repäisee. Paavi rokkareilla!
Aika tyypillistä, eikö olekin:
"Paavi sanoi koneessaan matkustaville toimittajille, että "todellinen pappeus" ja pedofilia ovat sovittamattomassa ristiriidassa."
- Juu, ne pedofiilit ei ole niitä oikeita. Eikös tälläkin palstalla törmätä tämmöiseen väitteeseen vähän väliä?
Entä tämä?
"Turvallisuutta on tehostettu tukulla uusia lakeja, jotka valtuuttavat poliisit pidättämään pyhiinvaeltajia häiritsevät henkilöt sekä rajoittavat mielenilmauksia. Kiellettyjä ovat esimerkiksi kondomeja mainostavat t-paidat ja pappien avioliitto-oikeutta tai homoseksuaalien oikeuksia puoltavat banderollit."
- Ei kait sitä kondomeja saa mainostaa, kun itse sinkkupappi Ensimmäinen Suuri tulee paikalle. Saattaisi vielä pahastua. Hulluja nuo uskovaiset!
On tietysti söpöä pyytää anteeksi raiskauksia, eikö olekin?:
"Rooma. Paavi Benedictus XVI aikoo pyytää Australiassa anteeksi maan katolisen kirkon piirissä ilmitulleita pedofiiliskandaaleja"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Paavi pyytää anteeksi kirkon seksiskandaaleja/1135237831679
Katolinen kirkko
22
627
Vastaukset
- ydemokA
Eivätkö nykyiset Paavit nai poikia ja tyttöjä?
Paavien historiassa on ollut lukuisia irstalijoita, siksi Luther nousi vastaan: katolilaista korruptiota ja mädännäisyytty liikaa nielleenä.
Yritti puhdistaa, mutta minkälainen oli mies itse?
kerronpa myöhemmin - sulaa hulluutta
tuo naimattomuus esim luostareissa on aiheuttanut eniten ongelmia kuin mikään muu maailmassa. Useat nunna ja munkkiluostarit ovat täynnä homoja, on ollut histoiassa ja on edelleen. Ei sille voi mitään. Sen vuoksi tuo pedofiliakin, kun ei saa naista. Sairasta. Siksi Ilm. 17:5 sanoo:
Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: "Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti."*
Koska hän todellakin on avioikkojien ja sellaisten "äiti," niinkuin se kirkko itseään nimittää. Noh onneksi en ole katolilainen vaan normaali uskova. Katolinen kikko on porttokirkko ja voisi olla hyvä jos lakkaisitte yhdistämästä sitä muihin uskoviin, jotka eivät ole samaa mieltä sen opeista, kuten protestantteihin. Eihän protestantit olis muuten lähteneet pois katolisesta kirkosta jos ei olis ollut eri mieltä näistä asioista. Siksi lopettakaa toi yleistys, ristiretket yms. voitte mennä pasteemaan niitä Kristinusko->katolilaisuus -foorumeille. Kiitos!- Kössönöm
Pedofilia ei johdu siitä, että ei saa naista. Yhtä vähän kuin raiskaus johtuisi siitä, että ei ei saa muutoin naista. Ne ovat vallankäyttöä. Kammottavaa sellaista.
Pedofiilit ja raiskaajat ovat usein parisuhteessa eläviä ja heillä saattaa olla myös lapsia. He elävät kaksoiselämää. - komedyttää
Kössönöm kirjoitti:
Pedofilia ei johdu siitä, että ei saa naista. Yhtä vähän kuin raiskaus johtuisi siitä, että ei ei saa muutoin naista. Ne ovat vallankäyttöä. Kammottavaa sellaista.
Pedofiilit ja raiskaajat ovat usein parisuhteessa eläviä ja heillä saattaa olla myös lapsia. He elävät kaksoiselämää.Ei tarvitse mennä kuin 1800 luvulle suomessa, maaseudun suurimpiin taloihin.
Lapsimorsiamet, epäviralliset jalkavaimot kaikki ne ovat lähihistoriaa maassamme. - sopinee
Kössönöm kirjoitti:
Pedofilia ei johdu siitä, että ei saa naista. Yhtä vähän kuin raiskaus johtuisi siitä, että ei ei saa muutoin naista. Ne ovat vallankäyttöä. Kammottavaa sellaista.
Pedofiilit ja raiskaajat ovat usein parisuhteessa eläviä ja heillä saattaa olla myös lapsia. He elävät kaksoiselämää.Tähän keskusteluun. Pyydän etukäteen anteeksi sitä, että tässä on pitkä lainaus, mutta kokonaisuuden ymmärtämiseksi se on tärkeää.
"BRASILIALISEN KIRJAILIJAN Eugenio Giovenardin romaani Kielletty mies on ainutlaatuinen kuvaus oman tien löytämisestä, siitä miten munkki Juliano vähitellen pääsee irti totaalisesta järjestelmstä, johon hänet on sidottu lapsesta alkaen aivopesua muistuttavin keinoin. Kirja itkettää ja naurattaa, ja mikä tärkeintä, panee ajattelemaan mitä kristinuskosta on oikein tehty.
Eugenio Giovenardi(s.1934) lähetettiin 10 vuotiaana kapusiinimukkkikunnan seminaariin eikä hän tavannut omaisiaan 10 vuoteen."
Sivuilta 154 - 159
***
"Ensimmäisenä rippi-isävuotenani pitkäperjantaina palasin luostariin vietettyäni kolme tuntia rippituoliin suljettuna.
