Kyllä otsikko pitää paikkansa. Ei hoitolaitokset, lääkärit, sossut ja muu sosiaalitanttojen palvelusväki tunne lasta kohdustaan lähtien, yleensä ei vuosia lapsen kohdusta ulostulon jälkeenkään.
Ne väittävät kaikenlaista, ainakin minun ja lapseni kohdallla, lapseni varhaislapsuudesta aina koulunkäyntiin asti, jolloin nappasivat hänet. Ne ovat uskomattomia tarinoita.
Psykiatri väittää kivenkovaa lapsen kärsineen vakavista laiminlyönneistä koko aikaisemman elämänsä. Ei auta väittää vastaan. (Psykiatri on väärässä, en ole laiminlyönyt lastani). On muuten lähtemässä valitus TEO:lle tästä ja hyvät perustelut mukana.
Sossu väittää samaa laiminlyönnistä. Tai tältähän psykiatri sai mielipiteensä ja holtittomasti sitä kopioi. Sossu on sepittänyt uskomattomia juttuja likaisesta, nälkäisestä, turvattomasta ja hoitamattamasta lapsestani. On suuunnitteilla valitus oikeuskanslerille, että nämä paperit korjattaisiin.
Laitoksen asiakirjoissa on kopioitu sossun väitteet ja nämä näkyvät kaikissa lausunnoissa, mitä sieltä sataa.
Onkohan neuvolan ohjeiden mukainen kaksi lämmintä ateriaa, aamiainen, välipala ja iltapala lapsen aterioiden laiminlyöntiä?
Onkohan hammaslääkäriltä saamani lausunto, jonka mukaan lapsella ei ole reikiä ennen huostaanottoa, lapsen hampaiden hoidon laiminlyöntiä?
Onkohan kymmenet lääkäri- ja sairaalakäynnit lapsen terveydenhoidon laiminlyöntiä?
Onkohan leluista täpötäysi vaatekaappi lapsen "leikkimis"hoidon laiminlyöntiä?
Onkohan sadat valokuvat iloitsevasta, touhukkaasta ja eläväisestä lapsesta lapsen elämän laiminlyöntiä?
Uskon vakaasti tietäväni, mitä lapseni tarvitsee ja olen tämän myös dokumentoinut, antanut sosulle ja laitokselle ja tuntenut sen jälkeen, ettei minusta niissä piireissä pidetä.
Ne eivät pitäne tottelemattomista äideistä, mutta en niiden piittaamista ole kerjännytkään. Ei sitä pitämistä järin tipu tottelemallakaan - onkohan hyökkäys paras puolustus?
Ei. Niillä on kaikkeen valmis sanonta. Tähän sanotaa, että ristiriivat hoitavan tahon ja äidin välillä rasittavat lasta kohtuuttomasti. Kukahan mahtaa näistä ristiriidoista kertoa? Ei ainakaan äiti, mutta sehän on sivuseikka.
Ne väittävät kaikenlaista, ainakin minun ja lapseni kohdallla, lapseni varhaislapsuudesta aina koulunkäyntiin asti, jolloin nappasivat hänet. Ne ovat uskomattomia tarinoita.
Psykiatri väittää kivenkovaa lapsen kärsineen vakavista laiminlyönneistä koko aikaisemman elämänsä. Ei auta väittää vastaan. (Psykiatri on väärässä, en ole laiminlyönyt lastani). On muuten lähtemässä valitus TEO:lle tästä ja hyvät perustelut mukana.
Sossu väittää samaa laiminlyönnistä. Tai tältähän psykiatri sai mielipiteensä ja holtittomasti sitä kopioi. Sossu on sepittänyt uskomattomia juttuja likaisesta, nälkäisestä, turvattomasta ja hoitamattamasta lapsestani. On suuunnitteilla valitus oikeuskanslerille, että nämä paperit korjattaisiin.
Laitoksen asiakirjoissa on kopioitu sossun väitteet ja nämä näkyvät kaikissa lausunnoissa, mitä sieltä sataa.
