Heräsin aamulla ja tajusin, elämä on hukassa..
Mä oon 34v. mies, eronnu viitisen vuotta sitten.
Viimeisen kolme vuotta sahannu ihmissuhteita edestakas, kaikki päättyneet jossain vaiheessa melko huonosti. Mä käyn päivät duunissa, iltaisin iskee karmee paniikki. Ei mitään tekemistä, kukaan ei kaipaa.. Mikähän v***u tässä meni pieleen, tätäks tämä tulee olemaan loppuun asti? Kenelläkään kokemusta miten tälläisesta tilanteesta pääsis ulos?
Mä oon 34v. mies, eronnu viitisen vuotta sitten.
Viimeisen kolme vuotta sahannu ihmissuhteita edestakas, kaikki päättyneet jossain vaiheessa melko huonosti. Mä käyn päivät duunissa, iltaisin iskee karmee paniikki. Ei mitään tekemistä, kukaan ei kaipaa.. Mikähän v***u tässä meni pieleen, tätäks tämä tulee olemaan loppuun asti? Kenelläkään kokemusta miten tälläisesta tilanteesta pääsis ulos?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos teet työtä, löydät kyllä naisen siivelle.
Muuta ei voi pyytää. Se on sitten tuuria, jos
nainen pystyy muuhunkin kuin siipeilyyn.
asia mennyt pieleen.
Aluksi sanon, etten ole mikään oikeiden vastausten keidas. Voi olla, että puhun soopaa, joten suhtaudu kriittisesti.
Ensiksi sinun kannattaisi lopettaa menneessä rypeminen. Mikä on ollutta, on ollutta, sitä et pysty muuttamaan. Jos sulla on ollut erinäisiä suhteita, sitten sulla on ollut. Onko sinulla pakonomainen tarve löytää joku? Jos on, se pitää lopettaa saman tien. Jos panostaa liikaa itse etsimiseen, saattaa jäädä huomaamatta jokin ehkä mielenkiintoinen ihminen.
Älä myöskään elä epärealistisessa unimaailmassa. Silloin on vaarana, että odotat kumppaniltasi liikoja suhteessa sinuun itseesi.
Jos ongelmasi ovat näiden neuvojen tavoittamattomissa, niin voisitko harkita keskustelua jonkun sellaisen kanssa, jolla on ammatillista kokemusta vastaavista tilanteista? Eihän aina tarvitse selvitä yksin.
ilmoille ja löydä itsellesi jotain tekemistä, jotain joka herättää mielenkiintosi. tai yllätä itsesi ja tee jotain uutta, mistä et ole aikaisemmin kiinnostunutkaan!
...tavallaan oon samaa mieltä kuin tuo susanh.kin....mutta...et ole ainoa jolla tuntuu olevan vaikeeta ihmis suhteissa...myös mä...teen päivät töitä....illat lasten kanssa..mutta kun he nukkuvat niin iskee yksinäisyys..ja miljoonat kysymykset pyörii päässä...miksi oon yksin...Tiedän että esim.mun on hyvin vaikeeta lähtee ihmisten ilmoille...ja myönnän et mäkin oon tavallaan puol väkisin ettiny sitä "oikeata"..mutta vihdoinkin todennu ja uskonkin siihen ettei se onni ettimällä tule...Koitan elää tavallista elämää..arkea....joskus ottaa niskasta kiinni ja lähtee ulos "viihteelle"esim....mut totuushan on ettei tiedä vaikka se "oikea"tulisi vastaan vaikka ruokakaupassa..
Kaikkee hyvää sulle...älä menetä uskoas..*halii*
käy muuten yleensä aika paljon samoja ihmisiä. Olet todennäköisesti nähnyt sen oikean jo monta kertaa. Kyse onkin siitä että jos se oikea joku kerta ottaisi kontaktin.
Kiitti vastanneille! Kun näitä lukee niin tekis mieli vaan sanoa ette "vittu te mistään mitään tiedä" mutta ei, pakko myöntää että ongelma on.
JA kiitos teidän, nyt sen osaa jopa myöntää, vaikka kyllä aika raakasti kirpookin! Enpä muista tiedä, mutta omalla kohdalla tuntuu vaikeinta olevan ongelman myöntäminen. Se, että pelkää elämää, ja sitä että taas voi kirpaista on keulinut hayabusan mitalla elämänhalusta ohi.. Nyt todella pistää miettimään. No, yritetään ja palataan kun asiaa on! Kiitos kaikille, hyvää kesää ja onnelista elämää!
Yks hyvä keino päästä yksinäisyydestä on alkaa yksinkertaisesti väkisin sosialisoitumaan. Ota uus harrastus (tai palaa vanhaan), käy kirjastossa, tapahtumissa, festareilla ym. missä väkisin kohtaa ihmisiä.
Se työ/koti-ilta oravanpyörä vie mennessään ja siinä helposti erakoituu. Rohkeesti vaan pois siitä, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu kun antaa vaan sille mahdollisuuden. Onnellista loppuelämää :)
Kossu helepottaa.