Tanssi syynä sinkkuuteen ?

nurinpäin

Tässä muutaman vuoden tanssipaikkoja säännölisen epäsäännöllisesti kierrelleenä sinkkumiehenä olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen ,että monella sinkulla tanssiharrastus on mennyt niin syvälle veriin,että se on ohittanut tärkeysjärjestyksessä parinhaun.

Olisikohan niin ,että kun/jos on oikein intohimoinen tanssiharastaja ,niin haluaakin pysytellä sinkkuna ,koska silloin pystyy menemään vapaammin ,ja pystyy vaihtelemaan tanssipareja mielinmäärin. Vakituinen kaveri koetaan rajoituksena,vaikka olisikin ehkä tanssitaitoinen. Tanssituttujen tapaaminen ,ja tanssin monipuolisuus ,ja valinnanvapaus ovat kuitenkin käyneet vuosien varrella niin tärkeiksi,että mikään muu ei sen ohi mene.

Olisiko tässä syy,miksi lavoja kiertelevät vuodesta toiseen samat(yksinäiset)ihmiset ,joko tassituttujensa kanssa ,tai sitten aivan yksin.

Toisaalta kärjistetysti voisi kysyä ,että kuka
"normaali-ihminen" haluaa himotanssiharrastajan kumppanikseen ?
Kaikki aika menisi kuitenkin tanssin ympärillä -tanssireissuissa-tai niistä palautuessa -tai sitten uusien tanssien opettelussa -ja rahankäyttö on myös suuntautunut hyvin yksipuolisesti ,ja sitä voi mennä TODELLA paljon.

Onko ihme ,että monet tanssiharrastajat ovat sinkkuja ,ja sellaisena myös pysyvät?

Eipä silti- monet ovat tämän elämäntavan ise valinneeet -ja ehkäpä siihen täysin tyytyväisiä.

Toisaalta nettiseuranhakupalstoilla tulee niitä selaillessa vastaan yllättävän monta tanssiharrastajaa,,,

37

6320

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Truehum

      ...asia myös usein on, että rima kohoaa tanssiharrastuksen ja oman kehityksen myötä, jolloin eivät tietystikään enää kelpaa sellaiset, jotka vielä muutamaa vuotta aiemmin olisivat olleet harkinnan arvoisia.

      Koska laatu tavaran kaupitsee, on tilanne useimmiten sellainen, että parhaat ovat menneet kaupaksi eli eivät ole enää oikeasti vapaita, vaikka sinkkuina useinkin lavoilla liikkuvat.

      Tanssiväki tuon tietää, joten yritystä muuhun kuin tanssimiseen heidän kanssaan ei juuri tapahdu.

      Tarpeeksi kauan ja laatutietoisena kun lavoilla kiertelee, ei lopulta enää näin ollen vapaiden kanssa juuri tule tanssineeksi (paitsi kaikkein nuorimpien, jotka taas muuten ovat poissa laskuista).

      Tottahan jokaiselle sieltä lavoiltakin joku löytyisi (jopa jokaiselle illalle eri), mutta miksi sellaisen kanssa pitäisi mihinkään ryhtyä, josta ei voisi pitää tai, jota ei voisi arvostaa?

      Se nimittäin on lopuilta niin, että tanssitaito (kyky tanssia sillä tavoin kuin se kunkin tyylin ja odotusten mukaisesti parhaiten sujuu) tulee todellakin siinä määrin tärkeäksi seikaksi, ettei ole syytä muunlaisten kanssa mitään edes kuvitella syntyvän.

      Liian suuri tasoero aikaansaa valtavia traumoja ja ongelmia parisuhteessa (koettu on).

      Joskus kymmenkunta vuotta sitten tulin noita "tanssitaitoisia" sinkkuja netin kautta tulleiden tarjouksien (24) pohjalta muutaman (6) treffeillä testanneeksi. Tanssitaito osoittautui kovin kirjavaksi tai oikeastaan olemattomaksi useimmilla. Vain yksi oli oikeasti ilmoituksensa mukaista tasoa, mutta horoskoopeista horiseminen tipautti armotta tuonkin pois.

      Siispä se tanssinharrastajaksi itsensä kuvaaminen ei taida oikein usein päivänvaloa sietää.

      • Nimetön

        Itselläni on samanlaisia kokemuksia nettitreffeistä naisen näkökulmasta. Tanssitaito tarkoittaa yleensä sitä, että on joskus käynyt tanssiravintolassa.Olen jopa erehtynyt tekemään TANSSItreffit itseään tanssitaitoiseksi väittäneen miehen kanssa...hoh hoijaaa...oli siinä kestämistä, neljä tuntia käveltiin ympäri Satulinnan tanssilattiaa. Herra vielä kehui, että hän ei viitsi mitään askelia opetella, hänellä on niin hieno oma tyyli!

        Aika moni mies karsastaa tanssivaa naista, jos ei itse tanssi. Olen saanut jopa luurin korvaan, kun kerroin vasta puhelimessa eka puhelussa että harrastan lavatanssia. Olisikohan reaktio ollut samanlainen, jos olisin kertonut vaikka harrastavani golfia (kentällähän ollaan 4-5 tuntia kerrallaan kuten tansseissakin)?


      • Reinhardt
        Nimetön kirjoitti:

        Itselläni on samanlaisia kokemuksia nettitreffeistä naisen näkökulmasta. Tanssitaito tarkoittaa yleensä sitä, että on joskus käynyt tanssiravintolassa.Olen jopa erehtynyt tekemään TANSSItreffit itseään tanssitaitoiseksi väittäneen miehen kanssa...hoh hoijaaa...oli siinä kestämistä, neljä tuntia käveltiin ympäri Satulinnan tanssilattiaa. Herra vielä kehui, että hän ei viitsi mitään askelia opetella, hänellä on niin hieno oma tyyli!

        Aika moni mies karsastaa tanssivaa naista, jos ei itse tanssi. Olen saanut jopa luurin korvaan, kun kerroin vasta puhelimessa eka puhelussa että harrastan lavatanssia. Olisikohan reaktio ollut samanlainen, jos olisin kertonut vaikka harrastavani golfia (kentällähän ollaan 4-5 tuntia kerrallaan kuten tansseissakin)?

        täytyy olla takapihan mies jos kertoo harrastavansa lavatansseja ja yrittää jyvälle.


