Onnen töyräät ja rakkauden multapaakut.
Sinä istut siellä ja mulle rakkaudesta raakut,
kiekut ja kaakut.
Minä nostan nostan päätä ja korvaa avaan.
Ja mun on kuultava joka sun sanaa,
kohta kai jo manaan.
Kultakäpy oravaiseni oma naiseni sielunsukulaiseni,
Lopeta raakku ettei hajoa multapaakku,
sä onnesta vielä lastut höyläät.
Sinä istut siellä ja mulle rakkaudesta raakut,
kiekut ja kaakut.
Minä nostan nostan päätä ja korvaa avaan.
Ja mun on kuultava joka sun sanaa,
kohta kai jo manaan.
Kultakäpy oravaiseni oma naiseni sielunsukulaiseni,
Lopeta raakku ettei hajoa multapaakku,
sä onnesta vielä lastut höyläät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..tämä persoonallinen runosi oli mukava löytö tähän aamuun. Pidin runostasi paljon. Multapaakkua on harvoin nähty rakkausrunossa ja taitavasti olet sen saanut upotettua runoosi.
Kiitos mainiosta lukuhetkestä : )
runosi luettuani
uattelen, et ei se rakkaus aina
ole sitä ruusulla tanssimista vaan joskus mutapainiakin,,,
,,,,,,,,ja multapaakkujen päällä "kiekumista",,,
,,,,,
,,tai sit,,,*wirn*,,, :))kiits ja mukavaa päivän jatkoo,,,:)