jaa ilot ja surut - on otsake.
Kerro päivän surut,murheet..jaetaan myös ne kuten ilojenkin aiheet...:)
Itselläni tänään vielä ni-iin heiverö olo tiistaisen tiputuksen jäljiltä
Veriarvot kait alhaalla kun en jaksA yhtikäs mitään tehdä
Mutta tämä murhe on ohimenevä..
Kerro päivän surut,murheet..jaetaan myös ne kuten ilojenkin aiheet...:)
Itselläni tänään vielä ni-iin heiverö olo tiistaisen tiputuksen jäljiltä
Veriarvot kait alhaalla kun en jaksA yhtikäs mitään tehdä
Mutta tämä murhe on ohimenevä..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pahalta tuntuu vaikka tiesinkin tapahtuvaksi. Tuli heti sairaampi oli. Jotenkin nolottaakin.
kaikille sytohoidot saaneille,,tukka on lähtenyt
Mutta odotellaan sehän kasvaa takaisin ja kuulemma entistä ehompana..!
Laita kaunis huvi päähäsi älä ole yhtään nolo: en minäkään:-)))))
eka syton jälkeen.Kaksi viikkoa ja vetelin hiuksia vessan pönttöön.Miniä itki vieressä.Kaikkeen sitä tottuu.Kun kaverit mietti permanenttia niin meikäläinen sitä vain kaljua peseskeli.Tukkahan kasvoi.Olihan sekin kokemus.
jälkeenpäin ajatellen että sekin tuli koettua.
Joskus ennemmin kuuli tai luki jostain että
hoidot aiheuttaa mm. hiusten irtoamisen -
sehän kuullosti vallan hirveältä.
Mutta nyt kun senkin on itse kokenut : ei se niin hirveää ollutkaan - kaikkeen sopeutuu pakon edessä.
Miten muuten teidän syövästä jo selvinneitten mieliala,tuleeko väliin sellaisia matalapaineita- ei oikein ole elämässä kiinni niinkuin ennen syöpää?
Että välillä tuntuu vaikka kuin yrittää- ei ihan sitä elämäniloa mitä oli ennen ...?:)
edelleen kovasti.En ole kertaakaan luovuttanut.Enkä masentunut.Olen vain ajatellut,että tämä sattui minun kohdalleni.Ystävät kyllä vähän ihmettelevät tätä minun tapaani tätä syöpää käsitellä,mutta näin se vain on.Elämä jatkuu jos niin on määrätty.Älä masennu.
ja minäkään en siitä sen ihmeemmin hätääntynyt
olin kuin ulkopuolinen koko ajan - leikkauksesta viimeisseen hoitoon vaikka olen vielä suht.nuoti 65.syntynyt kahden lapsen äiti
Kyllä sairaalassa ja kotona monet ihmetteli että miten otan tämän näin etten itke enkä huolestu
Sitähän en itsekkään käsitä jotenkin vain katselin kuin vierestä sitä kaikkea
Voi olla että vasta jälkikäteen tulee se järkytys tämä nyt vain meni näin .
yhtenä aamuna vedin päästäni tukuittain tukkaa pesuvatillisen verran ja itkin ja itkin meinasin vallan olla hoitoon menemättä. Pakotin äiti parkani leikkaamaan loput pois ja kalttaamaan kalloni kaikesta haituvasta. Siinä sitten porattiin molemmat, mutta tulipahan tehtyä.
Hankin kyllä raflaavan perukkin, mutta en käyttänyt sitä kuin joku kymmenkunta kertaa ja lopun ajasta olin rehellisesti kalju ja kiitos siitä yhdelle rohkealle nuorelle miehelle, joka kehui laivaristeilyllä kalloani kauniiksi ja seksikkääksi. Itsetunto nousi kyllä 100% sillä hetkellä ja olen tyytyväinen näin jälkeenpäin ratkaisuihini.
Niinhän se tukka sitten kasvoi takaisin punertavana ja kiharaisena pehkona, mustan ja piikkisuoran tilalle ja tulipahan sitä paksuuttakin lisää huimasti. Elä masennu hyvät ajat koittaa vielä.
onneksi ne eivätkauaa kestä.Lepäile nyt vaan sydämesi kyllyydesdta,ja pyydä hoiyajilta pahoinvointi läkkeeittä.Voimia sinulle,perässä tulet,oian ne ovat muisto vaan.
on hoidot jo ohi?
siihen on lääkkeet sellaista vain uupumusta joka johtuu veriarvoista.
Parin päivän kuluttua on jo parempi olla ja sitten enää yksi hoito.
Hoitoväsymys on tuttua tämä on toinen kerta jo
että kokemusta on :-)