      • Kaikkimenee paiti tanhut
        Nimetön kirjoitti:

        Itselläni on samanlaisia kokemuksia nettitreffeistä naisen näkökulmasta. Tanssitaito tarkoittaa yleensä sitä, että on joskus käynyt tanssiravintolassa.Olen jopa erehtynyt tekemään TANSSItreffit itseään tanssitaitoiseksi väittäneen miehen kanssa...hoh hoijaaa...oli siinä kestämistä, neljä tuntia käveltiin ympäri Satulinnan tanssilattiaa. Herra vielä kehui, että hän ei viitsi mitään askelia opetella, hänellä on niin hieno oma tyyli!

        Aika moni mies karsastaa tanssivaa naista, jos ei itse tanssi. Olen saanut jopa luurin korvaan, kun kerroin vasta puhelimessa eka puhelussa että harrastan lavatanssia. Olisikohan reaktio ollut samanlainen, jos olisin kertonut vaikka harrastavani golfia (kentällähän ollaan 4-5 tuntia kerrallaan kuten tansseissakin)?

        Tunnustan iteeni just noi piirteet.
        En käy kursseja koska se tappaa luovuuden,

        Mielestäni tanasi omalla erinomaisella persoonallisella tyylilläni..
        Minkä myös uudet naiset toteetvat jo minuutin tanssin jälkeen.
        Kehuvat hyvää varmaa ja selkeetä vientiä
        rikkaita omaperäsii kuvioita
        ennen kaikke musiikin tulkintaa.

        väliin irrotan askeleet rytimistä
        ja vien laulun tai melodian mukaan hetken,
        ja sitten palataan taas perus rytmiin takaisin.
        Tähän ei väsy eikä puudu. kun joka kerran on erillainen koreografia.
        Vain jos nainen ei pysty tulkitsee ja seuraamaan,, yksinkertaistan niin että voin tuottaa daamilleni tanssin maksimaalisen nautinnon.
        Joko rytmisesti tai sitten fiilistelyllä sylifoksissa... tai taidetanssilla
        joko arg. tangon askelin tai modernin tanssin tapaan.
        Riippuen ihan mihin saakka daamilla taitoa, kykyä, kokemusta riittää.


    • Nuori tanssijamies

      Veikkaisin, että ihminen seuraa pääosin kuitenkin tunteitaan. Tanssi onnistuessaan on erittäin antoisaa ja mielihyvää tuottava harrastus. Se voittaa 100-0 huonon ja keskikeraisenkin parisuhteen.

      Se vapauden, ja riippumattomuuden tunne, sekä täydellinen itsemäärämisoikeus on yksi hienoimpia tunteita. Mikä taas on huonona puolena, niin ei tanssi välttämättä ruoki ihmisen perusturvallisuuden tunnetta, kovin selkeästi. Kaikki myötätunto ja hyväksyminen haetaan tanssin kautta, joka saattaa vääristää ns. "perinteisiä ihmissuhteita".

      Oma henkilökohtainen tilanteeni on sellainen, että olen hyvin urakeskeinen ihminen ja haluan panostaa tällä hetkellä 100 % työhön ja siinä etenemiseen. Vapaa-aika kuluu suurelta osin pelkästään tanssin, ja sukulaisten parissa.

      En siis kaipaa tällä hetkellä elämääni seurustelukumppania, mutta toki silmät ovat aina auki, mikäli sopiva vaihtoehto sattuu kohdalle. Mielestäni parasta on nauttia niistä asioista, jotka ovat hyvin sillä hetkellä. Parisuhde ei välttämättä ole mikään lisäarvo elämään, joskin jotkut tutkimukset ovatkin todistaneet hyvässä parisuhteessa olevien, olevan onnellisempia kuin sinkkujen.

      Tämä on kuitenkin vain tutkimus. Pelkästään järjellä ei mielestäni kannata parisuhdetta rakentaa, koska se tukahduttaa, luonnollisen tunteen vetovoiman. Kun oikea ihminen sattuu kohdalle, voisin veikata monella hyvälläkin tanssijalla olevan halu panostaa yhteiseen elämään, joka voi hyvinkin olla tanssin täyttämä.

      Parasta on kuunnella sydäntään, koska vain sydän tietää myös sen, mikä järjeltä on näkymättömissä.

      Joktapauksessa vastaus kysymykseesi:

      "Tanssi syynä sinkkuuteen?"

      Vastaus monella on varmasti kyllä, kuten myös minulla.

    • Monrepoinen

      Voi olla niitäkin, joilla intohimoinen tanssinharrastaminen on syy sinkkuuteen.

      Mielestäni kuitenkin syy ja seuraussuhde on useimmiten toisinpäin: todella intohimoiseen tanssiharrastamiseen - ainakin nuorten ihmisten kyseessä ollessa - on paljon parempi mahdollisuus sinkuilla. Tanssilavojen vakiokoluajiksi valikoituu suhteellisesti enemmän niitä, jotka ovat sinkkuja kuin parisuhteessa eläviä.

      "Pariutuminen" merkitsee muutosta ajankäyttöön, tulee velvollisuuksia kumppania, perhettä, sukua ja aikanaan lapsiakin kohden. Nämä ihmiset poistuvat kaikkein innokkaimpien tanssilavojen kulkijoiden joukosta ainakin hetkeksi.

      Vakiokulkijoissa voi olla myös jonkin verran ikisinkkuja, jotka korvaavat tanssimisella parisuhteen pysymäksikin ehkä tietämäänsä puutosta. Voi olla pysyvästä lapsettomuudestaan tietäviä nuoria naisia (tai miehiäkin) tai muutoin perheen muodostamisen estymisestä tietäviä ihmisiä. Näilläkään tanssi ei ole syy sinkkuuteen.

    • Tavan tallaaja

      No enpä tiedä, mutu-pohjalta veikkaisin että ennemmin kyse on vaan sopivan miehen/naisen löytämisestä. Omaan vajavaiseen kokemukseen luottaen eipä ole tanssilavaltakaan helppoa löytää kumppania.

      Ainakin näin naisen näkökulmasta, sopivan näköiset ja -ikäiset eivät usein osaa juurikaan tanssia, kun taas tanssitaitoiset ovat 10 vuotta vanhempia tai muuten sen oloisia ettei kemiat osu kohalleen. Ehkä tanssi-ihmiset on niin oma lajinsa, että teidän on paree seurustella vain keskenänne (kuten toisaalta myös esim. muusikot, taiteilijat, himourheilijat jne..). Tavan tallaajan on ehkä parempi katsoa sillä silmällä ihmisiä muista ympyröistä.

      Kummastelen kyllä sitä, ettäkö parisuhde rajoittaisi tanssiharrastusta, koska tanssiahan nimenomaan harrastetaan yhdessä. Muita harrastuksia ehkä, jotka ovat vain toisen puoliskon omia. Lapset on toinen tarina.

