Hei mäykkyväki!
Mikähän mulla oikein on vaivana, kun mulla on muutamia päiviä jo tassuja kutittanut niin julmetusti. Puren niitä ja takatassut on välillä suussa kokonaan, mutta ei vain helpota. Koskaan en ole tykännyt, että tassuja pahemmin kosketellaan, mutta nyt menen ihan pöydän alle piiloon. Ja olen mä kuitenkin jo tottunut kynsisaksiinkin.
Naisihmiseni katsoi (väkisin, se törkimys...) tassujani ja tutki varpaanvälitkin, ja puhuin miesihmiselleni, että ei niissä mitään näy.
Punkkitilanne on tarkistettu niin usein, että alkaa jo ottaa päähän.
Olisinkohan saanut juhannuksena kapin siltä ketun penteleeltä, jota ajoin metsässä? Lähikontaktia ei ole todistettu tapahtuneeksi, mutta edeltäni tuli metsästä ulos kyllä aika iso kettu. (Ihmiseni kyllä moittivat retkeäni karkaamiseksi, mutta voi pojat että oli hauskaa).
Niin, ja sekin vielä tuli mieleeni, että mahtaako pyllyn kutiaminen liittyä tähän samaan? Pari kertaa Naisihmiseni on yllättänyt minut vetämästä pyllyä pitkin keittiön räsymattoa ja kerran pihalla olevaa kalliota pitkin.
Syön hyvin ja liikun paljon ja tykkään käydä suihkussa. Shampooni on aitoa koiranpesuainetta, ei mitään ihmisten tököttiä. Tai voisko näin komealla pojanjässikällä olla atopia?
Kertokaa muutkin mäykyt kutinoistanne.
Mikähän mulla oikein on vaivana, kun mulla on muutamia päiviä jo tassuja kutittanut niin julmetusti. Puren niitä ja takatassut on välillä suussa kokonaan, mutta ei vain helpota. Koskaan en ole tykännyt, että tassuja pahemmin kosketellaan, mutta nyt menen ihan pöydän alle piiloon. Ja olen mä kuitenkin jo tottunut kynsisaksiinkin.
Naisihmiseni katsoi (väkisin, se törkimys...) tassujani ja tutki varpaanvälitkin, ja puhuin miesihmiselleni, että ei niissä mitään näy.
Punkkitilanne on tarkistettu niin usein, että alkaa jo ottaa päähän.
Olisinkohan saanut juhannuksena kapin siltä ketun penteleeltä, jota ajoin metsässä? Lähikontaktia ei ole todistettu tapahtuneeksi, mutta edeltäni tuli metsästä ulos kyllä aika iso kettu. (Ihmiseni kyllä moittivat retkeäni karkaamiseksi, mutta voi pojat että oli hauskaa).
Niin, ja sekin vielä tuli mieleeni, että mahtaako pyllyn kutiaminen liittyä tähän samaan? Pari kertaa Naisihmiseni on yllättänyt minut vetämästä pyllyä pitkin keittiön räsymattoa ja kerran pihalla olevaa kalliota pitkin.
Syön hyvin ja liikun paljon ja tykkään käydä suihkussa. Shampooni on aitoa koiranpesuainetta, ei mitään ihmisten tököttiä. Tai voisko näin komealla pojanjässikällä olla atopia?
Kertokaa muutkin mäykyt kutinoistanne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo pepun kutina; olisikohan mäykylläsi anaalirauhaset tukossa. usein kuulee kuvauksia koirista jotka "vetävät mopoa ". jokatapauksessa käynti eläinlääkärillä kannattaa. täydet anaalit ovat kuin ihmisen viikkoja kestänyt ummetus... samalla selviää varmasti myös syy tassujen pureskelun. jostain olen kuullut, että turhautuneet koirat pureskelevat tassujaan, mutta tuskin se on syynä nyt, saathan metsä-kettu -retkiä jo nyt...
Takajalatko siis kutiaa? Anturat vai kintut itsessään? No joka tapauksessa, kyseessä voi olla jotain allergiaa tai kirppuja tms.? Susittelen eläinlääkärikäyntiä, tai edes puhelinsoittoa lekuriin.
Pepun vetämisestä: koirallasi on varmasti anaalirauhaset tukossa. Kannattaa katsoa ohjeita niiden tyhjentämiseksi netistä, tai käyttää lääkärillä. JOS tulee paise niin ehdottomasti lääkäriin. Muista ennen tyhjentämistä, laske suihkussa lämmintä vettä pyllylle --> mahdolliset tukkeet pehmenevät ja tyhjennys on sata kertaa helmpompaa :).
sisäloiset voi olla asialla.
anturoiden nuolemista ja näykkimistä.. mitään kummallista en ole tassuissa huomannut mutta jokin niissä kutittaa tai vaivaa????????
Heippa mäykyt!
Kiva, että näin moni vastasi mulle. Naisihmiseni on mielenkiinnolla ne lukenut ja pyysin, että nyt laitetaan viimeiset kutina-uutiset eetteriin.
Sisäloiset on hoidettu ja anaalirauhaset ovat ainakin kunnossa. Mitään loisia ei ole ainakaan kakassa näkynyt, mutta sain lääkekuurin ennen 1-vuotisrokotustani ja samalla reissulla lääkäri Juha katsoi myös anaalirauhaset. Kaikki ok sieltä suunnalta siis.
Käpäliä jäystän edelleen, mutta en enää lainkaan niin himolla kuin ennen. Ihmiseni puhelivatkin, että olisiko vika ollut vain heidän taitamattomuudessaan. Kun ovat kovasti yrittäneet totuttaa minua kynsisaksiin, niin kynsiä on pikkuisen saksittu aika ajoin. Ei isoja paloja, mutta olisiko se kuitenkin ollut liikaa. Kyllähän minä kynsiä kulutan asfalttiin aina lenkillä - varsin ekalla kilometrillä, kun pitää noita Ihmisiäni vetää vähän reippaampaan vauhtiin.
Tänään aamulla pääsi ekan kerran metsään vapaana - oi onnea! Kyllä syksy on meidän metsäpoikien aikaa.
Iloista syksyä kaikille mäykyille!