Saattaa kuulostaa hölmöltä mutta mitäs te muut touhuatte vauvan kanssa? siis ihan normaalisti kotona? mie kun jäin 4kuukauden ikäisen pojun kanssa kaksin kun mies lähti armeijaan ja vähän ihmetyttää että mitä pitäs touhuta :D muutettiin juuri rivitaloon uudelle paikkakunnalle eikä oikein kavereita ole löytynyt joten ne kahvittelu ehdotukset jäävät pois, en myöskään ole niin sosiaalinen että menisin tuosta vaan joihinkin äippä tapaamisiin joita täälläkin näyttää olevan, jotenkin olen hiukan varautunut niiden suhteen :] mutta hyviä vinkkejä otetaan vastaan ja jos joillain on kokemuksia vauva jumpasta tms niin kuulisin mielelläni! :)
mitä touhuatte vauvan kanssa?
.nuu.
101210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
riehumassa, siellä voi olla ihan hiljaa!
Katso onko paikkakunnalla Mll>toimintaa juuri vauvajumpaa ja muskaria jnejne...seurakunnilla on päiväkerhoja äiti lapsi...uimahallissa vauvauintia...jokainen osallistuu ja puhuu tasan niin paljon kuin huvittaa!
Kato myös neuvolan seinältä, sielläkin saatta olla toimintaa, työttömätkin järjestää olhuoneita...onhan noita!
Hanki kirjastosta paikkakunnan sanomalehti ja tavaa sieltä!
ei tartte vetää hernettä nenään jos joitaki ei kaikenlaiset äippäkerhot kiinnosta :D ja lähinnä siis uteliaisuuttani tiedustelisin että mitäs te muut kotosalla vauvan kanssa puuhaatte?! kun nuo paikalliset sanomalehdet ja neuvolan seinät on kyllä tavattu läpi :D
kun vaan kotona happanet kahestaan sen kanssa! Jo vauvalla on hyvä olla muita naamoja kuin se hapan äiti joka vaan tiuskii kun sillä on niin tylsää.
hormoonis vaikka nyrkkeilysäkkiin äläkä täällä toiselle kiukuttele... En itsekkään ole missään mammakerhoissa käynyt ja vauva on kyllä ihan tyytyväinen ollut äitiinsä! Nyt jo 1v2kk ja vieläkin tyytyväinen.:) Ensimmäiseen ikävuoteen asti vauva ei tarvitse muita naamoja kun äidin ja isän, eikä niistä kyllä tylsisty. Enkä itse koe, että joku olisi hapan vaan sen takia, että ei käy mammakerhoissa...
Mieluummin vaikka tapaa lapsettomia kavereita, että on muutakin puheenaihetta kun se vauva.
Jokainen on omanlaisensa.
4 kk poju ja oleskellaan paljon kotona. Poika tykkää olla lattialla mahallaan viltin päällä ja katselee ympärilleen.. Myös sitterissä istuskelee ja leikkii lelukaaren leluilla. Juttelen pojalle ja kuunnellaan paljon lastenlauluja.. Äiti laulaa ja poika hymyilee.. :) Katsellaan ja lueskellaan kirjoja..
Ja sit käydään vaunujen kans lenkillä ja shoppailemassa. Välillä käydään mummoilla tai siskoillani kyläilemässä. Tässä jotain esimerkkejä..
Käytetään isoveikkaa puistossa leikkimässä.
Touhutaan puuha matolla.
Hellitellään sohvalla.
Nukutaan päikkärit.
Laitetaan ruokaa.
Siivotaan.
Pestään pyykkiä.
Silitetään.
Viedään isoveikka kerhoon 2x viikossa.
Käydään perhekahvilassa 1x viikossa.
Joskus kyläillään.
Vaunutellaan.
Sillä välin kun isoveikka nukkuu päikkärit niin minä joogaan 1h 1x päivässä ja vauva katselee sitteristä nauraen ja juttelee (joskus otan liikkeisiin mukaan "painoksi").
Meilläkään ei asu kavereita tai tuttuja lähellä eli yksin olen lasten kanssa melkein aina.
Välillä tuntuu kyllä että kaipaa muutakin seuraa kun oma perhe mutta minkäs teet ei oikein ole ketään...
Ei muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa tarvitse touhuta mitään erikoista, eikä pieni vauva todellakaan tarvitse mitään eriskummallisia virikkeitä kuten vauvamuskareita, vauvauinteja, perhekahviloita jne. Vauva viihtyy parhaiten tutussa ympäristössä, rutiineitten keskellä, ja erityisesti äidin ja isän kanssa!
Muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa voi siis ihan vain leikkiä kotona leikkimatolla, kanniskella sylissä ja näyttää paikkoja jutellen, ottaa mukaan arjen askareisiin esim. kantamalla liinassa tai rintarepussa jne. Meidän 3,5kk tyttömme otetaan myös perheen ruokailuihin mukaan nostamalla tyttö ruokapöydän päälle sitteriin siksi ajaksi kun äiti ja isi syövät, ei viihdy hyvin matolla yksikseen ja miksi pitäisi yksin jättääkään.