Onkohan neuvolan ohjeiden mukainen kaksi lämmintä ateriaa, aamiainen, välipala ja iltapala lapsen aterioiden laiminlyöntiä?
Onkohan hammaslääkäriltä saamani lausunto, jonka mukaan lapsella ei ole reikiä ennen huostaanottoa, lapsen hampaiden hoidon laiminlyöntiä?
Onkohan kymmenet lääkäri- ja sairaalakäynnit lapsen terveydenhoidon laiminlyöntiä?
Onkohan leluista täpötäysi vaatekaappi lapsen "leikkimis"hoidon laiminlyöntiä?
Onkohan sadat valokuvat iloitsevasta, touhukkaasta ja eläväisestä lapsesta lapsen elämän laiminlyöntiä?
Uskon vakaasti tietäväni, mitä lapseni tarvitsee ja olen tämän myös dokumentoinut, antanut sosulle ja laitokselle ja tuntenut sen jälkeen, ettei minusta niissä piireissä pidetä.
Ne eivät pitäne tottelemattomista äideistä, mutta en niiden piittaamista ole kerjännytkään. Ei sitä pitämistä järin tipu tottelemallakaan - onkohan hyökkäys paras puolustus?
Ei. Niillä on kaikkeen valmis sanonta. Tähän sanotaa, että ristiriivat hoitavan tahon ja äidin välillä rasittavat lasta kohtuuttomasti. Kukahan mahtaa näistä ristiriidoista kertoa? Ei ainakaan äiti, mutta sehän on sivuseikka.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tapa on Hyökkäys, siitä on itselläni yksi hyvä kokemus kun lakkasin vain hymyilemästä.. Tosin tilanne oli silloin jo kaaottinen, mutta.. Pirulauta sehän tepsi =)
On aivan totta, että tämä tapetaan (tai tuhotaan) Äiti on normaali käytäntö. Pelastakaa lapset ry:n noita-akka juristi tuli oikeuteen sossun puolesta, minua vastaan. Ihminen, jolla ei tuntunut olevan muuta päämäärää kuin saada lapset pysyvästi pois luotani. Miksi? Äitinä en mielestäni, enkä tosin usean muunkaan ihmisen mielestä ole epä-onnistunut. Kotini on tarpeeksi siisti, jos kenenkään lapsiperheen koti niin tip-top kunnossa onkaan. Lapset ovat hyvin kasvatettuja, mitä ei voi monestakaan sanoa, kun vaahtosammuttimen kokoiset tulevat kaupalla tupakkaa pummaamaan. Olen sitä mieltä, että koko pelastakaa lapset pitäisi kriminalisoida, ja pyyhkäistä pois Suomen kartalta. Ei ne auta lapsia, kuten ei vanhempiakaan. Äitien tappajia, jos ei fyysisesti, niin psyykkisesti ainakin.
järjestöt tukevat sairasta huostaanottohuumaa ja ovat erittäin viranomaisuskovaisia.
Tämä tarkoittaa sitä, että erehtyvä ihminen muuttuu "rehelliseksi, luotettavaksi, erehtymättömäksi" sillä siunatun sekunnilla kun virkasopimus on allekirjoitettu. Ts. hänestä tulee viranomainen. Hallinto-oikeusjärjestelmä tukee tätä toimintaa ja aivan varmasti sijaishuollon taholta tulee olemaan vastusta lakimuutoksen läpimenosta, että huostaanotot siirrettäisiin käräjäoikeuksiin.
Ensin on valta äidillä, joka tietää lapsensa parhaan.
Sitten tulee viranomainen, joka luulee tietävänsä lapsen parhaan. Sitä tämä touhu nyt on, luulotautia.
Kyllä nämä asiat pitäisi käsitellä kuten muutkin rikosasiat, rikosoikeuksissa. Silloin äidilläkin olisi ihmisoikeudet. Edellyttäen, tietenkin, että toteutus rikosoikeuksissa muuttuisi siten, että viranomaistenkin olisi todistettava väitteensä. Niitähän riittää: kykenemätön olemaan vanhempi, laiminlyönyt lastaan, ....