Kirkon pyhimyksenkuvat oli peitetty violeteilla liinoilla, kynttilät valuttivat pitkiä kyyneliä ja levittivät keltaista värisevää valoa, jota vasten jokunen valkoinen perhonen tuli kuolemaan. Kallat ja punaiset daaliat tuoksuivat ruumiiinvalvojaisten lopputunneilla. Oli hiostavan kuuma päivä, ja puiden lehdet näyttivät liimautuneen ilmaan.
Tunnista tuntiin vastaaotin katumusentekijöiden hitaita jonoja ja kuuntelin kuuntelemistani syyllisyyden historia, synnin dialektiikkaa, kohti omegapistetttä liikkuvien tuskien tarinaa. Rippituolin ristikon läpi tulvi sisään draamojaja murhenäytelmiä, joista teologian luennoilla ei ollut puhuttu mitään; ne osoittivat, että ihmissielu on yksinäinen, että mitkään opinkappaleet, mitkään totuudet mitään pyhimykset, mitkään toiveet, mitkään hyveet eivät kyenneet nujertamaan sielua kiduttavaa epätoivoa ja pelkoa.
Joidenkuiden ihmisten hätä oli suuri, miltei käsinkosketeltava, se pursui suusta isoiina kuplina liimautuen rippituoliin, jona sisäpuolella lemusi synti, ihmisolennon ulosteiden, sielun eritteiden ominaishaju.
Yhtäkkiä näen minun rippituolini viereen muodostuu valtava jono mustahuntuisia naisia, joiden sääret vuosikautinen sarja raskauksia ja dramaaattisia synnytyksiä oli merkinnyt tuskallisilla suonikohjuilla. Olin sanonut ensimmäiselle ripittäytyjälle sen enempää selittämättä, ettei ehäisyvälineiden äyttö ollut syntiä, ei kuolemansynti eiä heikkoudensynti.
Uutinen levisi salamannopeasti synninpäästön saaneen ripittäytyjän annettua muille naisille merkin päätään nyökkäyttämällä. Annoin synninpäästön samasta oletetusta synnistä kaikille noille äideille usean tunnin ajan. Ja vastalahjaksi he lähettivät luostariin hilloja, kotona leivottuja pikkuleipiä, juustotaikinaleipiä, sukkia nenäliinoja ja paitoja.
Eräälle nimettömälle ripittäytyjälle, joka yritti kouristuksenomaisin lausein paljastaa minulle jonkin salaisuuden, ilmoitin että hänen ahdistuneisuutensa ei ollut synti. Hän ikään kuin koetti avata tiukkaan sidottua pakettia. Nainen purskahti itkuun, halusi katua, yritti muuntaa ahdistuksen synniksi jonka synninpäästö ja kolme avemariaa kitkisivät pois.
Muutaman tunnin ripityksen jälkeen tuntui kuin ruumista ja sielua olisivat peitonneet jonkinlainen raesade, kaukaa ihmisolennon syvyyksistä puhaltavat tuulet, ontologiset tuulet, sielun kylmät tuulet. Mitä se oli?
Pilkkasin Jumalaa. Tein abortin. Olin toisen miehen kanssa joka ei ole minun mieheni. Olin ilotytön kanssa. Nautin pienen koirani kanssa. Isä teen sitä aina.Vastasin rumasti äidilleni. Löin veljiäni. En käy messussa. Otan ehäisypillereitä. Käytin mieheni rahoja talousostoksiin. En ole enää neitsyt, Isä. Minä runkkasin. Minä annoin. Mä olen tehnyt kaiken mun poikakaveri kanssa, monta kertaa, melkein aina.
Minä en usko; onko Jumala olemassa? Miksi täytyy ripittäytyä miehelle? Isä, tykkään siitä naisesta, olen lesbo niin kuin sanotaan. Isä on paha minlle, tekee mieli karata kotoa. Minulla on ilotalo, mutta minä en minä itse enää makaa kenenkään kanssa. Minun äitini on huora, vihaan häntä. Kerroin vitsin papista ja nunnasta.Haluan avioeron, vaimoni ei ollut neitsyt, ensimmäisessä yhdynnässä en tuntenut immenkalvoa. Isä, hän ei ole se nainen joksi häntä luulin, se oli erehdys, hän salasi jutun minulta, mitä minun pitää tehdä? Mitä tuo kaikki oli?
Menin kylpyhuoneeseen, otin kylmän suihkun rentouttaaksen ruumiin ja sielun lihakset. Mitä tarkoitti koiran kanssa
nauttiminen? Sitäkö ehkä? Luokitellut synnit. Olisin halunnut puhua jonkun kanssa, keskustella, selkiinnyttää asioita, purkautua, ehkä nauraa. Sanoa että rippituoli oli ruokottomuuksien juhlaa, pornoesitys. Mutta se jäi Jumalan ja rippi-isän väliseksi salaisuudeksi.
Oli unohdettava, heitettävä ajan roskalaatikkoon abortit, aviorikokset, väärinäytöset, varkaudet, tapot ja murhat, ja astuttva sitten kadulle, katsottava ihmisiä kuin kitään ei olisi tapahtunut, nähtävä yliopiston puistossa koiranvonkaletta taluttava nuori nainen kuin se olisi abstrakti maalaus, istuttava vielä kolme tuntia rippituolissa ja nieltävä syntejä, samoja, aina samoja.
