.
Asuinmukavuudesta:
Pienin asunto, jossa olen asunut poikamiehenä oli 38 neliöinen. Riitti ihan hyvin silloin. Nykyisin meille kahdelle riittää 66 neliöinen iso kaksio (pieni on yleensä noin 45 m2). Meillä on parketit, aurinkoinen ja lasitettu terassi, keraaminen liesi ym. Jos jotain asunnossa menee rikki niin taloyhtiö korjaa.
ISossa kaksiossa se mutsikin asui yksin ja mukavan väljästi. 65 m2 on sellainen, jonka vielä viitsii siivota yksin/kahdestaan ja kerrostalossa ei luojan kiitos ole pihatöitä riesana - käytän senkin ajan mieluummin oopperaan, teatteriin. leffaan, lennän Berliiniin tai muuta mukavaa. Mökin myin pois kymmenisen vuotta sitten, kun kyllästyin pakonomaiseen mökille menoon (onko käynyt varkaita, vuotaako katto, pitääkö rempata jotain...).
(Mistähän muuten sait kummallisen käsityksesi äitini asuneen ikänsä kaksiossa? Hän muutti siihen isän ja lasten lennettyä kotoa pois - jos se nyt kiinnostaa niin kauheasti.)
Käsitä sinä isolla asunnolla mitä haluat. Minun mielestäni "iso" - sanaa asunnosta käytetään suhteutettuna asukkaiden lukumäärään.
Teillä ei siis ole lapsia? Siinä tapauksessa tietysti vuokra-asuminen ymmärrettävämpää. Kun ei ole ketään kenelle mitään jättääkään.
Itse en vaihtaisi nykyistä omaan makuun remontoitua ok-taloamme Hgin rajalla mihinkään. Ajatuskin vuokrakerrostalokasarmista kauhistuttaa. Lasten ja koirien kanssa oma piha on ehdoton.
Itse olen siis maksanut yksin ja nyt miehen kanssa asuntolainaa 24-vuotiaasta asti. Matkustanut olen kyllästymiseen asti. Koko Etelä-Eurooppa, puolet keski-Euroopasta, Thaimaa, Arabi-Emiraatit, Venäjä, nuorempana USA:ssa. Kuka niistä kaikkia muistaa. Sinkku aikana rivarissa asuessa tuli Helsingin yöelämä tutuksi. Juuri siksi oli pitkä 30v. maksuaika että jäi riittävästi elämiseen.
Nyt lasten kanssa (2,5v ja 6kk) ei niin vielä niin matkustellakaan. Kun vähän kasvavat niin sitten reissataan vähän uudenlaisia lomia.
Mä oon kanssa asunu koko ikäni, nyt vuokra alas!!
..järkevä, niin totta kai toivot niin.Ja jos talon omistaja on ns. yleishyödyllinen yhteissö, niin tuo toivomus pitäisi voida toteuttaa..
Toivomuksia toteuttaa vain ja ainoastaan hyvät haltijat. Järkevä ihminen asuu juuri kuten haluaa, eikä unelmoi mistään yht'äkkisistä lottopoteista. Asumisoikeusasuminen on vuokra-asumista ja järkevä ihminen valitsee sen silloin, kun ei halua sijoittaa rahojaan omistusasumiseen.
Järkevän asumisen kanssa toivomisella ei ole mitään tekemistä. Yleishyödyllinen tai ei, yhtiön on aina tuotettava voittoa, tai edessä on konkurssi. ASO-asunnoista ei ikinä tule mitään halpiksia siksi, että lainat on maksettu. Sitten alkaa korjausrumba, ja jonkun on sekin maksettava.
Ongelma ASO:issa onkin siinä, ettei velkapääoma oikein lyhene, sillä korot vievät suurimman osan.
Taitaa tänäpäivänä olla sellainen tilanne, että lainat tulee maksetuksi vasta noin 40 vuoden kulttua (90-luvulla rakennetut kohteet) ja korjausrumba alkaa jo 10-15 vuoden kulttua!
ASO-asuminen ei tule koskaan halpenemaan!
Ei aso-yhtiön lainoilla ole mitään tekemistä asukkaiden maksaman vuokran kanssa. Aso-asukas omistaa asunnostaan vain 15% ja lopusta 85%:sta asukas maksaa normaalia vuokraa. Eikä asuntoa ole ikinä mahdollista itselleen ostaakaan. Kun omistussuhde ei ikinä muutu, ei laske vuokrakaan.
OSAOMISTUSasunto sen sijaan on eri asia. Siinä ostetaan aluksi tyypillisesti 30% asunnosta itselle ja sen jälkeen aletaan lyhentää lainaa joka on yhtiön nimissä. Asukkaalla on etukäteen sovittuina ajankohtina oikeus halutessaan ostaa asunto kokonaan itselleen. Ostihinnassa otetaan huomioon jo maksettua vastiketta.
Kannattaa huomata että osaomistusasuntoja on erilaisia ja sopimukset vaihtelevat. Osan asunnoista voi halutessaan myöhemmin ostaa kokonaan omaksi, mutta on olemassa myös osaomistusasuntoja joita ei ikinä voi ostaa kokonaan omaksi.
http://www.vaso.fi/isannointi.asp?kid=31&id=11
Tuossa on selitetty se malli, mitä varmaankin tarkoitetaan...
päättäjiin noissa asioissa, olen kyllä samaa mieltä kanssasi, mutta olen sen verran laiska etten jaksa hoidella ylimääräisiä asioita.
...ja se tulee kalliiksi tulevaisuudessa.
Lopulta jokainen asuisi alella joka on kestämätön idea ja kohtuuton taakka yhtiössä olla se uusi asukas joka maksaa enemmän pelkästään hetkestä kun osui paikalle.
Tulossa on 2009 lähtien että pikku odotus vielä
Olen kanssasi samaa mieltä, vastikkeiden pitäisi alentua kun pääomakuluja on maksettu pitkään. Valitettavasti aso-yhtiöiden johtajat eivät ole lyhentäneet lainoja vaikkakin ovat nostelleet osinkoja. Kymmenen vuotta tätä peliä katselleena en näe enää muuta mahdollisuutta kuin yhtyä nettiadressiin www.adressit.com/asumisen-hinta-alas
Sillä saattaisi olla joskus vaikutusta päättäjiin.