      • Tanssiva sinkkumies

        Tuli mieleen tuosta sopivan miehen/naisen löytämisestä, että tanssia harrastavalla saattaa rima nousta kumppanin valinnassa keskivertotallaajaa korkeammalle, koska tanssi on erittäin sosiaalinen harrastus ja siinä pääsee tutustumaan helposti hyvin suureen määrään vastakkaisen sukupuolen edustajia. Valinnanvara kasvaa ja valinta on silloin vaikeampi. Tanssimattomilla on ehkä vähemmän näitä tilaisuuksia ja tulee takerruttua herkemmin siihen ensimmäiseen, joka vähänkin osoittaa mielenkiintoa.


    • Tanssiva sinkkumies

      Minä olin sinkku, kun aloitin tanssiharrastuksen. Tanssin parista löysin naisen, jonka kanssa tuli elettyä yhdessä viitisen vuotta. Parisuhde vähensi tanssimista selvästi, vaikka molemmat tykkäsimme tanssia. Nyt olen ollut taas pari vuotta sinkkuna ja tanssiharrastus on saanut uutta potkua.

      Nyt ei huvita ottaa ketään riesakseni, kun olen jo tottunut yksin elämiseen ja pärjään hyvin. Pitää kolahtaa tosi kovaa, ennenkuin sinkkuudesta luovun. Tanssiminen korvaa minulla ehkä jotain sellaista, johon muuten tarvitsisin kumppanin. Eli siinä mielessä tanssiminen ehkäisee pariutumista.

      • Tavan tallaaja

        "Nyt ei huvita ottaa ketään riesakseni, kun olen jo tottunut yksin elämiseen ja pärjään hyvin. Pitää kolahtaa tosi kovaa, ennenkuin sinkkuudesta luovun."

        :D
        Niinhän meillä kaikilla, fiksuilla ja itsenäisillä ihmisillä.

        Sitä odotellessa. :)


      • mulle tuli ero
        Tavan tallaaja kirjoitti:

        "Nyt ei huvita ottaa ketään riesakseni, kun olen jo tottunut yksin elämiseen ja pärjään hyvin. Pitää kolahtaa tosi kovaa, ennenkuin sinkkuudesta luovun."

        :D
        Niinhän meillä kaikilla, fiksuilla ja itsenäisillä ihmisillä.

        Sitä odotellessa. :)

        yhden nuoren naisen kanssa, jonka tapasin tansseissa ja en vieläkään oo toipunut siitä erosta. Vaikka erottiin kaverina niin silti mulle oli kova paikka ja mulla on vieläkin sitä kova ikävä. Oli muutenkin tässä nuoressa iässä harvinaista, kun vihdoin sain oman ikäsestä naisesta enemmän kun tanssikaverin. Toista samanlaista ei löydy helposti tansseista kun suurin osa on varattuja tai ei muuten oo parisuhdetta ettimässä. Miten mä voisin saada mahdollisimman äkkiä elämän kumppanin? En tykkää ettii baareista ja netistä oon löytänyt vain huonoo seuraa. Olis suuri merkitys jos vielä ehdin tänä kesänä saamaan kesäheilan. On se niin väärin kun huumehörhötkin löytää omista porukoista helpommin elämän kumppanin, kun siististi pukeutunut ja tupakoimaton nuorimies tansseista. Kavereita löydän kyllä helposti myös naisista ja kavereita multa ei puutu. Oma kulta puuttuu ja tuntuu yksinäiseltä.


      • .....
        mulle tuli ero kirjoitti:

        yhden nuoren naisen kanssa, jonka tapasin tansseissa ja en vieläkään oo toipunut siitä erosta. Vaikka erottiin kaverina niin silti mulle oli kova paikka ja mulla on vieläkin sitä kova ikävä. Oli muutenkin tässä nuoressa iässä harvinaista, kun vihdoin sain oman ikäsestä naisesta enemmän kun tanssikaverin. Toista samanlaista ei löydy helposti tansseista kun suurin osa on varattuja tai ei muuten oo parisuhdetta ettimässä. Miten mä voisin saada mahdollisimman äkkiä elämän kumppanin? En tykkää ettii baareista ja netistä oon löytänyt vain huonoo seuraa. Olis suuri merkitys jos vielä ehdin tänä kesänä saamaan kesäheilan. On se niin väärin kun huumehörhötkin löytää omista porukoista helpommin elämän kumppanin, kun siististi pukeutunut ja tupakoimaton nuorimies tansseista. Kavereita löydän kyllä helposti myös naisista ja kavereita multa ei puutu. Oma kulta puuttuu ja tuntuu yksinäiseltä.

        Saman kokenut että tansseista ole myös minä löytänyt aikonaan seurustelukumppanin. Se kesti myös useamman vuoden. Välimatka vain esti moni asia... Nyt kun silloin tällöin käy tanssimassa niin joskus tapaa ihan mielyttäviä miehiä mutta jostain syystä se vain jää siihen. Joko se toinen osapuoli on vastikään eronnut eikä sitten ole valmis uuteen suhteeseen ja haluaa olla vapaa ja käydä yksin tanssimassa. Ymmärrän sen hyvin jos on ollut sidoksissa monta vuotta ja sitten yhtäkkiä on vapaa kun taivaan lintu ja voi/saa tehdä ihan mitä lystää. Tai sitten käy niin että ei itsellään tule sellaista tunnetta että haluaisi jatkaa enempää kun että käydä pyörähtelemässä muutama tanssi. Jos se ei tansseista kivaa ihmistä löydä niin mistä sitten. Baarikärpänen kun ei ole vielä tähän ikään iskenyt niin en usko että se iskee nytkään.. enkä ole ajatellut panostaa siihen asiaan sen kummemmin!!! Se kummpani tulee eteen silloin kun vähitellen sitä odotat.
        Jos on tullakseen... Uskon kyllä et meille kaikille on joku.. Joku täällä mainitsi et näkee samoja kasvoja jossain nettipalstoilla.. Miksi ette mene hakemaan silloin niitä henkilöitä tanssimaan.. silloinhan te tiedätte sen että se ihminen on vapaa eikä seurustele..!! Ei tarvitse kysellä silloin ainakaan onko sinkkuna.


    • mittaaja

      Eipä ole tanssiminen syy sinkkuuteen, vaikka itseäni konkaritanssijana pidänkin. Minusta on yhtä helppo ihastua kuin tanssimista aloittaessakin. Ehdotuksia tulee tehtyä huomattavasti vähemmän nyt kuin aikaisemmin koska laatutuetoisuus omista tunteista on kasvanut. Mihinkään epätoivoiseen yritykseen ei ole tarpeellista ryhtyä koska tanssikaverit korvaavat osittain parisuhdetta. Jos vaikuttaa siltä, että molemmilla kolahtaa, niin sitten tietysti aloitetaan normaalit parisuhdekuviot ilman mitään kummempia seremonioita. En ole kokenut ollenkaan vaikeaksi lähestyä parisuhdemielessä niitä naisia (tanssitasosta riippumatta), joiden kanssa tanssimisesta on tullut fiilis, että molemmille parisuhde maistuisi.

