Uteliaisuus

Ite päätin, että teen miten tunnen parhaaksi ja mikä on mielestäni järkevää. Vanhemmat osaavat olla hankalia ja kun itse aloin miettiä seurustelua ajatus tuntui siltä kuin se olisi jotain maailman suurinta vääryyttä jos jonkun kanssa joskus seurustelisin. -.-' Iskä kun kehittäisi heti jonkun kyselyn ja sitten kun tyyppi olisi hyväksytty tulisi aina kysymyksiä että "Mitäs sille kuuluu?" ja "Onkos se uskossa?" jne. Ja jos sanois että "On" jälkimmäiseen nii sen perään tulis jotain "Älä sitten ikinä seurustele semmoisen kanssa joka ei ole uskossa" jne. :/ Ja minähän tämän asian taisin taas päättää...?

Mut siis juu. Miten vanhemmat suhtautuvat. Sitä on nii vaikee ennustaa :/ Ite en kyl tiedä... Ite kyl pidän omat asiat omina asioinani ja toivon että jos joku kysyy niin kysyy asiallisesti. Äiti osaa sen - iskä ei. Voithan sä sanoo et jos jotain kysyttävää on nii asiallisesti sit ku oot jossain vaihees jotain jutellu. Naureskelu ja piikittely on nii ikäviä juttuja että... -.-'

mulla on oikeestaan vähän samoja huolia. isosiskoni on kyllä seurustellu ja periaatteessa tiiän ettei siitä kai mitään sen suurempia pulinoita tulis. kuitenkin vähän jänskättää et mitä siitä seurais jos olisin jonkun pojan kans, kun en oo kaikkein menevin persoona muutenkaan. pelkästään se ei oisin jonkun pojan kans hyvä kaveri ja puuhailtais kaikenlaista yhes.. en tiiä mut ei sitä saa tietää ennen ekaa kertaa.

Hassuja ootte! Mitä ihmeen sanottavaa vanhemmil siihen olis? Ne on itekkin joskus ollu nuorii ja ollu tyttöjen/poikien kanssa! No tottakai ne on vähän huolissaan ja haluu kysellä ja tietää ettei minkää narkkarin kaa seurustele. Mut ihan avoimesti vaa kerrotte niille... ja miks ees pitäis kertoo? miks niitten nii kauheesti pitäis tietää et joss seurustelee? niih... miettikääs sitä :DDD