Samoja joita kuulin erään tärkeän katolisen miehen, entisen ministerin, Rio de Janeidon, Sao Paulon kardinaalien ja Bahian arkkipiispan ystävän yksityiskappelissa, jonne menin joka viikko pitämään yksityisen messun.
Samoja joita kuulin muilta papeilta joista sittemmin tuli piispoja ja kardinaaleja: joita kuulin nunnakouluissa ja sisäoppilaitoksissa, juonitteluja ja mustasukkaisuutta noviisien välillä, abbedissan hirmuvaltaa, aina äkäilemässä itseään kauniimmille tai oppilaiden suosimille nunnille, nuorten seurustelu, postulanttien satunnaisia itsetyydytyksiä tyynynkulmalla ennen nukahtamista; hurskas pikku nunna ei voinut nauttia ehtoollista." Jatkuu... - sopinee
sopinee kirjoitti:
Tähän keskusteluun. Pyydän etukäteen anteeksi sitä, että tässä on pitkä lainaus, mutta kokonaisuuden ymmärtämiseksi se on tärkeää.
"BRASILIALISEN KIRJAILIJAN Eugenio Giovenardin romaani Kielletty mies on ainutlaatuinen kuvaus oman tien löytämisestä, siitä miten munkki Juliano vähitellen pääsee irti totaalisesta järjestelmstä, johon hänet on sidottu lapsesta alkaen aivopesua muistuttavin keinoin. Kirja itkettää ja naurattaa, ja mikä tärkeintä, panee ajattelemaan mitä kristinuskosta on oikein tehty.
Eugenio Giovenardi(s.1934) lähetettiin 10 vuotiaana kapusiinimukkkikunnan seminaariin eikä hän tavannut omaisiaan 10 vuoteen."
Sivuilta 154 - 159
***
"Ensimmäisenä rippi-isävuotenani pitkäperjantaina palasin luostariin vietettyäni kolme tuntia rippituoliin suljettuna.
Kirkon pyhimyksenkuvat oli peitetty violeteilla liinoilla, kynttilät valuttivat pitkiä kyyneliä ja levittivät keltaista värisevää valoa, jota vasten jokunen valkoinen perhonen tuli kuolemaan. Kallat ja punaiset daaliat tuoksuivat ruumiiinvalvojaisten lopputunneilla. Oli hiostavan kuuma päivä, ja puiden lehdet näyttivät liimautuneen ilmaan.
Tunnista tuntiin vastaaotin katumusentekijöiden hitaita jonoja ja kuuntelin kuuntelemistani syyllisyyden historia, synnin dialektiikkaa, kohti omegapistetttä liikkuvien tuskien tarinaa. Rippituolin ristikon läpi tulvi sisään draamojaja murhenäytelmiä, joista teologian luennoilla ei ollut puhuttu mitään; ne osoittivat, että ihmissielu on yksinäinen, että mitkään opinkappaleet, mitkään totuudet mitään pyhimykset, mitkään toiveet, mitkään hyveet eivät kyenneet nujertamaan sielua kiduttavaa epätoivoa ja pelkoa.
Joidenkuiden ihmisten hätä oli suuri, miltei käsinkosketeltava, se pursui suusta isoiina kuplina liimautuen rippituoliin, jona sisäpuolella lemusi synti, ihmisolennon ulosteiden, sielun eritteiden ominaishaju.
Yhtäkkiä näen minun rippituolini viereen muodostuu valtava jono mustahuntuisia naisia, joiden sääret vuosikautinen sarja raskauksia ja dramaaattisia synnytyksiä oli merkinnyt tuskallisilla suonikohjuilla. Olin sanonut ensimmäiselle ripittäytyjälle sen enempää selittämättä, ettei ehäisyvälineiden äyttö ollut syntiä, ei kuolemansynti eiä heikkoudensynti.
Uutinen levisi salamannopeasti synninpäästön saaneen ripittäytyjän annettua muille naisille merkin päätään nyökkäyttämällä. Annoin synninpäästön samasta oletetusta synnistä kaikille noille äideille usean tunnin ajan. Ja vastalahjaksi he lähettivät luostariin hilloja, kotona leivottuja pikkuleipiä, juustotaikinaleipiä, sukkia nenäliinoja ja paitoja.
Eräälle nimettömälle ripittäytyjälle, joka yritti kouristuksenomaisin lausein paljastaa minulle jonkin salaisuuden, ilmoitin että hänen ahdistuneisuutensa ei ollut synti. Hän ikään kuin koetti avata tiukkaan sidottua pakettia. Nainen purskahti itkuun, halusi katua, yritti muuntaa ahdistuksen synniksi jonka synninpäästö ja kolme avemariaa kitkisivät pois.
Muutaman tunnin ripityksen jälkeen tuntui kuin ruumista ja sielua olisivat peitonneet jonkinlainen raesade, kaukaa ihmisolennon syvyyksistä puhaltavat tuulet, ontologiset tuulet, sielun kylmät tuulet. Mitä se oli?
Pilkkasin Jumalaa. Tein abortin. Olin toisen miehen kanssa joka ei ole minun mieheni. Olin ilotytön kanssa. Nautin pienen koirani kanssa. Isä teen sitä aina.Vastasin rumasti äidilleni. Löin veljiäni. En käy messussa. Otan ehäisypillereitä. Käytin mieheni rahoja talousostoksiin. En ole enää neitsyt, Isä. Minä runkkasin. Minä annoin. Mä olen tehnyt kaiken mun poikakaveri kanssa, monta kertaa, melkein aina.
