Hei! Haluaisin kysyä muutamaa asiaa: Sain tällä viikolla oman pk-collien pennun. Pentu on kotiutunut siinä määrin hyvin, että ei hauku tai itke ja on seurallinen ja virkeä ja erittäin villi. Mutta tässä kovassa touhuamisessa on yksi ikävä piirre: pentu puree ja näykkii terävillä hampaillaan, ja kun kiellän ja sanon " ei" topakasti, se villiintyy entisestään puremaan ja hyppii innoissaan ympäriinsä. (En kuitenkaan karju tai mielestäni ole mitenkään kova, vaikka lujalta mielestäni kuulostankin.) Pentu on kymmenen viikkoa vanha. Välillä se nuoleekin kiltisti, mutta kun se on virkeimmillään ja innostunut, se tosiaa puree kovasti..
Toinen kysymys: mitenkä nopeasti pentu oppii suurin piirtein sisäsiistiksi? Tämä minun penska on kyllä kiitettävästi tehnytkin isommat asiat ulos, kun sinne on ruuan jälkeen päässyt. No pissiä tulee sisälle aikas usein... Välillä paperille, välillä lattialle/matolle. Tässä tällä erää päälimmäiset murheet, laitan lisää myöhemmin.
Kiitollinen asiallisista vastauksista!
Toinen kysymys: mitenkä nopeasti pentu oppii suurin piirtein sisäsiistiksi? Tämä minun penska on kyllä kiitettävästi tehnytkin isommat asiat ulos, kun sinne on ruuan jälkeen päässyt. No pissiä tulee sisälle aikas usein... Välillä paperille, välillä lattialle/matolle. Tässä tällä erää päälimmäiset murheet, laitan lisää myöhemmin.
Kiitollinen asiallisista vastauksista!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Omalla colliepojalla kesti sisäsiistiksi opettelu noin 4-5kk asti, joten ei kannata sen suhteen kiirehtiä. Kyllä se siitä oppii, ja mitä useammin ehdit ulos sen kanssa sitä parempi.
Minunkin oli pentuna kova puremaan ja tosiaan innostui kiellosta vaan entistä enemmän =) Kokeile vaikka kovaan ääneen parkua, AIAIAI, kun puree sinua. Tai yritä olla kokonaan humioimatta, käännä selkäsi ja yritä jatkaa normaalisti puuhiasi. Voit myös yrittää ohjata innostuksen johonkin muuhun, tuo puruluu,pallo tai muu lelu. Vinkulelut ainakin saa hetkeksi huomion muualle =). meillä tuo puremisvaihe oli hermoja raastava, mutta sitten se loppui. Taitaa olla sellaista pennun toimintaa mikä loppuu sitten aikanaan kuten sisälle pissauskin. toruminen ei meillä ainakaan tuottanut tulosta,vaikka näytti ymmärtävän kieltosanan niin halusi rajojansa testata ja niin pieni on innostuessaan täysin sen asian huumassa,kuten puremisen. Kannattaa muuten kengät ja vaatteet viedä pois pennun ulottuvilta, meillä meni parit kengännauhat ja housuihin reikiä!
Kiitos vastauksista! Helpottavaa kuulla, että muillakin on ollut samantapaisia ongelmia, ettei olla ainoita.
Ja jos tulee muita hyviä vinkkejä, niin kiitos, täällä otetaan mielellään vastaan!
mun pentu oli KAUHEE puremaan ja riehumaan,oikee duracell pupu ei malttanu päivällä paljoo nukkuakkaan.mut niin vaan ajan kanssa on pureminen ja riehunta vähentyny.
kauhulla ajattelee niitä aikoja ku tuo oli vielä ihan pieni,nyt se on jo ONNEKSI vähän yli puoli vuotias.sisä siistiksi oppi nopeeta 4-5kk ikäisenä.
Mulla on nuorempi nahka nyt 14kk. Oppi sisäsiistiksi jo 3kk vanhana. Alussa vein 12 kertaa päivässä ulos (joka kyllä kannatti, koska pissaralli loppui nopeasti) ja opetin pissaamaan pispis-käskystä. Ja nostin aina sanaakaan sanomatta paperille, jos pissi sen ulkopuolelle sisällä.
