vuosien takaa ovat muuttuneet niin vanhoiksi ja kurttuisiksi, kun ei ole nähnyt heitä muutamaan vuosikymmeneen.
Itse kuvittelee olevansa saman näköinen kuin leikkikoulussa.
Itse kuvittelee olevansa saman näköinen kuin leikkikoulussa.
Mikä kauhistus
vanhat tuttavat
25786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä sitä peiliä mielellään varsinkin aamuisin välttelisikin jo tässä iässä. :) Mutta ihan OK sitä on olla ikäisensä näköinen.
En kyllä haluaisi aloittaa elämääni alusta, on ollut sen verran vaikeuksia, että nyt on hyvä olla, kun elämään on tullut tasapainoa ja oikean elämän makua.
peiliin vilkaisu. Sattuu vain olemaan jotenkin ryppyistä lasia. Pitää varman vaihtaa vai olisiko vaihdettava ukko siellä peilissä. Ei näytä enää eskari-ikäiseltä.
että olet tehnyt huonot peilikaupat, olisi pitänyt ostaa kalliimpi ja sileämpi kuvastin, mutta menit sitten venyttämään penniä? :) Älä nyt kuitenkaan itseäsi vaihtoon laita, arvelen, että elämäsi on aikas huterolla pohjalla semmoisen tempun jälkeen. :)
olivat lähdössä ekalle ulkomaanmatkalle aikoinaan, noin 6-kymppisinä.
Piti saada passit molemmille, ja olivat aivan ihmeissään, kun parikymmpisenä otetut valokuvat eivät kelvanneetkaan.
Nyt albumissani on kummatkin kuvat, vierekkäin.
ei itsessään huomaa ajan hampaan merkkejä, mutta muissa toki.
kun katsot peiliin
voi katsoa ilman prillejä, niin on komia että, edelleen.
itsekukin vanhenemme ennenpitkään, niin nykyiset nuoret, kuin me entisetkit nuoret.
Lopulta kaikki kuolemme. Näin se elämä menee, kuolema itseasiassa kuuluu elämään, vaikka kiellämmekin sen.
Käyppä passikuvassa niin kaamea totuus paljastuu.
Totta puhut. On se niin ihmeellistä, törmäsin entiseen työkaveriini kaupan kassajonossa ja aivan kauhistuin. Niin paljon hän oli vanhentunut viime näkemästä eikä siitä ole edes vuotta.
Oman pärstän rapistumiseen tottuu, kun sen näkee päivittäin. Toisissa ikääntymisen huomaa ja alkaa miettimään omaa olemustaan. Ei siinä mitään vikaa ole jos on ikäisensä näköinen. Tuntuu vaan, että siinä kohtaa meillä on ruusunpunaiset lasit jokaisella. Onhan tämäkin palsta täynnä rypyttömiä ja niin nuoria, ainakin omasta mielestään, kirjoittajia.
Useat ovat vähintäänkin "nuorekkaita", jos pääsevät itseään suosittelemaan. Voihan sitä olla sielultaan nuorekas, mutta kyllä se aika on ainakin meikäläisen nahan kurtistanut ihan ikään kuuluvasti - ellei enemmänkin. Yllättäen napatut lähivalokuvat ovat aikas karuja. Nyt on panostettava "sisäiseen kauneuteen". :))
Rapistuneesta ulkokuoresta huolimatta sisältäni löytyy se pieni lapsukainen!
syömään vähän reirummin niin ne rypytkin häviäisi.Minä olen tehnyt näin, ei ole rypyn ryppyä.Ikänimä tierän mutta syrän käy rippikoulua.
Kilo vuodessa pitää rypyt loitolla, sanoin aikaisemmin, mutta on pitänyt siirtyä peruutusvaiheelle jo jonkun kerran, vaan lähtöasemiin ei ole vieläkään päästy. Nyt sítten sahataan edestakaisin liikaa tai vähän liikaa yli normaalipainon. :) Rypyistä huolimatta kakara löytyy meidän kaikkien sisuksista varmaan loppuun asti, lopussa ehkä jo ihan uhmaikäinen. Lienee luonnonlaki semmoinen.
.. tuo haittaa?
Miten näistä rypyistä aina puhutaankin, vaikka niitä joka päivä katselee. Ihmisenkö pitäisi yrittää olla nuori ja vahva niinkuin natsien vainoamat keskitysleireillä yrittivät miellyttää vaikka ei edellytyksiä ollut yhtään, että olisivat pysyneet hengissä.