Minä en usko; onko Jumala olemassa? Miksi täytyy ripittäytyä miehelle? Isä, tykkään siitä naisesta, olen lesbo niin kuin sanotaan. Isä on paha minlle, tekee mieli karata kotoa. Minulla on ilotalo, mutta minä en minä itse enää makaa kenenkään kanssa. Minun äitini on huora, vihaan häntä. Kerroin vitsin papista ja nunnasta.Haluan avioeron, vaimoni ei ollut neitsyt, ensimmäisessä yhdynnässä en tuntenut immenkalvoa. Isä, hän ei ole se nainen joksi häntä luulin, se oli erehdys, hän salasi jutun minulta, mitä minun pitää tehdä? Mitä tuo kaikki oli?
Menin kylpyhuoneeseen, otin kylmän suihkun rentouttaaksen ruumiin ja sielun lihakset. Mitä tarkoitti koiran kanssa
nauttiminen? Sitäkö ehkä? Luokitellut synnit. Olisin halunnut puhua jonkun kanssa, keskustella, selkiinnyttää asioita, purkautua, ehkä nauraa. Sanoa että rippituoli oli ruokottomuuksien juhlaa, pornoesitys. Mutta se jäi Jumalan ja rippi-isän väliseksi salaisuudeksi.
Oli unohdettava, heitettävä ajan roskalaatikkoon abortit, aviorikokset, väärinäytöset, varkaudet, tapot ja murhat, ja astuttva sitten kadulle, katsottava ihmisiä kuin kitään ei olisi tapahtunut, nähtävä yliopiston puistossa koiranvonkaletta taluttava nuori nainen kuin se olisi abstrakti maalaus, istuttava vielä kolme tuntia rippituolissa ja nieltävä syntejä, samoja, aina samoja.
Samoja joita kuulin erään tärkeän katolisen miehen, entisen ministerin, Rio de Janeidon, Sao Paulon kardinaalien ja Bahian arkkipiispan ystävän yksityiskappelissa, jonne menin joka viikko pitämään yksityisen messun.
Samoja joita kuulin muilta papeilta joista sittemmin tuli piispoja ja kardinaaleja: joita kuulin nunnakouluissa ja sisäoppilaitoksissa, juonitteluja ja mustasukkaisuutta noviisien välillä, abbedissan hirmuvaltaa, aina äkäilemässä itseään kauniimmille tai oppilaiden suosimille nunnille, nuorten seurustelu, postulanttien satunnaisia itsetyydytyksiä tyynynkulmalla ennen nukahtamista; hurskas pikku nunna ei voinut nauttia ehtoollista." Jatkuu..."Hänen yläpuolellaan kaikkialla läsnäolevan, kaikkitietävän erehtymättömän Jumalan katse, joka tunketuu synnintekijän tietoisuuteen ja odottaa viimeistä tuomiota paljastaakseen hänet ratkaisevasti ja auttamattomasti. Tämän vuoksi, vaikka moraaliteologiassa opetettiin että epävarmoissa tapauksissa synnintekijällä oli vapaus tunnustaa syyllisyytensä, varminta oli myöntää voimattomuutensa ja tunnustaa heti syyllisyytensä uhkaavan ja kostonhimoisen Jumalan läsnäollessa.
Monen vuoden kuluttua moraaliteologia kehittyi vapautuksen teologian vaikutuksesta ja synnin määritelmäsi tuli vedenpitävä ja vaaraton "sielun välirikko Kristuksen kanssa".
Hengellisissä retreteissä, saarnoissa Marian hyveistä tai pyhimysten askeettisesta elämästä papit puhuivat siveydestä, sielun puhtaudesta, niiden etuoikeutettujen olentojen lumivalkeasta valkeudesta jotka olivat syntyneet vailla perisynnin alkuperäistä tahraa, synnin joka oli sukupuoliyhteys, kuten katekismuksessa opetettiin: paratiisin yksitoikkoisuuten kyllästynyt Aatami söi oikopäätä Eevan omenan.
Sielu oli säilytettävä puhtaana, kaukana pahoista ajatuksista, mikä käytännössä merkitsi sitä ettei saanut katsoa naista, ei puhua hänen kanssaan, vaan häntä oli pelättävä kiusausten vuoksi joihin hänen salaperäiset eleensä, hänen äänensä, hänen petollinen hymynsä johdattivat.
Puhtaus tarkoitti sukupuolielämän täydellistä puuttumista. Ja niin sitkeästi joka käänteessä painotettiin seksin vaaroja, että jokaisen munkin elämässä oli vaiheita, jolloin omantunnon tutkisteltavaksi luokiteltujen syntien luetteloon kuuluvat muut synnit kuten ahmattius tai esimiesaseman väärinkäyttö eivät häirinneet sielua sen vertaa että ne olisi tunnustettu.
Vaikka synteihin köyhyyden ja tottelevaisuuden lupauksia vastaan näennäisesti suhtauduttiin vakavasti ja tottelevaisuuden tuli olla samaa luokkaa kuin teuraaksi viedyllä karitsalla, minusta ei koskaan siltä tuntunut että ne voisivat olla kuolemansyntejä. Ne olivat vähäisempiä syntejä, joista Jumala piti kirjaa mutta päättäisi vasta joskus jälkeenpäin, kun taas seksiin liittyvät synnit oli tunnustettava tässä ja nyt.