      Täytyy kyllä todeta, että runsaan tanssimisen vuoksi aina vain harvemmin kolahtaa, esim. seisokin tansseissa aiheuttaa aina vain harvempi joukko naisia. Uskon kuitenkin, että kiinnostus herättyään kestää pitempään kuin silloin jos vain alkaisi hengailla ensimmäisen suostuvan kanssa.

      • seisokkiasi,

        jos se on muka tärkeämpää, kuin itse tanssiminen


      • mittaaja
        seisokkiasi, kirjoitti:

        jos se on muka tärkeämpää, kuin itse tanssiminen

        Pysyvän pasuhteen muodostaminen on tärkeämpää kuin tanssiminen. Siihen saakka valinta osuu hakutilanteessa huomattavasti useammin vapaan tai tuntemattoman statuksen omaavaan kuin varattuun tai heikon mittaustuloksen antaneeseen naiseen.


      • :))
        mittaaja kirjoitti:

        Pysyvän pasuhteen muodostaminen on tärkeämpää kuin tanssiminen. Siihen saakka valinta osuu hakutilanteessa huomattavasti useammin vapaan tai tuntemattoman statuksen omaavaan kuin varattuun tai heikon mittaustuloksen antaneeseen naiseen.

        Tarkemmin luettuani havaitsin ettet olekaan pelkästään aktikumppania mittaileva vaan oikeita perhe- ja parisuhdearvoja kunnioittava mies. Siis anteeksi liian ärhäkkä kommenttini.


    • Drago`

      Niin, osittain lienet jopa oikeassakin.

      Omakohtaisesti totean aiheesta seuraava:

      Pariutumishaluja on, muttei sopivaa ei ole vastaan kävellyt (tai tanssinut). Pientä kiinnostustakin on jonkun kerran ollut ilmassa, mutta ei siitä sen kummempaa ole sitten kehkeytynyt, syystä taikka toisesta. Ihan samanlaista se on tanssivien kesken pariutuminen kuin muidenkin, aina ei viehtymys kanna muuhun kuin kaveruuteen saakka. Pelkkä askelten yksiin sopivuus ei takaa sitä, että muuallakin sovittaisiin yhteen kuin tanssilavalla.

      En mene lavalle hakeakseni itselleni puolisoa, vaan harrastamaan. Tanssi on harrastukseni, enkä aio luopua harrastuksestani. Tanssin pääasiassa suunnilleen oman tasoisteni tai itseäni parempien tanssittajien kanssa. En siis tapaa kuin murto-osan tansseissa käyvistä miehistä. Toisaalta mielenkiintoni herättämiseen vaaditaan tanssilavalla ehdottomasti hyvä tanssitaito. Vaihtoaskel ei riitä, joten en erityisemmin edes halua niitä muita tapaillakaan.

      Niin miksi ei, onhan siellä ihan mukavia ihmisiä niissäkin joiden tanssitaito ei ole järin kummoinen? Moni haluaa pariuduttuaan etupäässä tanssia oman puolisonsa kanssa ja jos puolison tanssitaito ei vastaa omaani.. Lopputulema on kannaltani aika murheellinen. Joko lopetan tanssimisen, tai tyydyn vaihtoaskeleeseen ja katson muiden hauskanpitoa sivusta. Moni etupäässä parinhakuun lavalle tullut myös lopettaa samoin tein tansseissa käymisen, kun on löytänyt etsimänsä, eikä välttämättä riemastu jos puoliso haluaakin jatkaa tanssimista.

      Tanssilavojen ulkopuolella kiinnostukseni herättämiseen ei tarvita tanssitaitoa.. vaan kun en käy missään muualla kuin tansseissa. En viihdy kapakoissa ja kuppiloissa ja olen käytännössä lähes allerginen humalaiselle lähentelylle. Suurin osa miesväestöstä kumminkin tuntuu tarvitsevan hyvän laitamyötäisen ennen kuin uskaltaa edes päin katsoa naista.

      Niinpä mieluummin tanssin ja kierrän sinkkuna lavoja, kuin istun kuppiloissa humalaisten lääpittävänä.

      • aiheesta

        olet kirjoittanut minun ajatukseni...jes! en ole yksin ajatusteni kanssa.

        aurinkoisia tansseja sinulle ja muille samoin ajatteleville kanssa sisarille!


      • Tavan tallaaja

        Mikä tahansa harrastus, kun siihen tarpeeksi hurahtaa, voi olla pariutumisen "este", ja toisaalta hyvä syy pysyä poissa baarista.

        Henk. koht. en kyllä tajua sitä, että lähes aina baarissa käyminen ja tanssilavoilla viihtyminen asetetaan toisiaan vastaan. Itse tykkään kummastakin.

        Tuosta lääppimisestä ym. voi olla kyllä toistakin mieltä. Baarissa on käsittääkseni tavanomaista että nainen sanoo jollekin liian lähelle tulevalle miehelle jonka naama/käytös ei miellytä, että voitko mennä pois, ei kiinnosta, tai lähtee vain karkuun, sitä mitenkään peittelemättä. Se ei ole mitenkään erityisen huonotapaista, vaan "kaikki tekee niin".

        Kun taas lavalla, hyviin tapoihin ymmärtääkseni kuuluu lähteä tanssiin jokaisen hakijan kanssa, iästä tai naamasta riippumatta, jollei toinen ole kovasti humalassa. Ja vaikkei toinen ehkä tarkottaisi nimenomaan lääppiä, niin joskus (aika usein) on silti vähän tukalia tansseja. Ja mulle kun tosiaankin riittäisi ihan tavanaskelluksetkin, kunhan ne kulkee molempiin suuntiin ja tanssiasento on suunnilleen hanskassa.


      • Löydäkkään

        Yxsi hyvä johtaa uuden paremman panon etsimiseen ---. Kierre on valmis


      • nurinpäin

        kärjistystä ,mutta jotenkin näinhän se meneee.

        Tuolla systeemillä kyllä rajaa ,ja karsii kumppaaniehdokkaat todella minimiin -tai melkein olemattomiin.

        Eipä silti eiköhän sen jokainen vähänkin elämää nähnyt tiedä ,ettei se parisuhde mitään onnea takaa ,eikä edes säännöllistä seksiä -ja pahimmillaan se voi olla todella kummankin elämää rajoittava rasite.

