Kohta 75

jos siltä tuntuu ja ennenkuin on liian myöhäistä.
Itse olen myös aikonut vielä yhden paikanvaihdoksen tehdä,vaikka olen elämässäni (joutunut)muuttanut ainakin 40 kertaa,tai ehkpäpä juuri siksi,olen juureton.Mutta yksi vanhenemisen oireista lienee,etten enää yksin mielelläni lähtisikään,vai lieneekö sopeutumista vihdoin.
Ulkomaille olen ollut lähdössä ja jos en ensi talven aikana sitä tee,olenkin vanha.
"Laiva,joka kaipaa myrskyävälle merelle...",kukahan himpskatin runoilija tästäkin kaipuusta on kirjoittanut,olispa ees sen nyt muistanut!
Ihan hyvä olis tässäkin,mutta jotain on vielä kokematta.
Ihmisillä, joilla on kotiseutu,kotimaa,on varmaan seesteisemmät silmät,mutta heilläpä onkin omat juurensa,syvälläkin maassa.
Lähdetäänkös vielä kerran myrskyävälle merelle!

että se muutto on kiinni sinun luonteestasi, jos olet sopeutuvainen ja rohkea tarttumaan uusiin asioihin, yleensäkin.

Etkä ole kiintyvää sorttia, ettet kaipaa mennyttä etkä myöskään ihmis-suhteita (naapurit ja ystävä, sukulaiset).

Ota myöskin huomioon että vanhemmiten sopeutuminen kaikkeen uuteen on vaikeampaa.


Niin siittä vaan, paikan vaihtoon, se voi jopa piristääkin sinua.

Maailman tilanne tällä hetkellä on niin veitsen terällä, että huominen voi kertaheitolla kaiken muuttaa - eikä suinkaan hyvään suuntaan. Tarkoitan Iranin, Israelin ym. öljymaiden sodan hierontaa.

Jos ei ole varmaa suunnitelmaa ja tietoa minne lähteä ja jos elämä tällä hetkellä sujuu tyydyttävästi, niin minä asemassasi jäisin toistaiseksi katsomaan pamahtaako - ja kuinka lujaa.

Mikäli olet muuttoa suunnitellut ja nyt päätynyt siihen että muutat, pakkaa rohkeasti, valitsetpa sukulaisten seuraamisen tai ihan uuden paikkakunnan, tee kuten hyvälle tuntuu.

Muutin viime kesänä ihan vieraalle paikkakunnalle, maaseudulta kyllä maaseudulle, mutta ihan outojen ihmisten ja maisemien keskelle. En hetkeäkään ole katunut muuttoani, mutta nyt, vuokralaisena täällä mietin mitä teen entiselle paikkakunnalle jääneen taloni kanssa, ehkä sekin asia ratkeaa miettimättä.

Rohkeutta päätökseesi.
Uudessakin ympäristössä ihminen on kuin kotonaan, mikäli osaa soputua muutoksiin ja etsii oman paikkansa yhteisössä.
Voin sanoa kokemuksenani, että nyt elän uutta elämänvaihetta jossa jokainen päivä on kuin uuden sivun kääntäminen mielenkiintoisessa kirjassa.

Tule vaikka Keuruulle.Täällä vapaita asuntojakin ja kaunis keskisuomalainen luonto ottaa sinut ilomielin vastaan!!!ervetuloa!

Kirjoita millaiseen ratkaisuun päädyt! Olisi mukava saada tietää.

Lapseton leskirouva muutti Kuopiosta Jyväskylään, keskustasta keskustan uuteen kerrostaloon. Kävi vaan Savossa olemassa 25 vuotta ja palasi entiseen olinpaikkaansa Harjun kupeeseen. Huonokuntoisia sisaria on ja heidän jokunen lapsi lapsineen. Toivotaan hänelle leppoisaa entisen kotipaikkakunnan tuntua.

Itse haluaisin torin laitaan uuteen taloon, mutta vierelläni risukarhi haraa... Hän vitsailee, ettei enää osaa kaupungilta kotiinsa kääntyä. Matkaa on 800 m.