mitäs siitä sanotte että on varattu paikka ja kirkko ens vuodelle mutta sulho ei tahdo juhlasta jutella..ahdistuu..juhla vasta ens kesänä..ei sais puhuu ainakaan puoleen vuoteen kenelekkään asiasta..hän ei jaksa häähumua..
mä taas en oikein asiaa vois pitää sisällä kun se on mulle ainakin iso juttu.eikös valmisteluiden kannaltakin oo hyvä aika kertoa sukulaisillekin? vai miten pian itse kerroitte vanhemmilleni ja sukulaisille juhlista paikkojen ja kosinnan jälkeen? onko normaalia salailla asiaa kuukaustolkulla?
mä taas en oikein asiaa vois pitää sisällä kun se on mulle ainakin iso juttu.eikös valmisteluiden kannaltakin oo hyvä aika kertoa sukulaisillekin? vai miten pian itse kerroitte vanhemmilleni ja sukulaisille juhlista paikkojen ja kosinnan jälkeen? onko normaalia salailla asiaa kuukaustolkulla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä itse vihjasin vanhemmilleni puolisen vuotta etukäteen ja muille paria kuukautta ennen häitä. Vaikka päätös oli kyllä tehty vuotta etukäteen.
Me ilmoitettiin vajaa kolme kuukautta ennen. Siihen asti ainoa, joka tiesi oli kaaso. Näin saimme suunnitella juuri sellaset häät kuin itse haluamme, eikä kukaan mummi tai täti päässyt sähläämään omiaan.
niin..siinä mielessä tilanne on parempi tälleen.ei oo ainakaan juhlista tulossa mitään humppajuhlaa..saa rauhassa tehdä ja suunnitella..
Hymisteltiin asiaa keskenämme pitkän aikaa, päätettiin hääpäivä noin vuotta ennen häitä ja kerrottiin noin puoli vuotta tämän jälkeen asiasta ensimmäisille läheisille.
Tällä värin varattiin kirkko, hääpaikka, bändi, ostettiin sulholle asu jne.
Asiaan ikäänkuin ennätti itse rauhassa tottua ja tohistiin asiasta kaksitaan. Se tuntui hyvältä ratkaisulta.
Vanhemmat, sisarukset ja kaaso / bestman yms. vihittiin asian saloihin siis noin neljä-viisi kuukautta ennen h-hetkeä. Ja muut saivat asiasta tietää saadessaan kutsun postissa. Matalalla profiililla siis.
Olen ollut seuraamassa joitakin jättitohinoita, kun pariskunta (tai useimmin morsio) ei ole juuri muusta puhunutkaan edeltävän vuoden aikana - oikeesti koko tuttavapiiri on lopen kyllästynyt koko häähommaan jo kauan ennen juhlia, tietää mekot ja servetit ja ohjelmat ja kaikki... Minusta vieraillekin pitää jättää jännitysmomentteja! ;)
Oletko käynyt katsomassa Sinkkuelämää-elokuvan? Siinä oli yksi morsian, jolta karkasi homma lapasesta, sulhasen tahto unohtui ja meni lapsi pesuveden mukana... Minusta moni pari voisi unohtaa prinsessahäät kokonaan ja ihan vaan mennä naimisiin, jos sulhanen (tai morsian) ei ole juhlijatyyppiä. Vihkiminen voi olla juhlava ja ainutlaatuinen hetki ilman 100 hengen häitäkin.
Olen mä sen elokuvan katsonut mutta ei se mitenkään muhun liity.Mä en ole todellakaan mälläämässä näissä juhlis atai pukemassa jotain Diorin kallista luomusta päälleni.Ite lähinnä tykkäisin kutsua vaan kaikkein läheisimmät juhlaan..its etehdä puvun ja kutsut yms.Sitä en vaan tajua onko kaikki miehet sellasia että kun on hääpäivä ja paikka sovittu niin ne menee lukkoon? Miksi ei saa puhua eikä kerto kellekkään mitään seuraavaan puoleen vuoteen? Itsessäni se lähinnä herättää vaan ihmettelyä.
sitä samaa salailua kun jatkossakin harrastatte. Eli kun tulet raskaaksi, niin sitä salaillaan niin pitkälle kun maha näkyy ja sitten esitetään hölmistynyttä: Ai, te ette vielä tienny??? sitten sama juttu on lapsen nimen kanssa, odotetaan visusti että pappi kertoo sen perheelle. Ja lisäksi voitte salailla asunnon osto aikeita/työpaikan vaihtoja/auton vaihtoa jne. ja joka kerta kysytte aina: Ai, ettekö te vielä tienny? Katsos se on vaan ihmisistä mukavaa se salailu kun tietää tietävänsä jotain mitä muut eivät tiedä.
