hento tuulenvire rientää hiuksissani
kohti aamun satamaa, se sanoo
kutsumaan sinua kotiin
miten kertoisin
että kotini on siellä
missä sydämeni palaa roviolla
missä jää on ikuista jäätä
näille porteille kuljen
eikä paluuta entiseen ole
suljen ovet tammiset
ja katson pihaan viimeiseen
ja nuo ihmiset
väsyneet ja nälkäiset
kulkevat kohti yön kaupunkeja
toisiaan pirut tönien, kähisten
lasken taakkani maahan
päivänkajo hivelee mosaiikkikaupunkia
siinä katselen, vähän ehkä hymyillen
miten varjot katoavat, kuin lumiseen sointiin
kohti aamun satamaa, se sanoo
kutsumaan sinua kotiin
miten kertoisin
että kotini on siellä
missä sydämeni palaa roviolla
missä jää on ikuista jäätä
näille porteille kuljen
eikä paluuta entiseen ole
suljen ovet tammiset
ja katson pihaan viimeiseen
ja nuo ihmiset
väsyneet ja nälkäiset
kulkevat kohti yön kaupunkeja
toisiaan pirut tönien, kähisten
lasken taakkani maahan
päivänkajo hivelee mosaiikkikaupunkia
siinä katselen, vähän ehkä hymyillen
miten varjot katoavat, kuin lumiseen sointiin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos lukuhetkestä
ja kauneimpia hetkiä myös yöhösi
,,,,,,ja edelliseen runoosi vielä
,,mä pidin siitä,,
et semmottii,,ja tämmöttii :)
on tämä runosi,
toisenlaisilla nuoteilla sävelletty jotenkin
kuin edeltäväsi. Haikeaa, kuin yksinäisen mono-
logi yössä ja viimeinen säkeistö mosaiikkikaupun-
kineen upea.