http://www.aamulehti.fi/mediagalleria/aamulehti/videot/1312/
Kuuntelin tuosta edellisestä Rainer Frimanin mietteitä elämästä. Yksi lause psyäytti minut kuin seinään:
"Mikään ei ole niin rasittava ihminen, kuin harmiton ihminen." Tässä kohtaa, häpeä tunnustaa, kihahti jotain kosteaa silmänurkkiini.
Miten joku voi sanoa näin?
Olen nimittäin koko tämän päivän koittanut sovittaa itseäni harmittoman ihmisen muottiin.
Olen kokenut tuskaa siitä, että harmittoman ihmisen viitta ei istu harteilleni.
Haluaisin kyllä osittain olla niin kuin muutkin.
Hymyillä kauniisti, nyökkäillä samaan tahtiin muiden kanssa ja pitää mölyt mahassani. Jos joskus erehtyisin sanomaan mielipiteeni, esittäisin sen silkkihansikkain.
Loukkaamatta, koskettamatta, ärsyttämättä.
Mitä minä teen? Kerron mielipiteeni vähintäänkin napakasti ja hanakasti. Perustelen väitteeni niin, että napsahtaa. Mielipide löytyy asiaan kuin asiaan. (huh!) Osaan kyllä sanoa että en tiedä, mutta lause taitaa olla käytössäni turhan harvoin?
En osaa kantaa minulle tarjottuja erilaisia rooleja
En osaa kantaa minulle tarjottua naisen roolia:
hellä, kiltti ja empaattinen.
En osaa kantaa kristityn roolia:
alamainen, hissukka&tossukka, virheetön, aivoton.
En osaa kantaa ihanne työntekijän roolia:
ei kyseenalaista, tekee ylitöitä paljon, sopeutuu kaikkeen.
En osaa olla lähimmäinen.
Olen jo sen ikäinen ihminen, että minun ei tarvitse leikkiä "erilaista" Erikoisuuden tavoittelu ei ole elämässäni mikään kova juttu. Olen ulkopuolella leirin ihan luonnostaan.
Ymmärrän Frimanin tarkoittaneen tässä sitä, että jokaisen ihmisen tulisi pyrkiä vaikuttamaan asioihin ympäristössään ja elämässään.
Hinta siitä on joskus aika kallis. Hankalan ihmisen leima napsahtaa otsaan ääntä nopeammin.
Halu vaikuttaa, on luonteenpiirre joka sallitaan itselle, mutta kielletään toisilta.
Mikään ei ole parempaa kuin kuunnella kahden ihmisen älyllistä vääntöä asiasta, jonka kumpikin hallitsevat.
Harmitonta ihmistä on helppo hallita.
Harmittoman ihmisen kanssa ei synny keskustelua.
Harmittoman ihmisen kanssa mikään ei muutu.
Harmiton ihminen ei haasta sinua ajattelemaan.
Onko minulla lupa olla "harmillinen" ihminen?
Anomatta hyväksyntää muilta?
Mikä "harmillisen" ihmisen paikka on tässä elämässä?
Näitä mietin.
Kuuntelin tuosta edellisestä Rainer Frimanin mietteitä elämästä. Yksi lause psyäytti minut kuin seinään:
"Mikään ei ole niin rasittava ihminen, kuin harmiton ihminen." Tässä kohtaa, häpeä tunnustaa, kihahti jotain kosteaa silmänurkkiini.
Miten joku voi sanoa näin?
Olen nimittäin koko tämän päivän koittanut sovittaa itseäni harmittoman ihmisen muottiin.
Olen kokenut tuskaa siitä, että harmittoman ihmisen viitta ei istu harteilleni.
Haluaisin kyllä osittain olla niin kuin muutkin.
Hymyillä kauniisti, nyökkäillä samaan tahtiin muiden kanssa ja pitää mölyt mahassani. Jos joskus erehtyisin sanomaan mielipiteeni, esittäisin sen silkkihansikkain.
Loukkaamatta, koskettamatta, ärsyttämättä.
Mitä minä teen? Kerron mielipiteeni vähintäänkin napakasti ja hanakasti. Perustelen väitteeni niin, että napsahtaa. Mielipide löytyy asiaan kuin asiaan. (huh!) Osaan kyllä sanoa että en tiedä, mutta lause taitaa olla käytössäni turhan harvoin?
En osaa kantaa minulle tarjottuja erilaisia rooleja
En osaa kantaa minulle tarjottua naisen roolia:
hellä, kiltti ja empaattinen.
En osaa kantaa kristityn roolia:
alamainen, hissukka&tossukka, virheetön, aivoton.
En osaa kantaa ihanne työntekijän roolia:
ei kyseenalaista, tekee ylitöitä paljon, sopeutuu kaikkeen.
En osaa olla lähimmäinen.
Olen jo sen ikäinen ihminen, että minun ei tarvitse leikkiä "erilaista" Erikoisuuden tavoittelu ei ole elämässäni mikään kova juttu. Olen ulkopuolella leirin ihan luonnostaan.
Ymmärrän Frimanin tarkoittaneen tässä sitä, että jokaisen ihmisen tulisi pyrkiä vaikuttamaan asioihin ympäristössään ja elämässään.
Hinta siitä on joskus aika kallis. Hankalan ihmisen leima napsahtaa otsaan ääntä nopeammin.