Vaunulenkeillä vauva tykkää niin ikään olla, ja kun vauva ei enää halua pelkästään nukkua vaunuissa, voi vaunun kuomun jättää alas ja antaa pikkuisen katsella ympärilleen.
Välillä on tietty hyvä antaa vauvan tavata muita ihmisiä eli sukuloimalla, käymällä kavereitten luona, mutta se ei tosiaankaan ole mikään välttämättömyys noin pienelle, minkään psykologisen kehityksen takia tms. Vuorovaikutus hoitajan (= yleensä äidin ja isän) kanssa on se tärkein juttu.
Kuten eräs lastenlääkäri sanoi pari kuukautta sitten jossain telkkuohjelmassa, alle puolivuotias vauva ei tosiaankaan tarvitse "harrastuksia" eikä hänen paikkansa ole jatkuvasti alennusmyynneissä, massatapahtumissa jne. Oman mielenterveytensä vuoksi äiti voi toki liikkua niin paljon kuin huvittaa, mutta ei vauva sellaisilla aktiviteeteilla mitään tee. Rutiinit, läheisyys ja ihan vaan arkinen leikittäminen ovat vauvalle parasta.
Komppaan Tähteä. Ei vauvan kanssa tarvitse harrastaa tai tehdä mitään ihmeellistä, normaali seurustelu ja leikit ja ulkoilu riittävät. Äiti sitten voi haluta tehdä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä...
Meillä tyttö on jo 6kk. Ammulla hereillä ollessaan leikkii olkkarin matolla. Sinä aikana itse syön aamupalan ja heräilen pikkuhiljaa... ja sitten juuri ennen ekoja päikkäreitä tyttö vaunuihin ja koirien kanssa lenkille. Sieltä tyttö nukkumaan (nukkuu paremmin omassa sängyssään, siksi en enää nukuta vaunuihin). Sillä aikaa itse huilaan, juon kupin teetä, katselen telkkaria. Kun tyttö herää, niin vähän ajan kuluttua syö ruuan, johon menee kokonaisuudessaan n. puol tuntia (imetän ja annan soseita). Muuten ollaan sisällä ja minä siivoan, pyykkään, teen kodin askareita ja tyttö katselee touhuja lattialta tai rintarepusta. Jos isi on jättänyt meille auton, lähdetään "autopäivinä" aina kaupungille ihmettelemään maailman menoa. Ennen toisia päikkäreitä syökin jo välipalan ja taas menee puol tuntia! Toisten päikkäreiden aikana yleensä nukun itsekin. Illalla ruuan jälkeen ollaan kotona tai kyläillään ja sitten alkaakin taas ulkoilu koirien kanssa, iltapala, pesut ja nukkumaan. Eli hereilläoloajasta menee yhteensä n. tunti syömisiin, niin sitä touhuamisaikaa jääkin enää 1-2h... välillä tuntuu, ettei ehdi lapsen kanssa mitään tekemään...
Meillä siis tyttö nukkuu kahdet n. 2h päikkärit ja on niiden välillä 2-3h hereillä. Aika tarkaa päivärutiinia noudatetaan, tietysti tytön ehdoilla, en tuijota hysteerisesti kelloa, että mitä tähän aikaan piti "oikeesti" tehdä... Eli käytännössä tyttö on hereillä 3 kertaa päivässä, joista aamu ja ilta hereilläoloaika ollaan kotona. Eli päivään jää yksi 2-3h pätkä, jolloin varsinaisesti teemme jotain. Itseäni helpottaa suunnitella aina etukäteen, että ma esim. kaupunkipäivä, ti siivouspäivä ym...
Tietenkään kaikki päivät eivät mene niin rutiininomaisesti, jos tyttö vaikka nukkuukin kolmet lyhyemmät päikkärit... tärkeää on muistaa vielä tässäkin vaiheessa itse huilata, jos ehtii :)
Eli aloin käymään kerran viikossa seurakunnan järjestämässä perhekerhossa (perhekahvila)kun neiti oli noin 3 kk, ei ole kovin uskonnollinen vaikka onkin seurakunnan järkkäämä. Käydään kävelyllä ja ulkoillaan. joskus shoppailemassa tai ihan vaan kaupoissa kiertelemässä. Kannattaa vaikka jonkun keskustelu foorumin kautta etsiä paikkakunnalta muita äitejä ja lapsia, jos ei kasvotusten uskalla heti niin netin kautta pääsee tutustumaan pikku hiljaa.
Kotona kun ollaan niin leikitään ja sylitellään paljon. Kun teen kotihommia on neiti lattialla leikkimässä ja touhujeni lomasta höpöttelen pikku neidille jos ei muuten viihdy.
aika paljon käydään mummuloissa kylässä. toisessa lähes päivittäin ja toiseen mennään kerran kuussa yö kylään muutamaksi yöksi.