Nyt on lama ja kauneusleikkaukset on vähentyneet. Tämä on pelkästään hyvä asia.
ovat minusta kauniita, ne näyttävät usein olevan elämää nähneen ihmisen upea ulkokuori. Itsellänikin on paljon ryppyjä enkä yritä peittää niitä.
tulla vanhaksi. Kremppaa siellä ja kremppaa täällä.
Tätä en olisi uskonut.PRKL, ottaa kaaliin, ja ryppyjäkin vieä!!
rypyt ja alaspäin valahtanut naama eivät todellakaan ole kauniita! Turhaa kaunistelua tuo, sorry!
Sinullekin tulee ryppyjä aikanaan ja varmasti, kommenteistasi päätelleen, alas valahtaneet suupielet. Ilkeä luonne se vasta rumaksi tekee ajan myötä.
Minä olen aina hurahtanut helposti pikkulapsiin ja jo hauraisiin vanhuksiin. Töissä minulla oli edessä seinälläni kuvia, tietenkin lapsenlapsista ja viimeiset toistakymmentä vuotta myös A4:n kokoinen mustavalkoinen kuva eräästä suloisesta huivipäisestä mummosta, josta kuvasta huokui kaikkea arvostamaani, elämänkokemusta, lempeyttä, rauhaa ... Ilman ryppyjä kuva tuskin olisi ollut "kokonainen". Kummatkin kuvat toivat huoneeni viihtyisyyteen jotain tärkeää.
sinunkin naamaasi, halusit sitä tai et. Muuttuvaan peilikuvaan on pakko jokaisen sopeutua.
Kaunista on.
Kävin juhannuspäivänä Pyhän Sigfridin kirkossa. Puolentoista tunnin kestäneen jumalanpalveluksen jälkeen siirryimme seurakuntataloon, seurakunnan tarjoamalle pullakaville. Me 50 vuotta sitten rippikoulua käyneet.
Kotona ennen lähtöä katselin itseäni peilista, että olenko nyt ihan varmasti saman näköinen kuin silloin. Olinhan lähes saman näköinen kuin eilen ja niin olivat myös he, joita olin usein nähnyt. Aivan saman näköisiä kuin 50 vuotta sitten eivät muut olleet, mutta pirteitä ja hyvän näköisiä kuusvitosia olivat. Jotkut olivat jo joukostamme poistuneet, ja heistä myös puhuimme ja heitä muistelimme.
Elämä on lyhyt.
Ikä tekee tehtävänsä. Eivät ne tuttavasi kuitenkaan niin hirveästi ole muuttuneet, jos kykenet heidät tunnistamaan. Tukan harmaantuminen tai valkoistuminen, hurjat uudet hiusvärit, kaljuuntuminen, suuret painonpudotukset tai -lisäykset tekevät kyllä sen verran selvää jälkeä, että en tunnista suurintakaan osaa kaukaisemmmista tutuista. Ystäviä toki tapaan usein ja muuttuneeseen ulkonäköön tottuu puolin ja toisin.
Mulle on käynyt tosi nolosti monta kertaa, kun aivan vieraan tuntuinen ihminen kutsuu etunimeltä ja juttelee kuin olisi tavattu eilen. Eikä minulla ole harmainta aavistusta, kuka tämä mahtaisi olla, missä on tavattu ja milloin. Pakko on ollut vaan kysyä suoraan. Hienoista loukkaantumista olen havainnut joidenkin kohdalla.
Olen hyväksynyt vanhenemisen itseni kohdalla, joten peilikammoa en tunne enkä elättele kuvitelmia ulkonäköni kaikkivoipaisuudesta. Näytän vanhalta naiselta - that´s it. Se tuntuu ihan hyvältä eikä näytäkään pahemmalta.
Hyväksynyt vanhenemisen?
Minä ainakin käyn kerran kk:ssa lifting- hoidoissa kostmetologilla.Ihan vain omaksi ilokseni, ( ja ehkä muidenkin)
Kukaan ei voi edes kuvitella, että olen jo 65 vee.
Tietenkin minä hyväksyn vanhenemisen, ikäähän karttuu, mutta tsemppia hyvät lupsahtaneet ryppynaamat! Hyväksykää vain ryppynne!