Ulkona kehuin pienenkin lirun tullessa maasta taivaaseen ja annoin nakinpaloja. Pisun jälkeen ei IKINÄ menty suoraan sisälle, ettei tullut sitä että panttaa pissaa, koska ei halua sisään.
3kk jälkeen tuli ihan satunnaisia liruja kovan leikin päälle. 5kk jälkeen ei mitään.
Mitä puremiseen tuli, niin muistan kyllä elävästi vuoden takaisen. Hermot meni ihan täysin. Samalla kun tuo öttiäinen raapi silmittömästi niillä pienillä veitsillään. Ihan pikkupentuna vinkaisin todella lujaa, kun puri. Heti ymmärsi, että minua sattui.
Leikin yhteydessä työnsin vain lelun tilalle suuhun. Loppui 4kk ikäiseksi mennessä muistaakseni kokonaan. Eli on ihan normaalia, mutta todellakin syytä kitkeä pois.
Toiset väittävät, ettei saa vinkaista, koska pentu luulee olevansa sinua ylempänä.
Minä en jaa tuota mielipidettä ja toiminut ainakin meidän collieilla :)
Kun eivät nuo ole kovin vallanhimoisia olleet mielestäni koskaan.
Ota silti pentuajasta kaikki irti, vaikka hermo onkin piukalla toisinaan.
Ja vinkki: OTA VIDEO :) Itseä harmittaa ihan suunnattomasti, että unohtui videokameran käyttö ihan täysin pikkupentuna :(
Onneksi tuli täytettyä sellainen koiranpennun vauvakirja :)
..ja kaikki muut vastaajat! On helpottavaa tietää, ettei ole epänormaali pentu tai jotenkin hermoheikko. Mutta luultavasti laitan tänne taas joku päivä jotakin kysymyksiä, kun alkaa "huolettaa".
Hyvää päivänjatkoa kaikille!
Meillä on 12 viikkoinen merle poika ja se kanssa harrastaa tota puremista mutta ottaa sen verran hiljaa kiinni ettei se oikeastaan edes satu. Suosittelen ostamaan kunnon puruluita ja tarjoamaan sille puruvimman iskiessä niitä niin tulee tekemistä. Meidän pentu saattaa kerrallaan järsiä näitä luita tunninkin yhteen soittoon. Tämä kanssa oppinut sisäsiistiksi hyvin mutta yöt monesti on sen verran pitkiä ettei jaksa aamuun pidättää. Onneksi jos sisään jotain tekee niin paperille. Luonteessa ja olemuksessa on muuten ihan selviä collien merkkejä, pikkusen arka vielä vieraille asioille vaikka on koitettu kuljettaa monessa paikassa pikkuhiljaa.Meillä 3 lasta ja niitä se rakastaa kertakaikkiaan, pienintä (5v) tyttöä se suorastaan koittaa jo jonkin verran suojella/paimentaa. Autossa matkustamisen kanssa esim ei ole mitään ongelmaa. Mökille kun mennään niin saa aina olla monta päivää siellä vapaana ja sitäkös koira rakastaa. Kertakaikkiaan hieno koira ja rotu. Onnea hankinnan johdosta, olet saanut hienon ystävän.
Minua huolestuttaa tuo minun pentu. Sen puremisvimma on vaan yltynyt siitä ajasta, mistä viimeksi kirjoitin. Jos sitä menee paijaamaan tai hellii, se alkaa puremaan kättä. Puremista saattaa tulla muulloinkin, kun se tulee luokse. No sitten kiellän sitä ja se saa vielä hurjemman vimman: se joko juoksee ympäriinsä ja näykkii kovasti tai sitten vaan puree "kummallinen kiilto" silmissä. Kielto "ei" vaan pahentaa tilannetta. Nyt ollaan sitten laitettu se täkin sisään maahan ja sanottu "ei/hyi" tai sitten läppästy. Tuo pureminen aiheuttaa haavoja käsiin ja on tosi kiusallista. Välilä se murisee, kun sitä yrittää kieltää tai työntää pois. Itsellä on huolestunut olo, että onkohan kaikki ok? Ollaanko oltu liian helliväisiä tai muuten jotenkin provosoitu pentu, ja se kokee, että on saanut vallan? Vieraita mitä näkee esim.ulkona se nuolee kiltisti, välillä omiakin ihmisiä, mutta harvakseltaan. Kaikista vinkeistä ja neuvoista kiitollinen!