Myöhemmin saatoin todeta että me kaikki olimme tuon puhtauspakkomielteen uhreja, koska ihannetta oli mahdotonta saavuttaa. Kun sanon kaikki, minun on oikeudenmukaisuuden nimessä luettava mukaan papit, nunnat, piispat ja kardinaalit, ja tutustuttuani Vatikaanin sokkeloisiin käytäviin havaitsin, ettei paavikaan jäänyt luettelon ulkopuolelle, niin tiheään ja itsepintaisesti hän antoi julistuksia katolisesta moraalista jankuttaen tapojen höltymisestä ja tuomiten kerran toisensa jälkeen ehkäisyvälineiden käytön ja itsetyydytyksen.
Yhteiskunnallisia syntejä vain ei tuotu rippituoliin. Ei voinut olettaa että joku tietty eversti olisi tunnustanut osallistuneensa kidutuksiin, koska hän varmasti uskoi olleensa täyttämässä isänmaallista velvollisuuttaan ja puolustaneensa yhteiskunnallista järjestystä, maan taloudellista vakautta ja kansallista turvalisuutta.
Ja tuo sama eversti kaikkine kunniamerkkeineen ja mitaleineen meni pyytämään kirkkoherralta kuulutuksista vapautettua pika-avioliittoa halun ja rakkauden pauloihin langennneelle tyttärelleen, koska ennenaikainen raskaus olisi ollut häpeäksi vankkoja kristillisiä perinteitä vaalivalle perheelle.
- Kuudes ja yhdeksäs käsky ovat pappien psykoosi, sanoi Egidio minulle, kun eräät munkit olivat saaneet raivokohtauksen epähienotunteisen lehden kerrottua hollatilaisten teologien tulkinnasta, jonka mukaan itsetyydytys ei ollut synti eikä aiheuttanut syöpää kiveksissä.
Vanhemmat munkit joutuivat epätoivon valtaan, olivathan he viettäneet koko nuoruutensa ja aikuisikänsä taistellen ruumiinnautintoa vastaan, ja nyt tämä! Onko mokomaa kuultu. Mutta vasta kun englantilaiset piispat tunnustivat maailmalle rakkaudesta syntyneet lapsensa, katolinen tekopyhä moraali räjähti." - dfdrdedd
Ei saa yhdistää, ja ohjailee muihin keskustelu alueisiin.
Jotenkin vaikutta vinksahtaneelta.
Kuka on väärällä alueella? - voi olla
Kössönöm kirjoitti:
Pedofilia ei johdu siitä, että ei saa naista. Yhtä vähän kuin raiskaus johtuisi siitä, että ei ei saa muutoin naista. Ne ovat vallankäyttöä. Kammottavaa sellaista.
Pedofiilit ja raiskaajat ovat usein parisuhteessa eläviä ja heillä saattaa olla myös lapsia. He elävät kaksoiselämää.jos heillä olisi nainen, niin pedofilia voitaisiin tässä tapauksessa välttää.
- Kössönöm
sopinee kirjoitti:
Tähän keskusteluun. Pyydän etukäteen anteeksi sitä, että tässä on pitkä lainaus, mutta kokonaisuuden ymmärtämiseksi se on tärkeää.
"BRASILIALISEN KIRJAILIJAN Eugenio Giovenardin romaani Kielletty mies on ainutlaatuinen kuvaus oman tien löytämisestä, siitä miten munkki Juliano vähitellen pääsee irti totaalisesta järjestelmstä, johon hänet on sidottu lapsesta alkaen aivopesua muistuttavin keinoin. Kirja itkettää ja naurattaa, ja mikä tärkeintä, panee ajattelemaan mitä kristinuskosta on oikein tehty.
Eugenio Giovenardi(s.1934) lähetettiin 10 vuotiaana kapusiinimukkkikunnan seminaariin eikä hän tavannut omaisiaan 10 vuoteen."
Sivuilta 154 - 159
***
"Ensimmäisenä rippi-isävuotenani pitkäperjantaina palasin luostariin vietettyäni kolme tuntia rippituoliin suljettuna.
Kirkon pyhimyksenkuvat oli peitetty violeteilla liinoilla, kynttilät valuttivat pitkiä kyyneliä ja levittivät keltaista värisevää valoa, jota vasten jokunen valkoinen perhonen tuli kuolemaan. Kallat ja punaiset daaliat tuoksuivat ruumiiinvalvojaisten lopputunneilla. Oli hiostavan kuuma päivä, ja puiden lehdet näyttivät liimautuneen ilmaan.
Tunnista tuntiin vastaaotin katumusentekijöiden hitaita jonoja ja kuuntelin kuuntelemistani syyllisyyden historia, synnin dialektiikkaa, kohti omegapistetttä liikkuvien tuskien tarinaa. Rippituolin ristikon läpi tulvi sisään draamojaja murhenäytelmiä, joista teologian luennoilla ei ollut puhuttu mitään; ne osoittivat, että ihmissielu on yksinäinen, että mitkään opinkappaleet, mitkään totuudet mitään pyhimykset, mitkään toiveet, mitkään hyveet eivät kyenneet nujertamaan sielua kiduttavaa epätoivoa ja pelkoa.
Joidenkuiden ihmisten hätä oli suuri, miltei käsinkosketeltava, se pursui suusta isoiina kuplina liimautuen rippituoliin, jona sisäpuolella lemusi synti, ihmisolennon ulosteiden, sielun eritteiden ominaishaju.