Nythän riittää, että viranomainen näin päättää äidin tehneen. Tai isän.
olet lapsesi ja asiasi hoitanut, miten kummassa se lapsi on huostaanotettu? Täysi lelukaappi ei vielä takaa lapsen hyvää hoitoa.
Meillä ei ole täysiä lelukaappeja, lämpimiä aterioitakin vain yksi päivässä ja lapsilla reikiä hampaissa, jokainen ollut psykiatrisissa tutkimuksissa ja yhdellä pitkäkestoinen psykoterapia menossa, sosiaalityötekijät tutkusitulleita ja lastensuojeluilmoitus tehtynä, mutta koskaan kukaan eo ole meitä huostaanotolla uhannut. Kaikki olemme saaneet luonamme pitää, vaikka ammattiapua on tarvittu. Ja näillä näkymillä tarvitaan vielä vuosia.
Olet varmaan sossutanttojen mieleen oleva ihminen. Et koskaan kritisoi, hyväksyt kaikki heidän päätöksesä. Eli ehkäpä olet - en tunne sinua - hyvä sätkynukke, anteeksi. Tai sitten sinulla on käynyt säkä.
Lapsesi hoito on yhtä huonosti järjestetty, kuin laitoksissa. Mutta varmasti pystyt lapsillesi antamaan paremman kasvatuksen, rakkauden ja välittämisen, kuin laitosväki.
Huostaanotot ovat sosiaaliväen mielivaltaa!!! Useimmille meistä.
enkä ole kenekään sätkynukke. Säkä meillä on käynyt monessakin mielessä, ymmärsimme avuntarpeemme ja saimme sitä ajoissa asiantuntevilta henkilöiltä. Olivat sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, perheneuvojia, psykiatrisia sairaanhoitajia, psykologeja, psykoterapeutteja ja psykiatreja. Jokaisen tavoite oli tukea, ei rikkoa.
Tai sitten siinä on käymässä niin teidän perheellenne (en sitä missään tapauksessa toivo), että ovat keränneet/keräävät materiaalia lasten hoidon laiminlyönneistä oikein porukalla.
Kerrot kyllä ihan asiallisesti hoitaneesi perheenne lasten ongelmia, näin tein minäkin aikoinani. En kylläkään jaksanut mitään perhetyöntekijöitä, kun ne vain uteli yksityisasioita. Ja sitten kun se kamala tapahtui, ne kaikki yksityisasiajutut oli käännetty ja väännetty mahdollisimman epäedullisiksi perhettämme kohtaan, totuudesta ei nyt niin nuukia oltu.
Pitävät sitten selkänne takana piilopalavereita ja jokunen päivä lykkäävät eteenne huostapaperin - allekirjoita suostumus. Jos et allekirjoita, niin et saa tavata lapsiasi.
Näin tämä samainen hommeli meillä toimi. Hyöräsivät siinä ensin omasta pyynnöstäni kerran, kun olin vakavasti sairaana. Sitten ne olivat pitäneet piilopalavereita, sain ne tietää, kun vaadin lastensuojelun muistiinpanot. Sitten ei tarvittu kuin yksi myöhästyminen lapsenhakemisesta leikkipuistosta ja homma pyörähti todella käyntiin. Ja tässä sitä ollaan ja kärsitään, lapsi laitoksessa, äiti kotona.
Lapsi vailla sitä huolenpitoa, rakkautta, kasvatusta ja kotia, jonka vain äiti voi antaa. Ja äiti surevana. Kritisoi rauhassa - se on pientä tämän kaiken kriisin keskellä.
Lastensuojelunhan pitäisi antaa myös kriisiapua huostaanoton jälkeen, onpa vain meidän perheeltä jäänyt saamatta, eikä rahat riitä sitä yksityisesti alkaa hankkimaan. Kun sen perään kyseli, ei tullut muuta vastausta, kuin etten mä kerkee kaikkee tehdä.
