Laitan taas puhelimeni pois päältä,
en kestä kuulla humalaista ääntäsi.
Älä haasta riitaa tänään.
Ei, en ole pettänyt sinua, vaikka puhelimeni olikin kiinni.
Miten helpompaa olisikaan kadota jonnekin pimeyteen, upota pumpuliin ja tanssia niinkuin aina unessa.
Älä tule yöllä ovelle, älä tule huutamaan postiluukusta.
Ei, ei minulla ole toista vaikka en avaakaan ovea tänään.
Olisihan se helpompaa sanoa hyvästit, häipyä vähin äänin.
Jokin pitää minua tässä tilanteessa, jokin estää lähtemästä.
Ehkä se, että tiedän sinun huomenna jo katuvan, että jätit minut yöksi yksin kotiin.
Ehkä se, että tiedän sinun rakastavan minua, lähtemättömästi.
Ehkä se, että sinä teet tuon nyt, huomenna, ensi viikolla... Ehkä se, että olen tottunut tähän tilanteeseen, tottunut rakastamaan sinua, vaikka et ole koskaan ollut rakkauteni arvoinen.
en kestä kuulla humalaista ääntäsi.
Älä haasta riitaa tänään.
Ei, en ole pettänyt sinua, vaikka puhelimeni olikin kiinni.
Miten helpompaa olisikaan kadota jonnekin pimeyteen, upota pumpuliin ja tanssia niinkuin aina unessa.
Älä tule yöllä ovelle, älä tule huutamaan postiluukusta.
Ei, ei minulla ole toista vaikka en avaakaan ovea tänään.
Olisihan se helpompaa sanoa hyvästit, häipyä vähin äänin.
Jokin pitää minua tässä tilanteessa, jokin estää lähtemästä.
Ehkä se, että tiedän sinun huomenna jo katuvan, että jätit minut yöksi yksin kotiin.
Ehkä se, että tiedän sinun rakastavan minua, lähtemättömästi.
Ehkä se, että sinä teet tuon nyt, huomenna, ensi viikolla... Ehkä se, että olen tottunut tähän tilanteeseen, tottunut rakastamaan sinua, vaikka et ole koskaan ollut rakkauteni arvoinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotenkin tutunoloinen runo
siis tää sopi mulle tosi hyvin, mun elämään sopiva...kiitos paljon..laita lisää tälläsiä=)