Yhtäkkiä näen minun rippituolini viereen muodostuu valtava jono mustahuntuisia naisia, joiden sääret vuosikautinen sarja raskauksia ja dramaaattisia synnytyksiä oli merkinnyt tuskallisilla suonikohjuilla. Olin sanonut ensimmäiselle ripittäytyjälle sen enempää selittämättä, ettei ehäisyvälineiden äyttö ollut syntiä, ei kuolemansynti eiä heikkoudensynti.
Uutinen levisi salamannopeasti synninpäästön saaneen ripittäytyjän annettua muille naisille merkin päätään nyökkäyttämällä. Annoin synninpäästön samasta oletetusta synnistä kaikille noille äideille usean tunnin ajan. Ja vastalahjaksi he lähettivät luostariin hilloja, kotona leivottuja pikkuleipiä, juustotaikinaleipiä, sukkia nenäliinoja ja paitoja.
Eräälle nimettömälle ripittäytyjälle, joka yritti kouristuksenomaisin lausein paljastaa minulle jonkin salaisuuden, ilmoitin että hänen ahdistuneisuutensa ei ollut synti. Hän ikään kuin koetti avata tiukkaan sidottua pakettia. Nainen purskahti itkuun, halusi katua, yritti muuntaa ahdistuksen synniksi jonka synninpäästö ja kolme avemariaa kitkisivät pois.
Muutaman tunnin ripityksen jälkeen tuntui kuin ruumista ja sielua olisivat peitonneet jonkinlainen raesade, kaukaa ihmisolennon syvyyksistä puhaltavat tuulet, ontologiset tuulet, sielun kylmät tuulet. Mitä se oli?
Pilkkasin Jumalaa. Tein abortin. Olin toisen miehen kanssa joka ei ole minun mieheni. Olin ilotytön kanssa. Nautin pienen koirani kanssa. Isä teen sitä aina.Vastasin rumasti äidilleni. Löin veljiäni. En käy messussa. Otan ehäisypillereitä. Käytin mieheni rahoja talousostoksiin. En ole enää neitsyt, Isä. Minä runkkasin. Minä annoin. Mä olen tehnyt kaiken mun poikakaveri kanssa, monta kertaa, melkein aina.
Minä en usko; onko Jumala olemassa? Miksi täytyy ripittäytyä miehelle? Isä, tykkään siitä naisesta, olen lesbo niin kuin sanotaan. Isä on paha minlle, tekee mieli karata kotoa. Minulla on ilotalo, mutta minä en minä itse enää makaa kenenkään kanssa. Minun äitini on huora, vihaan häntä. Kerroin vitsin papista ja nunnasta.Haluan avioeron, vaimoni ei ollut neitsyt, ensimmäisessä yhdynnässä en tuntenut immenkalvoa. Isä, hän ei ole se nainen joksi häntä luulin, se oli erehdys, hän salasi jutun minulta, mitä minun pitää tehdä? Mitä tuo kaikki oli?
Menin kylpyhuoneeseen, otin kylmän suihkun rentouttaaksen ruumiin ja sielun lihakset. Mitä tarkoitti koiran kanssa
nauttiminen? Sitäkö ehkä? Luokitellut synnit. Olisin halunnut puhua jonkun kanssa, keskustella, selkiinnyttää asioita, purkautua, ehkä nauraa. Sanoa että rippituoli oli ruokottomuuksien juhlaa, pornoesitys. Mutta se jäi Jumalan ja rippi-isän väliseksi salaisuudeksi.
Oli unohdettava, heitettävä ajan roskalaatikkoon abortit, aviorikokset, väärinäytöset, varkaudet, tapot ja murhat, ja astuttva sitten kadulle, katsottava ihmisiä kuin kitään ei olisi tapahtunut, nähtävä yliopiston puistossa koiranvonkaletta taluttava nuori nainen kuin se olisi abstrakti maalaus, istuttava vielä kolme tuntia rippituolissa ja nieltävä syntejä, samoja, aina samoja.
Samoja joita kuulin erään tärkeän katolisen miehen, entisen ministerin, Rio de Janeidon, Sao Paulon kardinaalien ja Bahian arkkipiispan ystävän yksityiskappelissa, jonne menin joka viikko pitämään yksityisen messun.
Samoja joita kuulin muilta papeilta joista sittemmin tuli piispoja ja kardinaaleja: joita kuulin nunnakouluissa ja sisäoppilaitoksissa, juonitteluja ja mustasukkaisuutta noviisien välillä, abbedissan hirmuvaltaa, aina äkäilemässä itseään kauniimmille tai oppilaiden suosimille nunnille, nuorten seurustelu, postulanttien satunnaisia itsetyydytyksiä tyynynkulmalla ennen nukahtamista; hurskas pikku nunna ei voinut nauttia ehtoollista." Jatkuu...Giovenardin kirja, isä Belmiron rikos, mutta en ole sitä vieläkään lukenut. Ehkä pelkään sitä ahdistusta, mitä sen lukemisesta seuraisi.
- Kössönöm
voi olla kirjoitti:
jos heillä olisi nainen, niin pedofilia voitaisiin tässä tapauksessa välttää.
Voisitko sinä ajatella raiskaavasi naisen? Voisitko ajatella raiskaavasi pikkutytön, tai pikkupojan?
