Yritämme elää perheessä johon itseni lisäksi kuuluvat 5-vuotias poikani edellisestä liitostani, reilu 2-vuotias tyttäreni ja hänen isänsä.
Häpeillen myönnän etten tunne nykyistä avomiestäni kovinkaan hyvin, hän on kova valehtelemaan(ehkä jopa patologinen?) ja liiottelemaan asioita. Lisäksi hänen tärkein tehtävänsä tuntuu olevan ihmisten kääntäminen toisiaan vastaan. Jokainen on vuorollaan hänen selkäänpuukotuksensa kohteena, työkaverit, oma suku, minun sukuni, minä ja nyt tytön kasvettua hieman mies on alkanut kääntää lapsiani toisiaan vastaan. Hän kehuu vain tytärtäni ja huomioi tätä poikani katsoessa surullisena vierestä. Mies puuttuu lasten keskinäisiin kinasteluihin hyvin herkästi ja syyttää niistä aina poikaani. Kun sitten nousen puolustuskannalle hän ihmettelee suureen ääneen lasten kuullen että onko poika jotenkin parempi kun ei ole hänen vaan exäni. Ja sitten alkaakin exäni mollaaminen pojan kuullen. Mies väittää etten osaa kohdella lapsiani tasavertaisesti. Minusta syyte on kohtuuton koska lapset ovat minulle kaikki ja itse en haluiasi todellakaan erotella heitä eri isien lapsiksi, toivoisin että voisimme elää nimenomaan tasaarvoisena perheenä, jossa kumpikin lapsi saisi yhtä paljon rakkautta ja positiivista huomioita osakseen.
Mieheni on itse myöntänyt ettei pidä exästäni, johon ei kylläkään ole koskaan vaivautunut tutustumaan. Hän on kieltänyt minua olemasta tekemisissä exän kanssa ja vaikka olen sanonut että pojan takia jonkinlainen yhteydenpito on pakollista hän ei sitä hyväsy. Itse hän soittelee ex kumppanilleen eli lastensa äidille päivittäin ja puhuu pahaa minusta ja mollaa suhdettamme.Yhteydenpito ei minua huoleta vain sen luonne.
Poikani ei vielä osaa ääntää kaikkia kirjaimia ja mieheni piilo-pilkkaa häntä lässyttämällä. Onneksi poika ei ehkä sitä vielä itse ole tajunut...JOs mies "peuhaa" pojan kanssa ,leikit ovat hyvin rajuja, ja usein poika huutaa ja itkee että sattuu. Mies ei juurikaan kykene hellyyteen, hetket lasten kanssa ovat muksimista, heittelyä ja mollamista.
Mieheni joi ja petti ensimmäiset 3,5 vuotta suhteestamme. Nyt hän on ollut vähemmällä juomisella puolisen vuotta, pettämisestä en tiedä...Patologisen valehtelijan kanssa kun ei voi koskaan tietää mitään.
Minä pelkään, pelkään että olen kadottanut käsitykseni normaalista perheestä, tasapainoisesta kasvuympäristöstä...että nämä neljä riidantäyteistä vuotta ovat turruttaneet uskomaan että tämä on normaalia.
Perheemme ei tee mitään yhdessä, minä vietän kaiken vapaa-aikani yksin lasteni kanssa, mies sanoo olevansa aina töissä. JOs kysyn rahaa ruokaan tai laskuihin hän valittaa siitä joko heti tai jälkikäteen.Yleeensä maksan kaiken itse.
Iltaisin kun olen saanut lapset nukkumaan mies haluaa seksiä, johon yhä harvemmin pystyn pahan mieleni ja väsymykseni takia. Sitten alkaa haukkuminen pihtariksi, jakorasiaksi tai huoraksi. Monesti puhuu näitä asioita lasten kuullen ja usein syyttää minun vehtaavan poikani isän kanssa. Mieheni ei osoita hellyyttä, kaikki puheet viittaavat suoraan toimintaan ja kaikki yhteiset hetket ovat vain sitä, ei hellimistä, ei ymmärtämystä ei kykyä/halua asettua toisen asemaan.