Halu vaikuttaa, on luonteenpiirre joka sallitaan itselle, mutta kielletään toisilta.
Mikään ei ole parempaa kuin kuunnella kahden ihmisen älyllistä vääntöä asiasta, jonka kumpikin hallitsevat.
Harmitonta ihmistä on helppo hallita.
Harmittoman ihmisen kanssa ei synny keskustelua.
Harmittoman ihmisen kanssa mikään ei muutu.
Harmiton ihminen ei haasta sinua ajattelemaan.
Onko minulla lupa olla "harmillinen" ihminen?
Anomatta hyväksyntää muilta?
Mikä "harmillisen" ihmisen paikka on tässä elämässä?
Näitä mietin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaimoa pitää kohdella kuin prinsessaa, rakastaminen on tekoja, ei sanoja.
kerron että sanojakin supatetaan!
ihmisen lähellä tulee ihmiseksi jälleen! on ikään kuin turhauttavaa, että aina törmää ANNA ANTEEKSI rakas! sitä vaan ei näy ei kuulu? MInussako vika olikin, panen asian miettimis-myssyyni olkoonkin vaikka siten hattu taikka pipo... silti elän.... päivästä päivään ja huom,.
joku sanoikin sen tänään: musiikista ponnistaen saa voimaa, taas elää sitä ihan tavallista kuulijan roolia..e r i asia niille joille musiikki on väline.... heillä on eri taso tehdä ajatustyönsä-
elämä on aika hellä hukassa joskus joskus keskellä estradia .
teille terkuin ja toivomuksin että huomioikaa nuorenne.
raikku osaa eläytyä, sekin rikkonaisuus on
osa , hyvää yritystä!" vaikka vain ihminen " se siitä!" no joo" pori turku hesa oulu -"juu julkkikselle on monta häkkuä matkalla maineeseen"
nauraaaaaaaaa et ole ainut on meitä muitakin jotka emme sovi mihkään muottiin,emme ole harmaan harmittomia. älä ole milläskään eiks oo kiva olla haasteellinen täynnä elämää....
Heh!
Kieltämättä kuulostaa paljon mukavammalta olla
hieman "haasteellinen" kuin omapäinen, kaamea riivinrauta, joka jaksaa laitella kapuloita rattaisiin.
milainen on ihminen joka jää aina samalla ratikka pysäkillä?
mikä tulee ihmisestä joka on laittaqnut kapuloita rattaisin? aina?
mua vaivaa, ite olen vanhahko ja jään aina kapuloihin!
KUvainnollisesti (jätän siksi mainitsematta missä riitelen)
ei kai se tarkoita että pitää olla riidan haluinen jos on haasteellinen voi silti kyseenalaistaa asioita ja olla erimieltä ja hiukan hankalakin sopivassa määrin otan ainakin oman erinlaisuuteni rikkautena ei olis kiva olla samanlainen kun kaikki muutkin, kaaleet on niin kaikki samankaltaisia eivät uskalla olla erinlaisia enkä tarkoita että pitäs olla kaajeellinen silti ole sä vaan hankala mut huom: älä riidan haluinen se ei ole hyvä asia.
Ihminen joka laittaa kapuloita rattaisiin huomaan (turvallisuushakuisena) seisovansa siellä ratikkapysäkillä jälleen kerran - yksin.
Jos jää kiinni kapuloihin, voi tilannetta hyödyntää. Rupeaa iskemään rytmiä ja laulaa loilottamaan ja kas, olet jälleen oman elämäsi tähti - ja ohikulkijoiden mielestä pikkuisen outo. Ei hätää. Huomenna tulee joku joka rakentaa kadulle rummut; hakkaa puutikuilla munakennoa ja ämpäriä ja paukuttaa kattilan kansia raivokkaasti. Siihen nähden sinä alatkin yks kaks tuntua miltei normaalilta.
Eteenpäin on mentävä - kapuloilla tai ilman.
Kieltämättä on eroja siinä miten ja millä tyylillä mielipiteensä esittää. Joskus siinä onnistuu ja joskus ei.
Joku/joskus kieltämättä on vain riidanhaluinen ja päätavoite on vain hämmentää hinnalla millä hyvänsä.
Se että on eri mieltä asioista koetaan joskus uhkaksi. Miksiköhän?
Tuttujen ihmisten kanssa uskaltaa riidellä. Vieraammille esittää mukavaa ihmistä ja heittää läppää. Itseään ei kuitenkaan kannata myydä. Itsensä kanssa on tultava toimeen loppuelämänsä.
Ei elämäänsä voi rakentaa sen varaan, että "ostaa" hyväksyntää muilta. Täysin turhaa touhua! Miksi sitä sitten erehtyy joskus "ostosmatkalle" setelitukko kourassa?
Onko ihminen niin laumaeläin, että susilauman ulkopuolella yksinään ulvominen tuottaa suorastaan fyysistä tuskaa?
Miksi joskus on täysin vapaa toisten mielipiteistä ja toisinaan niistä mielettömän riippuvainen.
Jaa-ah! Taas menee liikaa filosofian puolelle. Tämä "susi" käpertyy nyt kerälle ja rupeaa uinumaan. Jaksaa taas huomenna ihmetellä maailmanmenoa - yksin tai laumassa, kuinka vaan.