Suomessa lastensuojelua hoidetaan pääasiassa viranomaisten toimesta ja nythän on nähty mihin se johtaa. Aiheettomia huostaanottoja, perheisiin kohdistuvia ihmisoikeuksien loukkauksia ja oikeuslaitoskin puolustaa lasten rääkkäämistä (esim. Hattulan päiväkotitapaus). Mielestäni nyt pitäisi kansalaisjärjestöjen ja jokaisen ihmisen ketä tämä huolestuttaa ryhtyä toimenpiteisiin. Olen ollut paljon mukana eläintensuojelussa ja viime aikoina siellä on saatu paljon aikaiseksi. Rangaistukset ovat ainakin koventuneet ja poliisit kin ottavat asioita hoidettavaksi. Kansalaiset ryhtyvät herkästi mielenosoituksiin ja painostavat päättäjiä, jos epäkohtia esiintyy eläimiin kohdistuvissa päätöksentekijöitten tekemisissä. Viranomaiset eivät pahemmin eläinsuojelua harrasta.
Tuntuu, että ihmiset nyt luulevat, että perheitä saa kohdella miten vaan. Ihan tavallisten perheitten elämään puututaan aiheetta. Jo aiheeton sosiaaliviranomaisen yhteydenotto loukkaa yksityisyyttä. Jotain on tehtävä ja uusi lastensuojelulaki ei ainakaan paranna perheiden asemaa. Miksei virallinen lastensuojelu esimerkiksi puuttunut Hattulan tapaukseen? Jos jossain perheessä isä pitää lapsen päästä kiinni ja äiti tunkee väkisin ruokaa suuhun, on se ihan varmasti lastensuojelun mielestä huostaanoton paikka ja oikeus tuomitsee pahoinpitelystä.
Mitä sitten voi tehdä? Onko olemassa järjestöä tai yhdistystä joka puolustaisi perheitä viranomaisten mielipuolisuutta vastaan? Tuskin. Kansainvälisiin ihmisoikeusjärjestöihin voi tietenkin tehdä valituksia yksittäisistä tapauksista Suomen valtiota vastaan.
Mielenosoituksen ja mediaan pääsy ovat kuitenkin aika vahvoja keinoja tuoda esille epäkohtia. Yleensä silloin alkaa tapahtua. Siinäkin on rajansa, liika on liika. Kuten jos taas vertaan eläintensuojeluun, ovat kettutytöt ylittäneet rajansa.
Tuntuu, että ihmiset nyt luulevat, että perheitä saa kohdella miten vaan. Ihan tavallisten perheitten elämään puututaan aiheetta. Jo aiheeton sosiaaliviranomaisen yhteydenotto loukkaa yksityisyyttä. Jotain on tehtävä ja uusi lastensuojelulaki ei ainakaan paranna perheiden asemaa. Miksei virallinen lastensuojelu esimerkiksi puuttunut Hattulan tapaukseen? Jos jossain perheessä isä pitää lapsen päästä kiinni ja äiti tunkee väkisin ruokaa suuhun, on se ihan varmasti lastensuojelun mielestä huostaanoton paikka ja oikeus tuomitsee pahoinpitelystä.
Mitä sitten voi tehdä? Onko olemassa järjestöä tai yhdistystä joka puolustaisi perheitä viranomaisten mielipuolisuutta vastaan? Tuskin. Kansainvälisiin ihmisoikeusjärjestöihin voi tietenkin tehdä valituksia yksittäisistä tapauksista Suomen valtiota vastaan.
Mielenosoituksen ja mediaan pääsy ovat kuitenkin aika vahvoja keinoja tuoda esille epäkohtia. Yleensä silloin alkaa tapahtua. Siinäkin on rajansa, liika on liika. Kuten jos taas vertaan eläintensuojeluun, ovat kettutytöt ylittäneet rajansa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kaikki pohjoisestakin pääsisivät Helsinkiin osoittamaan mieltään, niin hyvä, mutta kun se ei ole kaikille mahdollista. Itse olisin oitis valmis menemään eduskuntatalon portaille riekkumaan (ovat tosin pitkällä kesälomalla)mutta koska matkat ovat pitkät, en voi sitä tehdä. Olen ottanut yhteyttä moniin toimittajiin, mutta eipä sieltä ole juuri vastakaikua tullut. Eikä nuo poliittiset päätäjät, jotka maakunta matkoja tekevät ole olleet kiinnostuneita. Omaa egoaan vaan pönkittävät. Eli yksin tässä ollaan.
pitkän keskustelun vanhimman lapseni kanssa; siis hän on jo aikuinen. Ovat miehensä kanssa nuoria, menestyneitä aikuisia ja lapsettomia vielä toistaiseksi. Mutta ovat sellaista ikäluokkaa, että ymmärrettävästi heidän ystäväpiirissään on jo paljon pienten lasten vanhempia.