Jokainen voi masturboida. Eikö niin. Mietis nyt asia uudemman kerran. - raskaita
Kössönöm kirjoitti:
Giovenardin kirja, isä Belmiron rikos, mutta en ole sitä vieläkään lukenut. Ehkä pelkään sitä ahdistusta, mitä sen lukemisesta seuraisi.
Luettavia, mutta toisaalta virkistäviä tuulahduksia totuudesta, joita kirkot ja maallinen valta ovat jo vuosituhansien ajan ihmisiltä pimittäneet.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi tietää jotain noista, kuin olla aivan tietämätön.
Ja onhan se niin, kun historiaa lukee ajatuksella, niin kyllä sieltä on pystynyt tuontyyppiset tapahtumat hahmottamaan. - H.H.
Sinähän kirjoitit hyvin - ja asiaa.
Saamasi vastustus pilipaliperusteluineen kertoo sen paremmin kuin tämä kehaisuni. Jatka samaa rataa:)
- --GG---
me ihmiset emme päätä kuka on oikea tai väärä. Onko sinulla hiukan lyhyt muisti kun samasta asiasta ennenkin ollut puhetta..
- Mikäs se
Oikein tuossa asiassa sinut noin sai kimmastumaan?
Joistakin asioista uskovaiset tulevat tänne kirjoittamaan yhä uudellen ja uudelleen, etkä sinä käy silloin täällä räyhäämässä, että vastahan tuosta puhuttiin! - Kössönöm
tästä asiasta ennenkin. Tarkoitatko kenties sitä, että en saisi kirjoittaa asiasta, josta on kirjoitettu ennenkin?
Ja tarkoitatko sitä, että minä en saisi sanoa, että pedofilia on väärin? Onko se sinun mielestäsi oikein, eikä siitä saisi puhua? Niin vai?
Tällä palstalla puhutaan samoista asioista aina uudestaan, joten miksi sinä haluat lopettaa keskustelun? Vai tarkoitatko, että minä en saa tänne kirjoittaa? - mielipiteestäsi
Tulee kyllä mieleen, että kirkon seksisekoiluista ei saisi ollenkaan puhua. Kirkonmiestenhän julkisuuden kuvan mukaan pitäisi olla "pyhiä miehiä", vaan kun eivät ole ja sekös teitä raivostuttaa, kun sädekehät kirkkojen ymmärillä ovat paljastuneet kiristäviksi rautavanteiksi.
- kaksi kalaa
Kössönöm kirjoitti:
tästä asiasta ennenkin. Tarkoitatko kenties sitä, että en saisi kirjoittaa asiasta, josta on kirjoitettu ennenkin?
Ja tarkoitatko sitä, että minä en saisi sanoa, että pedofilia on väärin? Onko se sinun mielestäsi oikein, eikä siitä saisi puhua? Niin vai?
Tällä palstalla puhutaan samoista asioista aina uudestaan, joten miksi sinä haluat lopettaa keskustelun? Vai tarkoitatko, että minä en saa tänne kirjoittaa?On hienoa että katolisen kirkon brändi länsimaissa on synonyymi pedofiilien etu ja suojeluorganisaatiolle. Minä en koskaan unohda muistuttaa katolisille tuttavilleni hienosta pedofiilijärjestöstä johon kuuluvat. Eivät ne ole vielä eronneet siitä mutta varmasti eroavat ennemmin tai myöhemmin.
Pedofilia paljon suurempi juttu katolisessa kirkossa kuin ääriainekset islamissa. Järjestö, oli sitten minkä kokoinen tahansa, joka hyysää pedofiileja pitäisi kieltää lailla heti ja valtio joka tekee sitä pitäisi vallata ja valtionjohto asettaa syytteeseen. Pedofilia ei ole uusi juttu kyseisessä järjestössä kuten tässä on mainittu,pikemminkin perinne.
Kysykää toki tekin kaikilta katolisilta miten uskaltavat käyttää lapsiaan sellaisessa seurakunnassa. Kysykää miten reagoisivat jos osuu omien lasten kohdalle. Katolisen kirkon omien raporttien mukaan 1950-2002 palvelleista yhdysvaltalaispapeista 4% on tuomittuja pedofiileja. Tutkimusta ennen kuolleiden pappien rikoksia ei tutkittu. Kun ottaa huomioon että kirkko itse on tutkimukset tehnyt ja jättänyt kuolleiden rikokset tutkimatta niin voi olla että luku on huomattavasti korkeampi. Suurin osa syytteistä on sovittu maksamalla perheille. Kirkon virallisten tietojen mukaan pelkästään USAssa tähän käytetty kaksi miljardia dollaria. - --GG---
Kössönöm kirjoitti:
tästä asiasta ennenkin. Tarkoitatko kenties sitä, että en saisi kirjoittaa asiasta, josta on kirjoitettu ennenkin?
Ja tarkoitatko sitä, että minä en saisi sanoa, että pedofilia on väärin? Onko se sinun mielestäsi oikein, eikä siitä saisi puhua? Niin vai?
Tällä palstalla puhutaan samoista asioista aina uudestaan, joten miksi sinä haluat lopettaa keskustelun? Vai tarkoitatko, että minä en saa tänne kirjoittaa?"- Juu, ne pedofiilit ei ole niitä oikeita. Eikös tälläkin palstalla törmätä tämmöiseen väitteeseen vähän väliä?"
Tätä tarkoitin vastauksellani...siitä kuka on oikea ja kuka väärä...muihin asioihin aloituksessani ei ole tarvis puuttua.. - H.H.
