Neitsyt, mutta mies ei

Et rakasta oikeasti, kun tuollaisia mietit. Kokeneen kanssa voit päästä hurmioon, jos todella olet henkisesti mukana. Mutta kokemattoman kanssa te kaksi tumpeloa sitten hääyönä pähkäilette, että mitenhän niillä Luojan luomilla leluilla leikitään ja homma menee lekkeriksi. Entistä vähemmän sinua tulee kiinnostamaan koko seksi, jos joudut osaamattomalle miehelle pelkäksi antajaksi.

Et varmaan kirjoittanut juttua tosissasi, vaikka sinulle nyt tosissani vastasin.

Kerro tarkemmin miksi miehesi kokeneisuus ällöttää. Sen täytyy olla tärkeä asia sinulle, koska harkitset koko miehen hylkäämistä sen takia. Jos tämä asia esim. pilaa teidän seksielämänne, niin silloin avioitumista kannattaa todella vielä harkita. Jos kuitenkin aiot mennä naimisiin miesystäväsi kanssa, sinun pitää päästä kunnolla tuon asian yli eli keskustelu seksuaaliterapeutin tai psykologin kanssa olisi paikallaan. Muista myös se, että sopivaa elämänkumppania ei todellakaan ole helppo löytää, joten jos olet löytänyt miehen, jonka kanssa todella synkkaa henkisesti, on samanlainen huumorintaju, mies on luotettava ja hyvin asiansa hoitava ihminen ja vielä fyysisesti miellyttävä, niin saattaa olla ettet ihan heti törmää vastaavaan...huonoimmassa tapauksessa et koskaan. Seksuaalisesti kokemattomia miehiä löytyy lähinnä vain ääriuskonnollisista piireistä ja se tietää sitten sen mukaista elämäntapaa. Olisitko valmis sellaiseen?

Meillä oli muuten sama tilanne aloittaessamme seurustelun (nyt olemme jo naimisissa), minä olin neitsyt, miehellä jonkin verran seksikokemusta, mutta se ei ollut minulle minkäänlainen ongelma.

Johan olet itsekeskeinen jos ei toisella puoliskolla saa olla menneisyyttä ollenkaan. Tuskin tulee avioliitto toimimaan jos koko ajan kyräilet että sen ja sen kanssa sekin on maannut.. GET OVER IT! Miehellä oli juttuja ENNEN kuin tapasi sut, ennen kuin tiesi susta mitään. Vai olisiko pitänyt kasvaa tynnyrissä?
Meillä kaikilla on eletty elämä takana ja ollaan tehty asioita jotka oli joko kivoja tai sellaisia jotka haluttaisiin unohtaa. Eikä kenenkään pitäisi elää menneessä vaan katsoa eteenpäin. Loppuelämä siinä menee hukkaan (teiltä molemmilta) jos vänkäätte menneiden takia!

Vähän kyllä ihmettelen myös sun motivaatioita mennä naimisiin. "Jaa, tossapa kiva mies jonka kanssa voisin harrastaa seksiä kunhan ollaan naimisissa. Ai, mut se ei ookkaan enää neitsyt, ei kelpaa.. Taidan ottaa jonkun tilalle joka on yhtä kokematon kuin minä niin päästään samalle viivalle". Tosi lapsellista, sanon minä. Kaikilla ihmisillä on omat puolensa ja riippuu toisista ihmisistä, näkevätkö he nämä "vikoina" vai "etuina". Näin ollen kukaan ei oo 100% täydellinen! Jos tosissas rakastaisit tuota valkkaamaasi miestä, et antaisi tämän häiritä. Mutta jos ton takia oot valmis heittämään suhteen karille ja vaihtamaan kierroksen seuraavaan, niin et oo kyllä rakastumisesta kuullutkaan ja olet muksu vielä.

Valittusi takia toivon että jätät seurustelusuhteet ja kasvat aikuiseksi.

Kyllähän jokaisen ihmisen entinen elämä vaikuttaa siihen, millainen on tällä hetkellä. Ihminen kasvaa omaksi itekseen osittain kokemustensa kautta. Se, mitä miehesi on kokenut jonkun muun naisen kanssa ei katoa mihinkään.
Mutta asian ei tarvitse jäädä kummittelemaan taustalle. Miehesi haluaa olla nyt vain sinun kanssasi.
Kannattaisi kuitenkin ennen kuin menet naimisiin tai alatte harrastaa seksiä, selvittää asia niin, ettei sitä tarvitsisi enää miettiä tai riitatilanteissa käyttää aseena. Niin, ettei asia painaisi sinua enää.

Voit syyttää vain itseäsi. Veikkaan, että jossain vaiheessa sinunkin tulee kokeiltua vierasta, kun et sitä ennen avioliittoa ole saanut.