        Lisäksi kulloinkin meneillään oleva elämäntilanne on tärkeä tekijä kumppania etsiessä.

        Aivan eri asia on olla sinkkuna ,ja hakupäällä 30v lapsettomana ,kuin esim 50v,ja lapset jo tehtynä -ja ehkä jo pesästä lentäneenä.

        Etenkin naisilla tämä kuuluisa biologinen kello (jos semmoista nyt on)voi myös sanella jotain .

        Myöhäistä on varmaan 50v lapsettomana miettiä menetettyjä mahdollisuuksia ,ja ajatella että kyllähän mä olisin lapsia halunnut ,mutta kun kaveri ei hallinnut kuin vaihtoaskeleen -eikä se mulle riittänyt.

        Jokainen kuitenkin määrää elämänsä tärkeysjärjestyksen itse ,ja valikoi kumppninsa niillä kriteereillä kuin haluaa .

        Sinkkuelämä pitkittyessään tekee kyllä väistämättä hieman itsekkääksi ,kun ei tarvitse päivittäin ajatella muuta kuin omaa hyvinvointia ,ja ajankäyttö on sen mukaista .
        Kompromisseja ei enää huvita tehdä ,ja kompromissit on parisuhteessa elävälle välttämättömyyys ,ja jokapäiväistä leipää.

        Itselläni on vielä alaikäisiä lapsia ,joten en voi, (enkä edes halua) ihan niin paljon olla menossa -kuin ne jotka "tanssivat työkseen".

        Enkä halua kumppanikseni intohimoista tanssiharrastajaa(ja tuskin hekään minua)
        Tästä en ole kovin murheissani ,koska tiedän ,että minulla niitä kumppanivaihtoehtoja on sittenkin siellä lavoilla enemmän kuin heillä.

        Ja kun täälläkin on monta kertaa puhuttu kateudesta tanssiharrastuksesssa pitkälle edenneitä kohtaan ,niin en ole semmoista kyllä vielä tuntenut .,enkä edes ymmärrä miksi pitäisi olla kateellinen ihmisille ,joilla kaikki on "yhden kortin varassa". ,ja kaikki tuttavuudet ovat samasta harrastajapiiristä

        Niin mukavaa ,ja sosiaalista toimintaa kuin se onkin ,niin kyllä se yksipuolista elämää on . sosiaalista ehkä ,mutta vain saman alan ihmisten kesken. Kyllä siinä sattaa kyky (ja halu)ymmärtää tanssimattomia ihmisiä hävitä kokonaan.

        Kuitenkin on suht kapeasta harrastajapiiristä kyse. EI ole mikään suurten massojen harrastus kuitenkaan.

        Samat bändit ,samat lavat vuodesta toiseen.

        Faktaa on että elämä kuitenkin on valtaosaltaan muuta kuin tanssimista-tälle ei voi mitään-

        Faktaa on myös että ennemmin tai myöhemmin tanssiharrastus loppuu ,jos ei muuhun niin terveyden menetykseen vanhenemisen myötä.,ja elämän pitäisi jatkua siitä huolimatta.


      • pullahiiri2
        nurinpäin kirjoitti:

        kärjistystä ,mutta jotenkin näinhän se meneee.

        Tuolla systeemillä kyllä rajaa ,ja karsii kumppaaniehdokkaat todella minimiin -tai melkein olemattomiin.

        Eipä silti eiköhän sen jokainen vähänkin elämää nähnyt tiedä ,ettei se parisuhde mitään onnea takaa ,eikä edes säännöllistä seksiä -ja pahimmillaan se voi olla todella kummankin elämää rajoittava rasite.

        Lisäksi kulloinkin meneillään oleva elämäntilanne on tärkeä tekijä kumppania etsiessä.

        Aivan eri asia on olla sinkkuna ,ja hakupäällä 30v lapsettomana ,kuin esim 50v,ja lapset jo tehtynä -ja ehkä jo pesästä lentäneenä.

        Etenkin naisilla tämä kuuluisa biologinen kello (jos semmoista nyt on)voi myös sanella jotain .

        Myöhäistä on varmaan 50v lapsettomana miettiä menetettyjä mahdollisuuksia ,ja ajatella että kyllähän mä olisin lapsia halunnut ,mutta kun kaveri ei hallinnut kuin vaihtoaskeleen -eikä se mulle riittänyt.

        Jokainen kuitenkin määrää elämänsä tärkeysjärjestyksen itse ,ja valikoi kumppninsa niillä kriteereillä kuin haluaa .

        Sinkkuelämä pitkittyessään tekee kyllä väistämättä hieman itsekkääksi ,kun ei tarvitse päivittäin ajatella muuta kuin omaa hyvinvointia ,ja ajankäyttö on sen mukaista .
        Kompromisseja ei enää huvita tehdä ,ja kompromissit on parisuhteessa elävälle välttämättömyyys ,ja jokapäiväistä leipää.

        Itselläni on vielä alaikäisiä lapsia ,joten en voi, (enkä edes halua) ihan niin paljon olla menossa -kuin ne jotka "tanssivat työkseen".

        Enkä halua kumppanikseni intohimoista tanssiharrastajaa(ja tuskin hekään minua)
        Tästä en ole kovin murheissani ,koska tiedän ,että minulla niitä kumppanivaihtoehtoja on sittenkin siellä lavoilla enemmän kuin heillä.

        Ja kun täälläkin on monta kertaa puhuttu kateudesta tanssiharrastuksesssa pitkälle edenneitä kohtaan ,niin en ole semmoista kyllä vielä tuntenut .,enkä edes ymmärrä miksi pitäisi olla kateellinen ihmisille ,joilla kaikki on "yhden kortin varassa". ,ja kaikki tuttavuudet ovat samasta harrastajapiiristä

        Niin mukavaa ,ja sosiaalista toimintaa kuin se onkin ,niin kyllä se yksipuolista elämää on . sosiaalista ehkä ,mutta vain saman alan ihmisten kesken. Kyllä siinä sattaa kyky (ja halu)ymmärtää tanssimattomia ihmisiä hävitä kokonaan.

        Kuitenkin on suht kapeasta harrastajapiiristä kyse. EI ole mikään suurten massojen harrastus kuitenkaan.

        Samat bändit ,samat lavat vuodesta toiseen.

        Faktaa on että elämä kuitenkin on valtaosaltaan muuta kuin tanssimista-tälle ei voi mitään-

        Faktaa on myös että ennemmin tai myöhemmin tanssiharrastus loppuu ,jos ei muuhun niin terveyden menetykseen vanhenemisen myötä.,ja elämän pitäisi jatkua siitä huolimatta.