Kritisoi vain, mutta mieti ennen kritiikkiä, minne sen kohdistat: rikotulle perheelle vai perheen rikkojalle. Ei elämä niin yksinkertaista ole, että olisit parempi äiti kuin minä, koskei sulta vielä ole lapsia viety, kaikki me olemme lapsillemme parhaita äitejä.
Nyt kun olen lapsen huostaanoton myötä menettänyt ihmisarvoni ja -ihmisoikeuteni, ei minun sanomisilla ole mitään merkitystä ainakaan niissä piireissä, joissa tiedetään huostaanotosta.
Minun on turha istua lapseni asioita koskevissa neuvotteluissa, otan kyllä puheenvuoron, silloin kun haluan, mutta vastapuoli torpedoi kaiken mitä sanon. Istun siellä, koska se on käytännöllisesti katsoen pakkoistunto.
Minun on turha soittaa epäkohdista lapsen elämässä sosiaalityöntekijälle. Se vastaa, yleensä vastaaja on päällä, että jah-hah, (hah!) eikä tee mitään.
Minun on turha soittaa laitokseen tai käydä siellä keskustellakseni lapsen asioista. Laitoksen johtaja ei reagoi kirjeisiini, ei vastaajaviesteihini eikä soittopyyntöihini.
Osastonjohtaja ei suostunut pyytämääni palaveriin, jossa olisin halunnut keskustella lapseni asioista.
Minulla ei todellakaan ole enää ihmisarvoa, eikä -oikeuksia. Päiväkodissa ja koulussa olevan lapsen vanhempia kuullaan, otetaan vastaan vanhemman keskustelupyyntö ja vanhemmilla on sananvaltaa. Laitoksessa oleva lapsi on ilman vanhempia, hoitsujen armoilla, koska äitiä ei noteerata muuta kuin haukkumista varten.
mielessä, että pelkästään psykiatrien asenne neurologisiin oireyhtymiin on hyvin sairaalakohtaista tai sanotaanko, että se voi vaihdella saman sairaanhoitopiirin alueella eri yksiköiden kesken. Tämän ovat asiaa ymmärtävät psykiatrit myöntäneet ja joitakin vanhempia on kehotettu ottamaan yhteys potilasasiamieheen ja muuttamaan eri paikkakunnalle.
Jos puhutaan muista syistä last.suojelun asiakkaaksi joutumisesta, vaikuttaa siinäkin suuresti toimisto, jonka kanssa asioi ja ehkä kaikkein eniten sen työntekijän persoona, joka kohdallesi sattuu.
Jos sinulla on käynyt tuuri, ole onnellinen ja tyytyväinen siihen. Mutta sinun kokemuksesi ei tee tyhjäksi myöskään niitä kokemuksia, jotka ovat täysin päinvastaisia kuin sinulla. Ei pelkkä avuntarpeen ymmärtäminen takaa lapselle avun saantia! Vuosiin eivät ketkään lääkärit uskoneet puheitani siitä, miten huonosti lapsi söi. Eivät uskoneet, ennen kuin näkivät sen itse sairaalan tutkimusjaksolla. Mutta sieltä meitä ei enää laskettu neurologian arvioon, johon jo ymmärsin silloin pyytää.
Näin todettiin, että lapsi tarvitsi pikalähetteellä pitempi aikaista psykiatrista hoitoa ja lähete meni sairaalapaikkojen puutteen takia lastenkodin psykiatriselle osastolle, edes sosiaalityöntekijät eivät löytäneet kotoa huostaanottoon lainmukaisia perusteita. Mutta em. syyn takia piti tehdä kuulema hoidollinen huostaanotto paikkaan, jossa ei edes annettu mitään hoitoa, kaikkea muuta.
Fyysiset sairaudet on poissuljettava ennen psyykkisten diagnoosien tekemistä. En ole lääkäri, mutta olen lukenut heidän juttujaan roppakaupalla.