tossa jo aikasemminkin kirjoitin,mutta mulla oli sillon noin 9viikkosesta eteenpäin pentu älyttömän kova puremaan.sitä ei oikeastaan voinu silittää ollenkaan,kun se tarttu heti käsiin kiinni.repi myös vaatteita ja riehui.lelun koetin aina laittaa suuhun jos se hyökkäs puremaan.pienenä jäi silitykset vaan sellasiksi lyhyiksi.sitten ku se kasvoi niin aina vaan jo sitten sai kauemmin silittää ennen ku se alko puremaan.kiellettinkin tietenkin mut ei tähän mitkään vesisuihkut eikä kiljahdukset tehonnu,muuttu vaan entistä räähkenmäksi.
se ajan kanssa vähentyy,koettakaa olla sitä huomaamatta ja lelu tyrkätkää aina suuhun :)mulla on nyt tuo poika 7kk eikä oo purru enää pitkään aikaan,en muista tarkalleen milloin loppu,mut meillä siihen auttoi ainostaan aika.nyt saa silittää ja paijata sydämmenkyllyydestä eikä pure.kirputtaa vaan onnessaan kun toisella on hyvä mieli.
sillon ku se oli pienempi mä aattelin et loppuukohan tuo pureminen ikinä,mutta niin se vaan on loppunu.mun kädet oli ihan pieniä naskalin teräviä hampaan jälkiä täynnä ja turvoksissa sillon huh huh mitä aikaa.tuossa se sängyllä makoilee rauhallisena ja kattoo ku mä oon koneella :) eli toivoa on TSEMPPIÄ
ihan itsestään pureminen loppui joskus 4-5 kk iässä. Silloin olivat kaikki hampaatkin vaihtuneet. Samoin iltahepulit, joita rakas pentumme sai häipyivät taivaan tuuliin. Älkää menettäkö toivoa, rakastakaa pentua, tuo kuuluu ikään. :) Nyt meillä on rauhallinen, ihana 6 kk ikäinen sulotassu.
täkin alle laitto ja läppäisyt eivät ole hyviä keinoja. Eihän pentu niitä ymmärrä, miten voisikaan? Pelkkä kielto ja selän kääntö kuten joku jo kirjoittikin. Colliehan on herkkä luonteeltaan ja pentu on pentu. Eläintä ei saa lyödä, ei edes läpsäistä. Pentuaika vaatii vaan paljon hermoja, mutta jos kohtelette pentua rakkaudella, kärsivällisyydellä ja reilusti tulette saamaan sen vielä monin kerroin takaisin, kunhan pentu kasvaa. Alistettua, pelokasta koiraa tuskin haluatte. Siis kärsivällisyyttä. Ja suosittelen Tuire Kaimion pentukirjoja.
..vinkeistä! Ja siitä, että jaatte omia kokemuksia, koska välillä on tullut huoli, että onko kaikki ok pennulla, kun se on noin mahdoton. Täytyy yrittää kestää tämä "raateluaika", kun kerran on toivoa, että tämä vielä joskus loppuu.. : ) Joo, sen itsekin olen lukenut, että colliet ovat herkkiä ja en halua pilata penskaani kurituksella. Täytyypä etsiä kirjastosta noita kirjoja, kiitos vinkistä!
Hyviä vastauksia olet jo saanutkin. Aina täytyy olla sitä huumoria noiden pentujen kanssa, eihän se tahdo sinua tahallaan kiusata, se on vain sille leikkiä. Mutta älä ikinä läppäse pentua. Minä otin pentua niskasta kiinni, laitoin selälleen ja tiukka ei. Pidin niinkauan kunnes koira antautui eli oli veltto. Useimmiten auttoi, joskus taas juoksi pois ja vauhdilla takaisin ja yritti uudelleen, no eihän siinä voinut välillä kun nauraa. Nyt koira jo 8v ja aivan ihana, yritä vain kestää tuo hänen lapsuus niin kyllä se sinua palkitsee ja saat siitä aivan ihanan ystävän. Ehkä tuo perässä kävely ja jatkuva seuraaminen joka paikkaa,jopa vessaan, rassaa välillä, mutta paimenkoira mikä paimenkoira. Ehkä vielä tulee aika jolloin muistelet naurulla noita pentuaikoja. Ilosia hetkiä sinulle tuon valloittavan rodun parissa.