        Tämä pätee kaikkiin jotka harrastavat jotain. Golfaajat lomailevat tietyissä paikoissa ja puhuvat mielellään pelaamisesta jne. Niitäkin on paljon jotka käyttävät perhettä ja vakiintumista loputtomana verukkeena ettei tarvitsisi tehdä muuta. Onko siinäkään järkeä, että harrastuksena on lasten ajaminen harrastuksiin?
        Sitten on meitä jotka touhuavat kaikenlaista tanssia myöten, suurin ero moniin tuttaviini on television katselun vähyys. Olen sitten ulkopuolinen tv-keskusteluista...


      • --------------
        nurinpäin kirjoitti:

        kärjistystä ,mutta jotenkin näinhän se meneee.

        Tuolla systeemillä kyllä rajaa ,ja karsii kumppaaniehdokkaat todella minimiin -tai melkein olemattomiin.

        Eipä silti eiköhän sen jokainen vähänkin elämää nähnyt tiedä ,ettei se parisuhde mitään onnea takaa ,eikä edes säännöllistä seksiä -ja pahimmillaan se voi olla todella kummankin elämää rajoittava rasite.

        Lisäksi kulloinkin meneillään oleva elämäntilanne on tärkeä tekijä kumppania etsiessä.

        Aivan eri asia on olla sinkkuna ,ja hakupäällä 30v lapsettomana ,kuin esim 50v,ja lapset jo tehtynä -ja ehkä jo pesästä lentäneenä.

        Etenkin naisilla tämä kuuluisa biologinen kello (jos semmoista nyt on)voi myös sanella jotain .

        Myöhäistä on varmaan 50v lapsettomana miettiä menetettyjä mahdollisuuksia ,ja ajatella että kyllähän mä olisin lapsia halunnut ,mutta kun kaveri ei hallinnut kuin vaihtoaskeleen -eikä se mulle riittänyt.

        Jokainen kuitenkin määrää elämänsä tärkeysjärjestyksen itse ,ja valikoi kumppninsa niillä kriteereillä kuin haluaa .

        Sinkkuelämä pitkittyessään tekee kyllä väistämättä hieman itsekkääksi ,kun ei tarvitse päivittäin ajatella muuta kuin omaa hyvinvointia ,ja ajankäyttö on sen mukaista .
        Kompromisseja ei enää huvita tehdä ,ja kompromissit on parisuhteessa elävälle välttämättömyyys ,ja jokapäiväistä leipää.

        Itselläni on vielä alaikäisiä lapsia ,joten en voi, (enkä edes halua) ihan niin paljon olla menossa -kuin ne jotka "tanssivat työkseen".

        Enkä halua kumppanikseni intohimoista tanssiharrastajaa(ja tuskin hekään minua)
        Tästä en ole kovin murheissani ,koska tiedän ,että minulla niitä kumppanivaihtoehtoja on sittenkin siellä lavoilla enemmän kuin heillä.

        Ja kun täälläkin on monta kertaa puhuttu kateudesta tanssiharrastuksesssa pitkälle edenneitä kohtaan ,niin en ole semmoista kyllä vielä tuntenut .,enkä edes ymmärrä miksi pitäisi olla kateellinen ihmisille ,joilla kaikki on "yhden kortin varassa". ,ja kaikki tuttavuudet ovat samasta harrastajapiiristä

        Niin mukavaa ,ja sosiaalista toimintaa kuin se onkin ,niin kyllä se yksipuolista elämää on . sosiaalista ehkä ,mutta vain saman alan ihmisten kesken. Kyllä siinä sattaa kyky (ja halu)ymmärtää tanssimattomia ihmisiä hävitä kokonaan.

        Kuitenkin on suht kapeasta harrastajapiiristä kyse. EI ole mikään suurten massojen harrastus kuitenkaan.

        Samat bändit ,samat lavat vuodesta toiseen.

        Faktaa on että elämä kuitenkin on valtaosaltaan muuta kuin tanssimista-tälle ei voi mitään-

        Faktaa on myös että ennemmin tai myöhemmin tanssiharrastus loppuu ,jos ei muuhun niin terveyden menetykseen vanhenemisen myötä.,ja elämän pitäisi jatkua siitä huolimatta.

        Voihan sitä kriteereitä aina esittää. Tunnen lähipiiristä esimerkin, jossa supernirppa tason tanssijar ilmoitti jostain syystä jopa minulle kriteerit kumppanin tanssitaidosta, ja kuinka häissä tanssitaan häävalssit hitailla valsseilla. Löysi sitten miehen, joka ei tanssi. Häissä ei tanssittu häävalsseja ollenkaan :)


      • tanssivaSinkkuMies
        aiheesta kirjoitti:

        olet kirjoittanut minun ajatukseni...jes! en ole yksin ajatusteni kanssa.

        aurinkoisia tansseja sinulle ja muille samoin ajatteleville kanssa sisarille!

        mä myös kompapan
        miesten puolesta !!

        vaikka heti menisin naimisiin jos tansseissa kolahtaisi,, ... molemminpuolisesti.


    • ..menee.

      Tanssiessa tuntuu, että vain taivas on rajana. Ei tule riittävän hyvää miestä, joka saisi luopumaan tästä vapaudesta.

      Me samat naamat kierrämme lavoilta toiselle ja tanssimme ja tanssimme.

      Tämä on meidän ainokainen elämä. Eläkäämme siis tanssien.

    • mittaaja

      Minusta (M) vaikuttaa siltä, että tanssinaiset ovat keskimääräistä tietoisempia omasta itsestään ja tunteistaan. He huomaavat erittäin varhaisessa vaiheessa, että omalta puoleltaan tuskin on luvassa ystävyyttä kummempaa, joten muun annetaan suosiolla olla.

      Kun tanssinaiset muutenkin harjoittelevat satoja tunteja kehon kielen tulkintaa, kehittyy siinä samalla myös väistämättä kyky hahmottaa, onko iskuyritystään tekevä mies tosissaan vai ei. Tämän vuoksi tanssinaiset eivät ole iskettavissä ellei iskijä ole tosissaan tai poikkeuksellisen taitava tanssija.

      Naiset ilmaisevat kiinnostuksensa tansseissa erittäin hienovaraisesti mutta silti kokeneelle tulkitsijalle hyvin ymmärrettävällä tavalla, jolloin miehelle jää täydet mahdollisuudet perääntyä ja jatkaa tansismista jos ei satu kiinnostamaan aloittaa parisuhdetunnusteluja. Luonnollisesti naistenkin biuologia toimii siitä riippumatta, kiinnostavatko parisuhdetunnustelut vai ei.

