Torjutuksi tuleminen

Minä en kestäisi sen naisen ystävyyyttä, en nähdä edes häntä. Olen niin surullinen, onneton. Yritän vain unohtaa, unohtaa, unohtaa...Tiedän, että aika parantaa ja käännän tämänkin vielä jotenkin voitokseni. Mutta nyt täynnä tuskaa ja häpeää...

huono vastaamaan tähän kysymykseen, koska en ole koskaan ollut ihastunut sellaiseen naiseen, jonka kanssa olisin varsinaisesti ollut kaveri. Minkäänlainen kontakti ei siis ole yleensä jatkunut torjutuksi tulemisen jälkeen. Se on ehkä helpottanutkin vähän asiaa, kun on voinut vetäytyä johonkin syrjään nuolemaan haavojaan ilman, että toisen läsnäolo olisi jatkuvasti muistuttamassa asiasta. Uskoisin kuitenkin, että jälkikäteen ystävyyskin olisi mahdollista. Itse toivun ihastuksistani ja torjutuksi tulemisesta aika hitäästi, mutta aina olen loppujen lopuksi toipunut einkä ole jälkikäteen millään lailla katkera. Tietenkin sitä heti alkujaan tuntee itsensä loukatuksi ja nolatuksi, ja aivan hetei mikään rento kaveeraaminen ei (minulta) varmaankaan onnistuisi. Mutta ihmissuhteet vaativatkin monesti aikaa ja työtä, ja hyvä seurahan miellyttää aina, vaikka se ei olisikaan sitä, mitä sen on alun perin kuvitellut tai halunnut olevan.

Kestän , kun ystävyyssuhde kuitenkin on mahtava. Torjuttiin on hienovaraisesti ja kiitos siitä. Joutuu joustamaan ja kärsimään, kun tunteet ja koskettamisen halu riivaavat aina lähellä. Ja pahenee vain. Pelko siitä, että menee yli ja itsehillintä pettää kuitenkin .Ja kuinka toinen tämänkin taas kestää. Pitkä on ollut taival yhdessä ja kunnioitus toista kohtaan kasvanut matkan varrella. Täytyy vain osata kerätä hyvää oloa palasina ympäriltä ja täyttää niillä tyhjyyttä eli uususta ihmissuhteista, keskusteluista, hymyistä, musiikista jne. Rakkaus on sisällä kypsänä ja varmana. Ehkä kerran vielä kokeilen olisitko jo varma siitä, mitä olet ja haluat todella. Sitten täytyy suunnata toisaalle etsimään ja hyväksyä asia, jos sikseen.
Eli ystävyys mahdollista, mutta vaatii ponnisteluja, huumoria ja tunteiden kuolettamista ja niiden käsittelyä myöhemmin itsensä kanssa. Mielikuvitus ja fantasioiden keksiminen auttavat purkamaan pahaa oloa osittain ja musiikin oikea valinta. Tämmöinen juttu tämä.

En koe loukkauksena, jos minut torjutaan. Eli ystävyys on mahdollista, jopa toivon sitä, koska ihastuin vain kaikin puolin hienoihin naisiin ja sellaisia haluan ystäviksenikin. Tunteet on paras käsitellä mahdollisimman nopeasti ja jos vastakaikua ei tule äkkiä ne muuttuvat ystävyydeksi tai ainakin pienen totuttelun jälkeen.

ystävyys onnistuu,mutta ei kaikkien.Näin minulla.Useamman torjunnan/eron kokenut :)

..irti,joihinkin jää roikkumaan ja sitten on vielä ne tyypit,joista tulee sulle naru kaulaan..

ja vetäytyisin "luolaan" nuolemaan haavojani.
Sen jälkeen pää pystyssä päivänvaloon, ja toki toivoisin myös ystävyyttä hänen kanssaan.
Mikäli nyt edes uskaltaisin häntä lähestyä!