pikku karvaturreja ja puudeleita täällä jaksetaan kaupitella. Suteen verrattuna ne eivät ole yhtään mitään. Jos jossakin "koirassa" pitää olla luonnetta, niin tämä voisi olla vaikkapa koirasusi. Tällaisen minäkin voisin joskus laittaa kaverikseni.
Kaikenlaisia
Suden ystävä
10627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
minä se tänään lopetin oman karvaturrini melkein 15 vuotias cocceri. yhdessä päivässä meni koira ihan pois tolaltaan ei voinut kävellä syödä juoda eläinlääkärin mielestä pitäisi lopettaa no kannoin allin metsään ja kaivoin haudan johon allin asetin ja ammuin kolme kertaa päähän. verta valui suusta ja koira sätki jonkun aikaa. itkusta ei meinaa tulla loppua oli se niin hirveän näköistä mutta pääsipähän tuskistaan.muistot elävät! nähdään alli tuonpuoleisessa ja anteeksi tekoni en vain voinut katsoa kärsimystäsi.
tunteellinen kun ahne poromies salakaataa hienon ja terveen suden metsistämme.
Mitä sä tuut jumalauta tänne vinkumaan meirän koirista? Koira on sudelle sukua saatanan aasi!
ihminenkin sukua apinalle ja sinun osalta sen kyllä huomaakin.
Koirien jalostus vain pitäisi saada loppumaan, paitsi jos nykykoirista halutaan hienompia niin lisääntyköön susien kanssa. Joka haluaa kesyn puudelin itselleen, niin kaupasta ostettu pehmolelu sopii tähän tarkoitukseen parhaiten. Se on helppohoitoinen eikä pure.
jo vain siinähän nuo haaveesi tuli tiivistettynä,elikkä kaipaat apinan näköistä pehmolelua, no kipitäppä siitä jo lelupuotiin haaveilemaan.
tietäisit et tuollaisia kirjoittelisi. Eipä taitais sulla lapasessa pysyä tuollainen sekoitus.
koirasusi olisikaan, jos se niin vain "lapasessa pysyisi". Haiskahtaa heti, jotta sinä olet "kouluttanut" muutaman metsästysKOIRAN ja luulet tietäväsi kaiken. SUSI on kuitenkin aina susi. Se on koiraan verrattuna itse mahtavuus.
Jos haluat jännitystä elämääsi, niin voithan ostaa vaikkapa jonkin pelottavan käärmeen. Saisitte sitten sukulaistenne ja iltapäivälehtien lööppien kanssa näytellä suurta sotasankaria, joka löysi vessanpöntöstään verenhimoisen käärmeen.
Tuntuu, että sinulla eivät ole perusteetkaan ihan hallinnassa. Nykyään ei enää kuvitella, että koira on vain kesytetty ja "laimeampi" versio sudesta. Koiralla ja sudella on yhteinen esi-isä, mutta ne ovat kaksi ihan eri lajia, joista kumpikaan ei polveudu toisesta. Se, että koira olisi sudesta kesytetty ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Tutustuppa vähän biologiaan, genetiikkaan ja ihmislajin historiaan. Jos et jaksa alkaa perehtyä perusteellisesti, niin lainaa vaikka Tuire Kaimion koirien käyttäytyminen-kirja. Siellä on asia selitetty sen verta yksinkertaisesti, että maallikkokin ymmärtää helposti.