      • Tavan tallaaja

        "Naiset ilmaisevat kiinnostuksensa tansseissa erittäin hienovaraisesti mutta silti kokeneelle tulkitsijalle hyvin ymmärrettävällä tavalla,....."

        Kirjoititpa mielenkiintoisesti, tuo olisi kiva itsekin oppia, vaikken ehkä "tanssinainen" olekaan siinä merkityksessä kun sinä sanaa käytät. Miten siis osoittaa miehelle hienovaraisesti, mutta kuitenkin riittävän selkeästi, että haluaisin tutustua enemmänkin?


      • tallannut
        Tavan tallaaja kirjoitti:

        "Naiset ilmaisevat kiinnostuksensa tansseissa erittäin hienovaraisesti mutta silti kokeneelle tulkitsijalle hyvin ymmärrettävällä tavalla,....."

        Kirjoititpa mielenkiintoisesti, tuo olisi kiva itsekin oppia, vaikken ehkä "tanssinainen" olekaan siinä merkityksessä kun sinä sanaa käytät. Miten siis osoittaa miehelle hienovaraisesti, mutta kuitenkin riittävän selkeästi, että haluaisin tutustua enemmänkin?

        Sehän juuri tanssimisen, ja varsinkin enemmän selvinpäin tanssimisen suola onkin; voi käyttää vaikka tanssia tunteen välittämiseen. Ja kaikille koviksille tiedoksi, että tunne tarkoittaa tässä kaikkea, himo mukaan lukien. Ei tanssijan tarvitse hokea "käytsä useinkin täällä" tai muuta soopaa. Siinä käydään puolin ja toisin aika kuumana joskus. Tavallinen suomalainen "hauskanpitäjä" eli juopunut mökeltäjä on siitä pihalla kuin lumiukko ja valittaa kun täällä ei ole sellaista kuin 70-luvulla.


      • tunteita toki
        tallannut kirjoitti:

        Sehän juuri tanssimisen, ja varsinkin enemmän selvinpäin tanssimisen suola onkin; voi käyttää vaikka tanssia tunteen välittämiseen. Ja kaikille koviksille tiedoksi, että tunne tarkoittaa tässä kaikkea, himo mukaan lukien. Ei tanssijan tarvitse hokea "käytsä useinkin täällä" tai muuta soopaa. Siinä käydään puolin ja toisin aika kuumana joskus. Tavallinen suomalainen "hauskanpitäjä" eli juopunut mökeltäjä on siitä pihalla kuin lumiukko ja valittaa kun täällä ei ole sellaista kuin 70-luvulla.

        Elämän suolaa se tanssi on. Itse olen varattuna naisena tanssiin "hurahtanut". Ennenvanhaan sinkkuna ollessani tanssi oli lähinnä tutustumismuoto, mutta jo ennen sitä, kun koulussa tanssia liikuntatunnilla vähän opeteltiin,se tuntui heti mukavalta ja omalta lajilta. Näin ei varmasti kaikki oppilaat siihen reagoineet joten se tanssi on jo syntymälahjana ns. "verissä", ainakin itse tunnen niin.

        Tiedän tosin tapauksia, joilla ei ole lapsena rytmitajun häivääkään, mutta kovalla harjoittelulla se löytyy ja eräskin on saavuttanut kilpatanssissa valtavaa menestystä. Ihmettelen sitä suuresti. Miten ylipäätään ihminen HALUAA opetella jotain, mikä tökkii ja tuntuu erittäin vaikealta, jos luontaista taipumusta kerran ei ole olemassa.

        Itselläni siis tanssi ei ole iskuyritystä eikä parin hakua, vaan liikunnan riemua musiikin tahtiin. Tokikaan en halua naisten kanssa tanssia vaan nautin miesten huomiosta ja tanssissa on elämää ja erotiikkaa. Huom. EROTIIKKAA, ei seksiä itsessään.


      • mittaaja
        Tavan tallaaja kirjoitti:

        "Naiset ilmaisevat kiinnostuksensa tansseissa erittäin hienovaraisesti mutta silti kokeneelle tulkitsijalle hyvin ymmärrettävällä tavalla,....."

        Kirjoititpa mielenkiintoisesti, tuo olisi kiva itsekin oppia, vaikken ehkä "tanssinainen" olekaan siinä merkityksessä kun sinä sanaa käytät. Miten siis osoittaa miehelle hienovaraisesti, mutta kuitenkin riittävän selkeästi, että haluaisin tutustua enemmänkin?

        1. Pyri seisomaan kappaleiden välillä tarpeettoman lähellä paria, eli siis kevyessä vartalokontaktissa. Näyttää ulospäin siltä, että olette kavereita tai oli muuten vain kivaa. Jos ei heti synkannut, niin ainakin viivyttely palautettaessa on kevyt alku. Jälkimmäistä voi myös käyttää tavallisen kiitoksen tehostajana.

        2. Hengitä lempeästi korvan juureen/niskaan lähitaistelulajeissa.

        3. Lähesty kasvoillasi miehen kasvoja. Nenittelyn jälkeen onkin lyhyt matka vaikka pussata.


      • Lyyli
        tunteita toki kirjoitti:

        Elämän suolaa se tanssi on. Itse olen varattuna naisena tanssiin "hurahtanut". Ennenvanhaan sinkkuna ollessani tanssi oli lähinnä tutustumismuoto, mutta jo ennen sitä, kun koulussa tanssia liikuntatunnilla vähän opeteltiin,se tuntui heti mukavalta ja omalta lajilta. Näin ei varmasti kaikki oppilaat siihen reagoineet joten se tanssi on jo syntymälahjana ns. "verissä", ainakin itse tunnen niin.

        Tiedän tosin tapauksia, joilla ei ole lapsena rytmitajun häivääkään, mutta kovalla harjoittelulla se löytyy ja eräskin on saavuttanut kilpatanssissa valtavaa menestystä. Ihmettelen sitä suuresti. Miten ylipäätään ihminen HALUAA opetella jotain, mikä tökkii ja tuntuu erittäin vaikealta, jos luontaista taipumusta kerran ei ole olemassa.

        Itselläni siis tanssi ei ole iskuyritystä eikä parin hakua, vaan liikunnan riemua musiikin tahtiin. Tokikaan en halua naisten kanssa tanssia vaan nautin miesten huomiosta ja tanssissa on elämää ja erotiikkaa. Huom. EROTIIKKAA, ei seksiä itsessään.