Kössönöm kirjoitti:
tästä asiasta ennenkin. Tarkoitatko kenties sitä, että en saisi kirjoittaa asiasta, josta on kirjoitettu ennenkin?
Ja tarkoitatko sitä, että minä en saisi sanoa, että pedofilia on väärin? Onko se sinun mielestäsi oikein, eikä siitä saisi puhua? Niin vai?
Tällä palstalla puhutaan samoista asioista aina uudestaan, joten miksi sinä haluat lopettaa keskustelun? Vai tarkoitatko, että minä en saa tänne kirjoittaa?Harrastamasi retoriikka mukailee 60-luvun vasemmistonuorten käyttämää varsin kärjistävää ja tunteisiin vetoavaa populismia.
Eräältä markkinoinnin opettajalta kysyttiin miten tämä sopii sosialistiseen realismiin. Opettaja vastasi, että se ei lainkaan kuulu käsiteltävään asiaan. Hän tietenkin sai solvaukset osakseen, että eikö tämä lainkaan välittänyt ihmisistä tms.
Koko tämä pätkä edustaa samankaltaista asioiden vääntelyä:
"Tarkoitatko kenties sitä, että en saisi kirjoittaa asiasta, josta on kirjoitettu ennenkin?
Ja tarkoitatko sitä, että minä en saisi sanoa, että pedofilia on väärin? Onko se sinun mielestäsi oikein, eikä siitä saisi puhua? Niin vai?
Tällä palstalla puhutaan samoista asioista aina uudestaan, joten miksi sinä haluat lopettaa keskustelun? Vai tarkoitatko, että minä en saa tänne kirjoittaa? "
Suorat kysymykset suoriin vastauksiin kun menevät täysin jo varsinaisen asian ohi. Kysymyksesi ovat siis paitsi tarpeettomia, aiheessa pysymisen kannalta myös haitallisia. Lisäksi pyrit niillä leimaamaan ihmisen, tai tämän uskon varsin negatiivisesti.
Kuuluuko häpeä lainkaan tunneskaalaasi? - Kössönöm
H.H. kirjoitti:
Harrastamasi retoriikka mukailee 60-luvun vasemmistonuorten käyttämää varsin kärjistävää ja tunteisiin vetoavaa populismia.
Eräältä markkinoinnin opettajalta kysyttiin miten tämä sopii sosialistiseen realismiin. Opettaja vastasi, että se ei lainkaan kuulu käsiteltävään asiaan. Hän tietenkin sai solvaukset osakseen, että eikö tämä lainkaan välittänyt ihmisistä tms.
Koko tämä pätkä edustaa samankaltaista asioiden vääntelyä:
"Tarkoitatko kenties sitä, että en saisi kirjoittaa asiasta, josta on kirjoitettu ennenkin?
Ja tarkoitatko sitä, että minä en saisi sanoa, että pedofilia on väärin? Onko se sinun mielestäsi oikein, eikä siitä saisi puhua? Niin vai?
Tällä palstalla puhutaan samoista asioista aina uudestaan, joten miksi sinä haluat lopettaa keskustelun? Vai tarkoitatko, että minä en saa tänne kirjoittaa? "
Suorat kysymykset suoriin vastauksiin kun menevät täysin jo varsinaisen asian ohi. Kysymyksesi ovat siis paitsi tarpeettomia, aiheessa pysymisen kannalta myös haitallisia. Lisäksi pyrit niillä leimaamaan ihmisen, tai tämän uskon varsin negatiivisesti.
Kuuluuko häpeä lainkaan tunneskaalaasi?vaan olen keskustelupalstalla kirjoittamassa ajatuksiani, aivan kuten sinäkin.
Jos kysymykseni ovat sinun mielestäsi tarpeettomia, niin älä sitten vastaa niihin, jos siltä tuntuu.
Mikä se määrittelemäsi varsinainen asia sitten on? Mistä sinun mielestäsi siis saa puhua? - H.H.
Kössönöm kirjoitti:
vaan olen keskustelupalstalla kirjoittamassa ajatuksiani, aivan kuten sinäkin.
Jos kysymykseni ovat sinun mielestäsi tarpeettomia, niin älä sitten vastaa niihin, jos siltä tuntuu.
Mikä se määrittelemäsi varsinainen asia sitten on? Mistä sinun mielestäsi siis saa puhua?"Mikä se määrittelemäsi varsinainen asia sitten on? Mistä sinun mielestäsi siis saa puhua?"
Ateismista. Viharetoriikkasi mukainen diskriminointi on muuten kielletty S24:n säännöissäkin, vaikka paljon sinua kärkevämpiäkin tapauksia täällä liikkuu. - Kössönöm
H.H. kirjoitti:
"Mikä se määrittelemäsi varsinainen asia sitten on? Mistä sinun mielestäsi siis saa puhua?"
Ateismista. Viharetoriikkasi mukainen diskriminointi on muuten kielletty S24:n säännöissäkin, vaikka paljon sinua kärkevämpiäkin tapauksia täällä liikkuu."viharetoriikkaa". Sinulla sitä vastoin on. Sinä avoimesti halveksit ja vihaat homoseksuaaleja. Aika törkeää käytöstä sinulta. Luuletko olevasi jotenkin parempi ihminen, kun olet hetero? Vai oletko piilohomo?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751962Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361690Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81317Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241142Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151016- 59921
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57908