♥
rakkaus Sinuun on färski ja tuore
niinkuin vastaongittu kuore
eikä se happane ollenkaan
niinkuin kesämaito pöydällä ollessaan
tämä rakkaus on suloinen loukku
ei lähde irti helposti kuin ongenkoukku
pusuista se tunne vain vahvistuu
sammalmättäille on ihana kanssasi kaatuu
lopu ei silloinkaan, kun päättyy kesä
ja muuttolinnuilla tyhjenee pesä
jatkuu ja jatkuu aina vaan
kanssas olla haluan ainiaan
youtube - Tauski - Niin Minä Sinulle Kuulun
http://www.youtube.com/watch?v=lvxAQlpVezM&feature=related
♥
rakkaus Sinuun on färski ja tuore
niinkuin vastaongittu kuore
eikä se happane ollenkaan
niinkuin kesämaito pöydällä ollessaan
tämä rakkaus on suloinen loukku
ei lähde irti helposti kuin ongenkoukku
pusuista se tunne vain vahvistuu
sammalmättäille on ihana kanssasi kaatuu
lopu ei silloinkaan, kun päättyy kesä
ja muuttolinnuilla tyhjenee pesä
jatkuu ja jatkuu aina vaan
kanssas olla haluan ainiaan
youtube - Tauski - Niin Minä Sinulle Kuulun
http://www.youtube.com/watch?v=lvxAQlpVezM&feature=related
♥
Vastaukset 3
Vanhimmat
onki on varmaa tämä kapinen joka nojaa saunanseinään, ja jossa on näkymätön narum jonka päässä on terävä koukku. Ja tähän koukkuunko pitäisi sitten jotain elävää pujottaa?
Kun joku keksii käyttää sanaa "färski" runossaan, niin hänelle on ehdottomasti vastattava mitä pikimmiten. Hitto, sä kuulostat ihan mun naapurin starbulta skönäriltä (hihihi).
..kehittää kärsivällisyyttä. Sanaristikot ja onkiminen on hyviä burnout ehkäisjöitä, pysäyttävät ajatuskierteen. No nää runot kanssa.
Mä en ikinä saa kaloja (onneksi), johtuneeko siitä, että kammoan niitä lieroja, joita kyllä takapihalla möyrii ihan liikaakin. Ongin aina taikinalla, joka on tehty jauhosta je vedestä. Kalat tykkää siitä taikinasta, sitä saa olla iso kipollinen mukana.
Kuumaa kesäpäivää sinulle : )
Minulla on jonkinlainen muistikuva, että täällä Pielisjärvellä, tai sen rantamilla, oltaisiin oltu joskus huolestuneita paikallisten ruokailutottumuksista. Liika suola ja rasva olivat näkyneet biokäyrässä, eivätkä kunnan äidit olleet antaneet pojilleen terveen papereita. Aloitettiin suunnaton urakka edessä olevan lautasen saattamiseksi syötävään muotoon (tästä asiasta saa kylän miesten kanssa aina kinastella ja jankuttaa).
Entä sitten?
Jos teen tuollaisen taikinan niin joudun joko syömään sen itse tai sitten syöttämään sen postiljoonille. Ehkä teen kuitenkin niin, että tämän vähäsuolaisen ja siten terveellisen ja ravitsevan eineen pyöritän pieniksi palleroiksi ja heittelen niemenokasta pikkukaloille.
Eikö se olisi aika idyllistä (idyllinen näky).