Mitä olit miehellesi selittämässä, kun reaktio oli tuo? Sen ymmärrän, jos aloitit jollain häiden teemavärillä tms. niin mieheltä meni luu kurkkuun. Miehesi ei voi tietää minkälainen sinä olet näissä hääjutuissa eli meneekö överiksi ja käsitelläänkö jotain pöytäkoristeita päivittäin koko seuraava vuosi ja ehkä siksi laittoi stopin heti alkuunsa.
niin..kun me tästä päätettiin että paikat varataan hän suostui paikkoen varaamiseen että ok mutta MUN piti soittaa kummatkin paikat.Sitten kun aloin vaan miettimään kutsuja, omaa pukuani ääneen..hän sanoi ettei halua puhua..vaihetaan puheenaihetta.Ollaan hiljaa.
No just..itse olen kyllä asiasta hyvinkin innoissani mutta hänen Stop asenne sai minut vaan ihmettelemään että olenko jotain tehnyt väärin.Hän sanoi että ollaan nyt puoli vuotta hiljaa eikä puhuta asiata yhtään mitään.Hän ei halua keskustella.Ihan kiva joo.
Häät on isoa juhla ja en mä voi olla kyllä puolta vuotta hissukseen ajattelematta asiaa kun tiedän että oon ensi kesän morsian.Miehen asenne ahdistaa minua kun kieltää suunnittelemasta ja ideoimasta.Miestä taas ahdistaa mun suunnitteleminen.No ihan miten vaan..voinhan mä hiljaa itseksi ideoida ja suunnitella..tehdä kutsut ominpäin valmiiksi ja alkaa pukua tekemään.Ei ne kuitenkaan miestä kiinnosta pätkääkään.Muutenkin mua alkaa häiritsemään se että kaikki häihin liittyvä pitäisi jättää viime tinkaan.Ei sitä kolmen kuukauden varotus ajalla ehdi itse tekemään yhtään mitään..ellei haluu olla tuliperseen alla ja kova kiire ja stressi sitten.
Käsittääkseni sen stressin välttää niin että aloittaa pikkuhiljaan tekemään niin ei tuu kiire.Mutta mä ideoin ja suunnittelenkin nyt sitten yksinään kun mies haluu ettei mistään puhuta mitään.
Tiedätkö millaiset häät miehesi oikeasti haluaisi? Haluaisiko häitä ollenkaan vaan pelkän vihkimisen ja pienimuotoisen kahvitilaisuuden? Haluaisitko sinä pitää perinteiset prinsessahäät kaikkine yksityiskohtineen vaikka miehesi ei haluaisi sellaisia?
Olisi todella hyvä että molemmat olisivat sydämeltään mukana sitten kun häiden järjestely alkaa käydä kuumimmillaan ja morsian alkaa olla stressaantunut (varmaan 90 % morsiamista stressaantuu aivan näännyksiin asti jossain vaiheessa). Jos kaikki järjestelyt jäävät loppujen lopuksikin naisen tai tämän ystävien hoidettaviksi, niin tunne ei varmaan ole kovin kiva itse hääpäivänä, jonka pitäisi olla kahden rakastavan ihmisen yhteinen juhla.
mie alunperin ehdotin miehelle että meidät voitais vihkiä vaikka puun alla kun en niitä jeesus juttuja jaksa kirkossa kuunnella.mies haluu kyllä kirkossa vihkimisen että siinä on hänen tahtoaan noudatettu.juhlapaikka on aika pitkälti mun valitsema mutta paikka on käsittääkseni hänelle ok.
tuntuu vaan että hän haluaisi kaiken jättää järjestelyssä viime tinkaan.se rasittaa kun asiasta ei voi puhua kun heti ahdistuu.saanhan se minä sitten ideoida vapaasti kerran toinen ei halua seuraavaan puoleen vuoteen tehdä asian hyväksi yhtään mitään..
Mies haluaa kirkkohäät, mutta entä itse hääjuhla, kuinka massiivisen siitä haluaisi jos saisi itse päättää, eikä tarvitsisi huomioida muiden mielipiteitä? Sinuna selvittäisin vielä mikä miestä ihan oikeasti ahdistaa. Jos sanoo että hössääminen ahdistaa, niin mikä siinä? Hermostuttaako huomion kohteena oleminen? Silloin kannattaa järjestää mahdollisimman pienet häät. Inhoaako perinteisiä hääjuttuja? Haluaako isot häät, mutta mahdollisimman vähän krumeluureja? Haluaako että kaikki tilataan jostain mahdollisiman valmiina?
Sinuna vaatisin vastaukset noihin kysymyksiin, koska muuten voi seurauksena olla se, että sinä onnellisena suunnittelet ja teet asioita valmiiksi ja sitten kun lopulta kerrot miehelle mitä olet tehnyt, mies on myrtsinä tai häntä ei kiinnosta yhtään ja sitten morsian itkee silmänsä pilalle, kun kaikki vaivannäkö menee ihan hukkaan kiittämättömän sulhasen takia...