Ei kannata jättää kokeilematta sitä seksuaalista yhteensopivuutta. Minusta on sulaa tyhmyyttä mystifisoida jotain netisyyden menetystä tai säästämistä. Jos kerran otat paljon itseäsi vanhemman miehen, ja hänen elämänsä ennen sinua vaivaa, mies on sinulle väärä.
Ota siis itseäsi nuorempi ja yhtä kokematon, mutta mieti nyt ihminen hyvä, MITÄ ODOTAT JA HALUAT AVIOLIITOLTA?
Elämä kun ei ole pelkkää seksiä, vaan elämää ja parisuhdetta on sängyn ulkopuolellakin.

Minulla on kokemusta noin 10 miehestä, mieheni on ollut sängyssä vain minun kanssani. Se on ihan luonnekysymys kenelle mikäkin piisaa. Mies sanoo, ettei häntä kiinnosta hankkia "kokemuksia" kenenkään muun kanssa. Hän ei ole ennenkään hakenut kokemuksia aktiivisesti, joten miksi nyt.

Itse en olisi koskaan pystynyt sitoutumaan ensimmäiseen seksikumppaniini. Olin niin epävarma ja kokeilunhaluinen. Minusta ei koskaan olisi ollut siihen. Nyt kun tiedän mitä se on (tai ei ole) muiden kanssa, en mitenkään olisi tarvinutkaan niitä "kokemuksia". Mutta ilman niitä olisin aina miettinyt. Mutta voin sanoa, ettei niillä muilla ollut mitään merkitystä, olisi saanut jäädä tapahtumatta ellen olisi ollut niin epävarma ja tarvinut liutaa seksikumppaneita pönkittääkseni egoani ja epävarmuuttani poistaakseni. Mutta nykyään tuntuu, kuin niitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. En todellakaan vertaile tai mitään, niitä muita ei ole minulle edes olemassa.

Mieheni tuntuu minulle ensimmäiselle ja ainoalle. En muita halua enkä kaipaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mutta ymmärrän kyllä sinua. Arvostan mieheni kokemattomuutta hyvin paljon. Minulle on tärkeää, että sain hänen poikuutensa ja että olen hänen ainoansa. Vaikka itselläni onkin kokemusta kymmenestä muusta ja vuosien seksikokemus muiden kuin hänen kanssaan. Hänellä on onneksi vahva itsetunto ja se ei häntä haittaa. Jos hän pettäisi minua, kokisin että se olisi pahempi, koska hän samalla rikkoisi tai likaisi itsensä, en enää olisikaan hänen ainoansa.

Järjellä voin sanoa, että ei sillä ole mitään merkitystä että hän ei ole kokematon. Mitä väliä sillä on mitä hän on tehnyt ennen kuin hän oli sinun? Hän oli silloin vapaa tekemään mitä halusi. Toisaalta sinun kannattaa miettiä miksi neitsyys on sinulle niin tärkeä asia. Onko se sinulle tärkeä arvo vai ainoastaan muilta opittu asia? Onko se romanttinen kuvitelma vai todellinen, vaalittava arvo? Mitä sitten, jos hääyö ei vastaakaan odotuksiasi? Oletko pettynyt? Haluatko silti jatkaa avioliittoasi? Minun mielipiteeni on, mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni, että onnellinen avioliitto on tärkeämpi kuin neitsyys hääyönä. Itse haluan mennä vain kerran elämässäni naimisiin. Seksikin on tärkeä osa ihmisen elämää. Mitä jos ette olekaan seksuaalisesti sopivat toisillenne? Seksielämä on osa elämää, toisilla vilkkaampi, toisilla harvempi, mutta tärkeää on että se on tyydyttävä. Seksuaalisuus määrittää ihmistä. Olenko seksuaalisesti aktiivinen vai passiivinen, koenko itseni arvokkaaksi jos kumppanini ei haluakaan yhtä paljon/usein/samalla tavalla kuin minä?

En tarkoita mitenkään loukata vakaumuksiasi tai mitään, kun sanon tämän. Ja minusta on hienoa, että on kaltaisiasi ihmisiä. Seksi todellakin minunkin mielestäni kuuluu parisuhteeseen ja on parhaimmillaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä. Mutta olisiko kamala ajatus, jos viettäisitte "hääyön" jo ennen varsinaisia häitä? Kokeilisitte vähän etukäteen. Jos ei muuta niin kokeilisitte muita juttuja kuin varsinaista yhdyntää. Tai enhän minä tiedä mitä juttuja te harrastatte. No ehkä se on vain omaa pessimismiäni, mutta en uskaltaisi olla niin rohkea, että sitoutuisin loppuelämäkseni ihmiseen, jonka kanssa en olisi kokeillut kaikkia avioelämän aspekteja. Toisaalta sittenhän voisi sanoa, että eihän sitä tiedä millaista on kasvattaa lapsia kumppaninsa kanssa ja että lapsetkin pitäisi tehdä ennen avioliittoa. Siihen en kyllä ryhtyisi. Me mennään nyt syksyllä naimisiin ja aletaan hääyöstä alkaen harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Se on meidän eka kerta :)

Eka ehdottoman molemminpuolinen keskustelu asiasta.Onhan ikäeronne,"maallikon mielestä" kohtuullinen?.Kuuntele rakkautta.