Olen väsynyt kaikkeen pahan puhumiseen, haukkumiseen, lasteni puolesta pelkäämiseen, valheisiin, pettämisiin...ja siihen kuinka kaikki vika löytyy aina vain muista ihmisistä, ei koskaan hänestä.voiko lapsillani ola tasapainoista tulevaisuutta tällaisessa perheessä?
Häpeillen myönnän etten tunne nykyistä avomiestäni kovinkaan hyvin, hän on kova valehtelemaan(ehkä jopa patologinen?) ja liiottelemaan asioita. Lisäksi hänen tärkein tehtävänsä tuntuu olevan ihmisten kääntäminen toisiaan vastaan. Jokainen on vuorollaan hänen selkäänpuukotuksensa kohteena, työkaverit, oma suku, minun sukuni, minä ja nyt tytön kasvettua hieman mies on alkanut kääntää lapsiani toisiaan vastaan. Hän kehuu vain tytärtäni ja huomioi tätä poikani katsoessa surullisena vierestä. Mies puuttuu lasten keskinäisiin kinasteluihin hyvin herkästi ja syyttää niistä aina poikaani. Kun sitten nousen puolustuskannalle hän ihmettelee suureen ääneen lasten kuullen että onko poika jotenkin parempi kun ei ole hänen vaan exäni. Ja sitten alkaakin exäni mollaaminen pojan kuullen. Mies väittää etten osaa kohdella lapsiani tasavertaisesti. Minusta syyte on kohtuuton koska lapset ovat minulle kaikki ja itse en haluiasi todellakaan erotella heitä eri isien lapsiksi, toivoisin että voisimme elää nimenomaan tasaarvoisena perheenä, jossa kumpikin lapsi saisi yhtä paljon rakkautta ja positiivista huomioita osakseen.
Mieheni on itse myöntänyt ettei pidä exästäni, johon ei kylläkään ole koskaan vaivautunut tutustumaan. Hän on kieltänyt minua olemasta tekemisissä exän kanssa ja vaikka olen sanonut että pojan takia jonkinlainen yhteydenpito on pakollista hän ei sitä hyväsy. Itse hän soittelee ex kumppanilleen eli lastensa äidille päivittäin ja puhuu pahaa minusta ja mollaa suhdettamme.Yhteydenpito ei minua huoleta vain sen luonne.
Poikani ei vielä osaa ääntää kaikkia kirjaimia ja mieheni piilo-pilkkaa häntä lässyttämällä. Onneksi poika ei ehkä sitä vielä itse ole tajunut...JOs mies "peuhaa" pojan kanssa ,leikit ovat hyvin rajuja, ja usein poika huutaa ja itkee että sattuu. Mies ei juurikaan kykene hellyyteen, hetket lasten kanssa ovat muksimista, heittelyä ja mollamista.
Mieheni joi ja petti ensimmäiset 3,5 vuotta suhteestamme. Nyt hän on ollut vähemmällä juomisella puolisen vuotta, pettämisestä en tiedä...Patologisen valehtelijan kanssa kun ei voi koskaan tietää mitään.
Minä pelkään, pelkään että olen kadottanut käsitykseni normaalista perheestä, tasapainoisesta kasvuympäristöstä...että nämä neljä riidantäyteistä vuotta ovat turruttaneet uskomaan että tämä on normaalia.
Perheemme ei tee mitään yhdessä, minä vietän kaiken vapaa-aikani yksin lasteni kanssa, mies sanoo olevansa aina töissä. JOs kysyn rahaa ruokaan tai laskuihin hän valittaa siitä joko heti tai jälkikäteen.Yleeensä maksan kaiken itse.