Amerikoissa endorkinologit (=autoimmuuni sairauksiin perehtyneet lääkäri) ova sitä mieltä, ette edes masennus diagnoosia voida tehdä, jollei ensin poissuljeta esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöitä.
Neurologinkin on syytä tehdä muutamat laboratoriokokeet ennenkuin langettavat diagnoosinsa.
tuo on, kuulostaa kovin tutulta. Itsekin ihmettelin kun lapseni oli traumaattisen tapaturman takia hoidossa, että henkilökunta oli jotenkin pihalla vanhempien kanssa. Jo silloin mielessäni ihmettelin, että onko heidät koulutettu niin yksipuolisesti hoitamaan vain laitoksessa olevaa lasta (tai säilyttämään häntä laitoksen rutiinien mukaan), että heillä ei ole kykyä ottaa vastaan vanhempien kysymyksiä, mielipiteitä ja kritiikkiä.
Papereista jälkeenpäin sai sitten lukea heidän avuttomuutensa ja tietämättömyytensä joka purkautui vanhempia koskeviin vääriin lausuntoihin ja oletuksiin.
Kannattaa muistaa, että psykiatrisen hoitoketjun päässä häämöttää aina huostaanotto jos laitos ei pysty parantamaan lapsen oloa - kuten esim. neurologisissa häiriöissä. Ymmärtääkseni silloin ei edes kysytä millaiset vanhemmat ovat kun lapsi on vain saatava jonnekin pois.
Ensin psykiatrinen tutkimusjakso, sitten intensiivihoito, jonka jälkeen lapsen oli tarkoitus palata kotiin. Lapselle ei riittänyt kahden vuoden hoito, otettiin avuksi kolmas vuosi.
Minut "hoideltiin" siinä sivussa psyykkisesti aika pahaan kuntoon: oli välillä jopa pedofiili epäilty. Kyllä huosta on jatkunut, vaikka toisin luvattiin. Viimeisin asiakassuunnitelma, jonka sosiaalityöntekijä oli tehnyt oli viisi-kuusi riviä. Arvatkaa oliko siinä mainittu lastensuojelulain 30§ mukaisesti esimerkiksi tavoitteet perheen jälleenyhdistämiseksi?
Sosiaalityöntekijä kun on niin kiireinen, ette ehdi tapaamaan lasta kuin neuvotteluissa, jonne lapsi tulee, jos neuvotteluaika ei ole samanaikaisesti koulun kanssa. Miten hän pystyy tekemään päätöksiä lastensuojelullisista toimenpiteistä, kun hän ei edes tunne lasta? Eikä hänellä ole minun pyynnöstäni huolimatta tarkoitus edes oppia tuntemaan lasta.
Käytännössä siis kaikki päätökset lapsen ja perheen asioista tekevät lastensuojelulaitoksen hoitajat, joilla on lapsesta jotain tietoa. Hoitajilla ei kuitenkaan ole VTM:n papereita, joita näiden päätösten teko edellyttää.
puuttua tällaiseen "muka hoitoon" oikein julkisesti? Lapsen pompottamisesta hoitoketjuissa useita vuosia tuloksetta on sellainen trauma, että siinä pitäisi jonkun tahon silmät saada avattua.
Hoito, joka on lapselle ja vanhemmille kärsimystä, ei saisi olla sivistyneen Suomen oloissa mahdollista. Mitä apua sellaisesta on?
Tutkitutin intensiivihoitoyksikön joskus eduskunnan oikeusasiamiehellä. Terveydellisissä asioissa hän kehoitti kantelemaan terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle. Minulla on tätä varten jo materiaali lähes valmis.
Mutta nämä intensiivihoidot pitäisi tutkituttaa yleisemmällä tasolla ja monen ihmisen toimesta. Olsikohan täällä bioäiti lääkäriä tai lakimiestä?
Intensiivihoidossa ei todellakaan annettu hoitoa, hyvä kun lasten perustarpeet edes jotenkin saatiin hoidettua.