Keskustelu kääntyi lastensuojeluun juuri siksi kun tyttäreni on vierestä seurannut, miten pelkkä neuvola pystyy aivan hyvänkin äidin saattamaan "ohjeillaan ja auttamisellaan" epätoivon partaalle. Ei ole kyse siitä, etteikö äiti jaksaisi, mutta hänen voimiaan on silti verotettu paljon väärällä arvostelulla.
Kun lastensuojelu puuttuisi pelkästään räikeimpiin tapauksiin, ei tarvittaisi mitään nuuskimista, vihjailua ja kyttäämistä, minkä kohteiksi aivan syyttömät vanhemmat voivat nykyisin joutua. Järjettömään huostahuumaan kuuluu, että ihmisiä yllytetään joka risauksesta ilmoitusten tekoon, josta Hesari juuri uutisoi, miten pelkkä ilmoitusten tarkistaminen on ruuhkautunut. Näin ne todellista apua tarvitsevat lapset sitten jäävätkin ilman apua, kun vähien työntekijöiden aika käytetään turhan perässä juoksemiseen.
Olen myös mielessäni verrannut suomalaislasten oikeuksia eläinten oikeuksiin; tuntuu että viime mainitut vievät voiton. Nyt lastensuojelumme on niin sairaalla tolalla, että edes lastensuojelu ei takaa hänen oikeuksiaan. Päinvastoin, lapsi jätetään ilman erikoissairaanhoitoa, lääkäri voi määrätä lapselle sopimatonta hoitoa, pelkkä erik.sair.hoidon tarve riittää erottamiseen vanhemmistaan, lasta voidaan pahoinpidellä henkisesti ja fyysisesti kun vain tekijä ei ole hänen oma vanhempansa, ei ole takuuta saada edes peruskoulutasoista opetusta jne.
Mihin muuhun ammattiin pääsee kiinni 5500 euron tuloihin pelkästään valehtelemalla kuin kansanedustajaksi? Ennen vaaleja luvataan 10 hyvää ja 11 kaunista lapsiperheillekin ja lupaukset unohtuvat. Koska heidät on lupauksiensa perusteella toimeen valittu, niin osa palkasta pitäisi määrätä takaisin maksuun, kun lupaukset ovat osoittautuneet kuplaksi.
Ainoa tietämäni vanhempien etuja ajava yhdistys on Vartu ry, mutta koska se toimii täysin vapaaehtoispohjalta, on toiminta pysynyt aika rajallisena. Jokaisen vääryyttä kokeneen vanhemman toivoisi kuitenkin liittyvän siihen, että saisimme yhteisvoimaa. Jos perhe on joutunut kärsimään mitenkään siitä, että lakeja jätetään noudattamatta, ei asiaa pitäisi jättää siihen. Jonkun järjestön nimissä allekirjoitetussa vetoomuksessakin on kansanedustajille enemmän painoarvoa kuin yksittäisten kansalaisten yhteydenotoissa, vaikka asian ei pitäisi ollakaan niin.
todellisuudessa. Tutuille ja ystäville ja he jatkavat omille tutuille ja ystäville. Ehkäpä moni herää tuohon lastensuojelun kammottavuuteen.
näissäkin asioissa.
eivät etene, se on varmaa. Niin paljon syytöksiä saa niskaansa, että alkaa jo itsekin uskoa olevansa huono äiti. Kannustusta pitäisi jostain kautta saada. Olen yhdelle palstalle kirjoittanut vanhempien syyllistämisestä. Minut leimattiin narsistiksi, kun kuvittelin, ettei minussa ole vika. Taas se psykiatria diagnooseineen kummittelee joka asiassa.