Iltaisin kun olen saanut lapset nukkumaan mies haluaa seksiä, johon yhä harvemmin pystyn pahan mieleni ja väsymykseni takia. Sitten alkaa haukkuminen pihtariksi, jakorasiaksi tai huoraksi. Monesti puhuu näitä asioita lasten kuullen ja usein syyttää minun vehtaavan poikani isän kanssa. Mieheni ei osoita hellyyttä, kaikki puheet viittaavat suoraan toimintaan ja kaikki yhteiset hetket ovat vain sitä, ei hellimistä, ei ymmärtämystä ei kykyä/halua asettua toisen asemaan.
Olen väsynyt kaikkeen pahan puhumiseen, haukkumiseen, lasteni puolesta pelkäämiseen, valheisiin, pettämisiin...ja siihen kuinka kaikki vika löytyy aina vain muista ihmisistä, ei koskaan hänestä.voiko lapsillani ola tasapainoista tulevaisuutta tällaisessa perheessä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
oletko onnellinen? Tätäkö sä elämältä halusit? Jos vastaat kieltävästi,, tiedät mikä on ratkaisu... tollasen tyypin kanssa en lähtisi edes keskustelemaan asiasta..
tosin OLIN! Miehesi on pahemman luokan narsisti-psykopaatti! Ihan oikeasti kuvaelmasi tilanne on selkeästi narsistisen miehen toimintaa kaikkine osa-alueineen. Sinuna ottaisin eron välittömästi, vaikka tieddän että miehesi tulee vaikeuttamaan kaikkia eroon liittyviä asioita vielä pitkään, mutta parempi että saat asua lasttesi kanssa normaalissa kodissa ilman tätä tunteetonta ja hyväksikäyttävää kuvatusta. Tee se ihan lastesi vuoksi, koska rakastat heitä. Tuohon suhteeseen jääminen aiheuttaa traumoja lapsillesi loppuelämäksi ja sinusta tulee hyvää vauhtia täysi vihannes.
Omien lapsieni isä oli aika samaa tyyppiä, henkistä väkivaltaa oli paljon. Olin lapsien kanssa kotona, viimeisen vuoden aika kirjaimellisesti. Erosta on aikaa pian 3v, muuttui superisäksi yms vasta allekirjoitetun hakemuksen jälkeen. Tilanne pitkittyi ja pitkittyi käytiin oikeudessakin ja herjoja saa kuulla vielä tänäkinpäivänä. Edelleen kokemukseni tämän tyyppisestä miehestä on tuoreena mielessä. Mies ei muutu vaan pahenee ajan kanssa.
tuo ei tee hyvää esikoiselle, ja nyt kun lähdet yhteinenkään ei muista äidin jatkuvaa huonoa oloa.Itse vielä tänäkin päivänä saan selittää pojalleni joka oli eron hetkellä 3,5v niin asioita kun hän niitä edelleen läsittelee.
Ja arvosta lapsiasi ja itseäsi niin paljon että jätä se mies.. en tiedä miksi erosit ensimmäisestä, mutta ei tämä toinenkaan ansaitse sinua ja lapsia. Ja lapset ei ansaitse tuollaista kohtelua ja käytöstä kuten et sinäkäään.. luettuasi tämän ja näitä vastauksia, kerää voimasi, itsetuntosi ja tee oikea päätös... Lastesi vuoksi et tule sitä katumaan. Olen varma siitä. Voimia sinulle, katso lapsiasi ja toimi...
...ottaisin lapset ja lähtisin. Teet lapsistasi epätasapainoisia jos jäät heidän kanssaan sihen. Valinta on sinun.
ajattele lastesi parasta ja toimi sen mukaan. Lapsesi saa aivan vääristyneen kuvan elämästä siinä. Sun miehesi ei kule ihan täysillä eikä osaa ajatella miten paljon hallaa hän tekee varsinkin pienelle pojallesi joka ei voi käsittää miksi häntä kohdellaan niin kuin miehesi häntä kohtelee.
Älä ihmeessä jää tuollaseen suhteeseen.Johan järki pitää tuossa vaiheessa sanoa että pois siitä ja mitä pikemmin sen parempi.
Eli vastaus kysymykseesi...EI, teillä kellään ei ole tasapainoista tulevaisuutta siinä perheessä.