Mitä tulee siihen, että jokaisen pitäisi vaihtaa koiransa suteen... jos nyt ei kuitenkaan. Siihen taitaa olla ihan syynsä, että suurimmalla osalla meistä on kotona juuri koira eikä susi. Ainakin omalta koiraltani täytyy löytyä ominaisuuksia, joita ei sudelta löydy. Koirani täytyy olla rohkea ja mukautuvainen. Susi ei näitä ole vaan enemmänkin arka ja varovainen, kaikkeen uuteen varauksella suhtautuva. Koirani täytyy olla yhteistyökykyinen ihmisen kanssa ja tietyssä määrin miellyttämisen haluinen, muuten ei kouluttamisesta tule mitään. Susi en näitä ole, sillä se ei ole muokkautunut tulkitsemaan ihmistä (esim. käsin näytettyjä suuntamerkkejä), eikä se koe tarvetta erityisesti miellyttää muita lauman jäseniä. Koirani täytyy etsiä saalis ja ilmaista se minulle, mutta se ei saa itse tappaa tai repiä saalista. Susi ei tähän kykene, vaan se etsii saaliin, tappaa sen itse ja alkaa ruokailla. Nämä erot eivät tee sudesta sen huonompaa. Susi on upea eläin, luonnossa tarpeellinen ja omaan osaansa erinomaisesti sopeutunut. Koira on myös upea eläin, lajina luonnon mestariteos (ihmisellä ei lopultakaan ole tähän juuri osaa eikä arpaa) ja todella hyvin omaan lokeroonsa sopeutunut. Canis Familiaris on ehdottomasti laajimmalle levinnyt koiraeläin... ihmisen rinnalla on ollut lähes taattu ravinto ja suhteellisen turvallista elää... melko nerokas ekologinen lokero eikö olekin?
Siitä olen kanssasi samaan mieltä, että koirien "jalostus" on karannut monelta osin täysin käsistä. Täysin päätöntä jalostaa eläin sairaaksi ja vielä pitkälti ihan vain ulkonäöllisistä syistä.
Niinhän se menee, että susi on susi ja koira on koira, eikä niitä saa toisikseen muutettua vaikka yrittäisi.
Samaa mieltä, että pitäisi jo pikkuhiljaa päästä eroon tuosta "susi on koiran esi-isä"- hömpänpömpästä. Koira ja susi ovat todella läheistä sukua toisilleen (geneettisesti lähestulkoon sama laji), mutta kumpikaan ei polveudu toisesta. Koiralla ja sudella on yhteiset esi-isät... ei enempää, eikä vähempää.
Koira ja susi ovat käytökseltään hyvin erilaisia eläimiä. Sama pätee kun koiraa verrataan mihin tahansa muuhunkin villiin koiraeläimeen. Kesykoiran ja villin koiraeläimen käytöksen eroavuudet näkee jo hyvin pienillä pennuilla. Kesykoira pysyy luottavaisena ja uteliaana kuukausitolkulla, mutta villit sukulaisensa muutuvat jo muutaman viikon ikäisinä selvästi varovaisiksi ja alkavat kartella uusia ja outoja asioita. Molempiin käytöksiin on hyvät syynsä. Ihmisen lähellä selviytyy paremmin kun ei ole "yliherkkä" ja luonnossa varovaisuus on henkiinjäämisen tae.
On olemassa koirarotuja jotka ovat käytökseltään hyvinkin susimaisia. Jopa niin susimaisia, että voivat onnistua huijaamaan suttakin ja saada alulle pikku koirasusia, jotka sitten ovat käytökseltään jossakin koiran ja suden välimaastossa. Koirasudetkin ovat upeita otuksia, mutta niiden kanssa vaaditaan ihan erityistä osaamista. Ne eivät ole koiria, joten niitä ei voi kouluttaa samalla tavalla kuin koiria. Ne eivät kuitenkaan ole myöskään susia, joten niiden kanssa eivät pelaa ihan samat pelisäännöt.
Aloittajaa suosittelen jättämään kaikenrotuiset koiraeläimet toistaiseksi hankkimatta ja etsimään vielä rutkasti lisää tietoa aiheesta.
Oli se sitten koira, susi tai koirasusi, niin sen pitää "pysyä lapasessa". Ainakin jos aiot sen kanssa ihmisten ilmoilla liikkua. Tuosta yhdestä aikaisemmastasi sai tosin sen käsityksen, että sinusta koirat taitavatkin olla liian pliisuja. Vai miten tuo "kesypuudeli on lähes sama kuin pehmokoira" sitten pitäisikään tulkita. Jos taas haluaa hyvän egonjatkeen, niin narunpäähän susi haukkaamaan vastaantulijoista palasia. Varsinainen "suden ystävä" siinä minulla.
Minä en kaipaa elämääni lisää vaaramomentteja tai egonjatketta. Siksi minulle kelpaakin hyvin koira ja erityisesti hyvin koulutettu sellainen.