        Samat sanat. Liikunnan riemua, ja onhan se jännittävää ja hauskaa toisen sukupuolen kanssa, vaikka ei olekaan haku päällä. Olen itse onnellisesti naimisissa ja sormukset ovat aina paikalla. Mieheni ei ole kiinnostunut tanssista, mutta se kuuntelee kiltisti kun kerron minkälaista oli tällä kertaa, niin kuin minä kuuntelen hänen urheilujuttuja. Monesti jopa löydetään yhteisiä piirteitä tanssin harjoittelussa ja esim. tenniksen tai jalkapallon treenaamisessa.

        Monet sinkut varmasti ovat tanssimassa, mutta ei siis välttämättä tarvitse olla sinkku.


      • Tavan tallaaja
        mittaaja kirjoitti:

        1. Pyri seisomaan kappaleiden välillä tarpeettoman lähellä paria, eli siis kevyessä vartalokontaktissa. Näyttää ulospäin siltä, että olette kavereita tai oli muuten vain kivaa. Jos ei heti synkannut, niin ainakin viivyttely palautettaessa on kevyt alku. Jälkimmäistä voi myös käyttää tavallisen kiitoksen tehostajana.

        2. Hengitä lempeästi korvan juureen/niskaan lähitaistelulajeissa.

        3. Lähesty kasvoillasi miehen kasvoja. Nenittelyn jälkeen onkin lyhyt matka vaikka pussata.

        Hienoa, tuota tarpeettoman lähellä seisoskelua alan jo seuraavalla kerralla harjoittelemaan. :)

        Tähän asti olen näköjään ollut vain yksinkertainen, kun en ole tajunnut tuota flirtiksi, lähinnä ehkä ahistunut vain jos toinen tekee niin. Mutta jatkossapa hanskaan tämänkin, näin sitä oppii uutta nettailessakin. Kiitos, mittaaja. :)


      • intohimotanssia
        Tavan tallaaja kirjoitti:

        "Naiset ilmaisevat kiinnostuksensa tansseissa erittäin hienovaraisesti mutta silti kokeneelle tulkitsijalle hyvin ymmärrettävällä tavalla,....."

        Kirjoititpa mielenkiintoisesti, tuo olisi kiva itsekin oppia, vaikken ehkä "tanssinainen" olekaan siinä merkityksessä kun sinä sanaa käytät. Miten siis osoittaa miehelle hienovaraisesti, mutta kuitenkin riittävän selkeästi, että haluaisin tutustua enemmänkin?

        esim. näin mies toivoo naisen aloiteeen

        1) kysy voidaanko toinenkin pari tanssia

        2) sano että kuuma ja mennään kahville , ja haluisit sen jälkeen vielä ainakin kerran.

        3)painaudu liki kii.. katsot silmiin

        4)nikkaa simmua

        5)hae omalla vuorollasi miestä

        6)kysy kyytiä.. vaikka sulla olis omakin auto tai jo kyydit niin niistä nyt voi vaieta ja heittäydyt vaan avuottomaksi..

        tanssimatkoilla sitten voi paremmin jo rupatella muustakin elämästä ja elämän arvoista sekä parisuhteesta.

        tässä nyt jotain alukis mitä itsekin haluisin naisen tekemvän aloitteita.


    • eroihin??

      Kyllähän tanssin harrastaminen intohimoisesti vaatii tietynlaisen vapauden. Itse olen jäänyt tanssin "koukkuun" ja mieheni ei ole läheskään yhtä innokas tanssija. Ongelma on valmis. Miestäni ärsyttää intoni oppia koko ajan uutta, hänelle riittää nykyinen tasonsa. Monenlaista vääntöä asioista on käyty. Käymme erikseen tansseissa, joskus yhdessä ja silloin tahtoo tulla aina jotain skismaa. Mukavampi on käydä yksin, mutta liittoni ja perheeni haluan ehdottomasti säilyttää.
      Onko kohtalotovereita lähettyvillä? Kuulisin mielelläni kommenttejanne.

      • tiedä onko

        eron aineksia.Mutta riitaa meille tuli ainakin kun halusin tanssia enemmän kuin mieheni,jolle riitti vain perusaskeleet ja itse halusin oppia lisää ja lisää.Joten kiersin enemmän yksin lavoja että sain kokemusta.Ja kun mieheni kanssa menimme sitä ainaista samaa jumputusta niin meinasi hermo palaa.
        No ero tuli aivan muista syistä ja nyt sinkkuna saan tanssia niin paljon kun haluan.
        Ja sitä uutta pariakin on kiva metsästää,mutta vaikea löytää.Niitä yhden illan juttuja kyllä olisi miesten puolesta tarjolla vaikka kuinka.
        Mutta tanssi on aivan ihanaa ja huomenna taas mennään,,,,


      • inkerivee

        Jos mietin eronneita tuttaviani (niitä on paljon), niin suurin osa tanssii a)sukulaisen häissä, b)pikkujoulussa, c) juhannuksena.
        Siis näyttää sille, että erojen syynä on liian vähäinen tanssi. Voi myös olla ettei tanssi vaikuta eroihin. :)
        Se sijaan kahvin juominen...


    • HarrastajaNainen

      "Onko ihme ,että monet tanssiharrastajat ovat sinkkuja ,ja sellaisena myös pysyvät?" Vastaan: Ei ole ihme.

      Eroni jälkeen löysin tanssilavat, kuvittelin löytäväni tanssivan miehen. Olin väärässä. Eipä ole löytynyt monen vuoden jälkeenkään.

      Innostuin tanssista tosissani, alkoi omien taitojen hiominen, että haettaisiin tanssiin ja osaisin. Se onnistui.

      Nyt oma rima on noussut niin ettei enää kelpaa kuin sellainen mies joka olisi samantasoinen tai yhtä innokas kehittämään omaa tanssitaitoaan kuin minäkin.

      Noussut oma rimani on siis syynä sinkkuuteeni. Vaihtoehtoni: joko joustan toiveissani, lasken rimaani ja foxaan ympäri tanssisaleja tai jatkan toiveikasta odotustani monipuolisesta tanssivasta miehestä. Jälkimmäinen kiinnostaa enemmän. Sinkkuus... jatkukoon...

      Mutta mikähän siinä muuten on, ravintolassa, laivoilla, pubissa, kapakoissa jne täysin selvinpäin (en siis viinapäissäni kuvittele olevani jotain muuta) koen olevani normaalipainoisena siitä hoikemmasta päästä ja kelpaisin helpostikin, mutta tanssilavoilla tunnen itseni fyysisesti ylipainoiseksi ja ei-kiinnostavaksi? Onko muilla naisilla samanlaisia tuntemuksia?

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1962
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1690
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1317
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1142
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1136
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1016
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      921
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      908
    Aihe