Aurinko piti minua sylissään
kun sinä et tullutkaan.
Yritti lohduttaa lämmöllä,
jota minä niin kaipasin.
Mutta sillä ei ollut sydäntä,
jonka lyöntejä olisin voinut kuunnella.
Ei silmiä,
joiden syvyyksiin olisin voinut katsoa.
Ei huulia,
joita olisin voinut suudella.
Eikä rakkaani vartaloa,
jota vasten olisin voinut painautua.
Silti se yritti kaikkensa.
Että minulla olisi
edes vähän parempi olo.
Ja minä olin kiitollinen.
Kaikesta sen lämmöstä.
kun sinä et tullutkaan.
Yritti lohduttaa lämmöllä,
jota minä niin kaipasin.
Mutta sillä ei ollut sydäntä,
jonka lyöntejä olisin voinut kuunnella.
Ei silmiä,
joiden syvyyksiin olisin voinut katsoa.
Ei huulia,
joita olisin voinut suudella.
Eikä rakkaani vartaloa,
jota vasten olisin voinut painautua.
Silti se yritti kaikkensa.
Että minulla olisi
edes vähän parempi olo.
Ja minä olin kiitollinen.
Kaikesta sen lämmöstä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..koskettavaa,
toiveiden kipeyttä.
hyvin kuvaillet rakkautta
sen ilmentymää-rakasta.
runosi otsikko takaa
sen ettei lukija ei jää kylmäksi
vaan lumoutuu lukuelämyksestä
ja jää "koukkuun" kauniisiin runoihisi
kuten tällekkin lukijalle käynyt.
hyvin hyvä,hyvä jääneito!!!
Sinä teit sen tälläkin runollasi,
hipaisit sieluni seinämiä jokaisella
herkällä säkeelläsi.
Satuttavaa kaipausta.
Tyttö!
Sinussa asuu taitava kirjoittaja:)
Mukava lukea runojasi.
runoystävät...
hyvältä tuntuu,
jos sanani saavat
teissäkin jotakin
värähtämään...
nöyrästi ja hiljaa
kiitän...